Jostain syystä olen törmännyt viimeisen vuoden aikana ihmisiin, ketkä puhuvat oman syntymisensä muistamisesta. Siis siitä kun syntyy, tulee kohdusta ulos ja alkaa hengittämään.
Eräs henkilö, keneen sattumalta puolisen vuotta sitten tutustuin, kertoi tekevänsä tutkimusta aiheesta. Miten vauvat kokevat synnytyksen, mitä aikuinen siitä muistaa?
Viime viikonloppuna eräs Feng Shui puutarhuri ilmoitti harjoittaneen muistiaan. Hän sanoi pystyvänsä muistamaan oman syntymisensä. Puhui jostain valoista ja äänivalleista.
Hän kysyi mitä minä muistan?
Minä en todellakaan muista Naistenklinikalta mitään. Hyvä kun saan päähäni, että mitä tein viime viikolla, tai missä vietin viimeksi kesälomaani.
Muistot lapsuudesta ovat hailakka sekoitus todellisuutta, unta ja kuvitelmaa.
Ensimmäinen tarkka muistoni. Makaan pinnasängyssä vanhempieni makuuhuoneessa. Olen ilmeisesti päiväunilla, koska esitän nukkuvaa. Verhot ovat suljettuina, silti huoneessa on erittäin valoisaa. Ulkona paistaa aurinko. Pidän tuttia kädessäni. Kuulen sataman ääniä. Risteilyalukset tuuttaavat. Äiti puhuu toisessa huoneessa kiukkuisesti vieraille. Lapsi nukkuu, nyt on huono ajankohta. Sitten makuuhuoneeseen tulee kaksi henkilöä. He lukevat jotain sähkölaitetta. Pidän silmiä kiinni, ettei hereilläoloani huomata.
Kesämuisto: Putosin laiturilta veteen. Kaikki oli niin kaunista. Turkoosin eri sävyt vilistivät silmissä. Näin suloisia olentoja, ne olivat kaikki ystäviäni. Joku veti minut takaisin laiturille. Joka paikkaan sattui, henki ei meinannut ensin kulkea. Olin pitkään surullinen, koska olisin halunnut takaisin tuohon turkoosiin maailmaan.
Sama vedenalainen paikka esiintyy edelleen joskus unissani.
Muisto toisesta asunnosta: Ulkona sataa lunta, olen polvillani jakkaran päällä ja ylävartalo nojaa ikkunalautaan. Odotan että Isosisko tulee kotiin. Näen hänen kävelevän puiston läpi. Hänellä on tumma hupullinen duffelitakki päällään.
Kauppamuisto: Istun rattaissa. Äiti juttelee kaupanmyyjän kanssa. Ostamme Linnanmäki mansikkamehua ja saan Kukkuramerkkejä.
Täytyy miettiä lisää. Yritän penkoa muistiani. Pitää olla tarkkana, ettei muistoja sekoita vahnoihin filmeihin tai valokuviin.
Aloitetaan muistimuumi. Mitä te muistatte? Millaisia ovat kaikista kaukaisimmat, ensimmäiset muistot? Kertokaa blogeissa tai täällä laatikossa. Haastan kaikki, ketkä eivät muista omaa syntymäänsä.
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
11 kommenttia:
Kyllä minä muutakin muistan, mutta tässä yksi.
http://satujatar.vuodatus.net/blog/27235
Ehdottomasti en muista syntymääni! Eli sikäli siis kuulun haastettuihin...
Heh. Kohta joku idiootti keksii muistaa hedelmöittymisensä: "joo, mä muistan kun mä kohtasin itseni. Oli pimeetä... ja sateista, vissiin."
Satujatar, kauhean ikävä muisto, mutta en tässä mitään kauneimpia muistikuvia etsinytkään. Ensimmäinen osallistuja!
Sun Äitis ja Kervo kuuluvat siis haastettuihin.
Oman hedelmöittymisen muisto olisi tietenkin aika kiva. Ehkä joku hypnoosireikiheebo voisi aloittaa jonkun seminaarien pidon??!!
Helvetin hienosti kirjoitettu postaus. Siis hitto. Mulla on pari vähän vastaavaa muistoa, joista kirjoitan huomenna postauksen. Tai tänään. Tai siis heti kun pystyn kykenemään. Laiturilta putoaminen Suomenlinnassa on yksi tärkeä muistoni.
Samuel Beckett kertoi muistaneensa olleensa kohdussa. Ja jotkut muutkin.
Minä näin kerran unen jossa olin kohdussa. Se tuntui mielettömän tutulta ja hyvältä. Kuulin vanhempieni äänet. Se voi siis olla muisto tai kehitetty "muisto", mutta vanhempani puhuivat siinä kyllä murretta, joka häipyi heiltä vasta ollesani viisi-seitsemänvuotias...
Loistava meme!
Nysse paketti läks. Säteiden kanssa.
-minh-
Mä muistan sen surun, kun mulle sanottiin ettei pidetä synttäreitä, koska olen sairas.
Toisaalta en kyllä käsittänyt, mitä tarkoittaa syntymäpäivä, mutta sen ymmärsin, mitä tarkoittaa "nyt ei pidetä". Siis jään jotain paitsi, epistä!
Kuitenkin sain pieniä Fabuland-ukkoja lahjaksi, joten ei niillä juhlilla niin väliä.
Muistan myös, kun äiti piilotti tutin keittiön ylimmälle hyllylle. Mutta onneksi pääsin kiipeämään hyllyn reunoja pitkin ylös asti.
Sitten salaperäisesti tutista katosi kärki, mutta en oikein käsittänyt, että miten. Eihän se äiti niin paha voi olla, että leikkaisi tuttiin REIÄN :O
Mä haluaisin ehdottomasti muistaa sen, kun kohtasin itseni, kiinnityin johonkin ja jakauduin sitten yhä useampaan osaan. Pahaa pelkään vaan, että sen muistamiseksi pitää lähteä sienimetsälle.
Lähdetään kaikki sienimetsälle ja kootaan siitä oma hedelmöitymis-muistoalbumi! Jee!
-minh-
Ninna_a, muistan myös tarkalleen tuon "jää jostain pois" olon. Kärsin siitä kamala kyllä joskus edellenkin, onneksi, erittäin harvoin. Epistä.
Olen pähkäillyt koko päivän eri varhaislapsuusmuistojen kanssa. Aamulla oli vaan hyviä muistoja päässä, nyt sain jo kiinni ilkeämmistä. Yök. Joku pms on täällä tänään, ja aika pahasti.
JEE!! Sienimetsäkollektiivi! Avataan myös sakroja! Ryhmähali!
Minh kiitän jo etukäteen. Ollaan tosi ekologisia kun lähetellään samoja laatikoita ja kuoria eestaas. Onkohan siellä vielä laventelin tuoksu?
Sensuuri iski tähän haasteeseen. Talonmiehen Ministä ja Zorro-leffoista ei riitä riittävästi juttua.
Hauska meemiö! Tää lähti mukaan. Ihan ekaa kertaa..
Ilmoitan vain osallistuneeni.
Lähetä kommentti