Uni kävi todeksi ja valivali

Tapaninpäivänä, siis eilen, herättyäni kaksipäiväisestä lanttulaatikkonirvanasta, päätin viettää ultimate terveellisen päivän.
Luovuin pyjamasta ja pukeuduin ulkovarusteisiin. Lähdimme kävelylle. Tunsin oloni oikein raikkaan reippaaksi. Tutkiskelin pari tuntia kaupungin reunamien luontoa. Jopa hiukan hyppelehdin. Sitten kotona söin terveellistä puuroa. Jopa venyttelin kuuliaisesti.

Päätimme Bobin kanssa lähteä saunaan. Siis täällä saunalla ei ole paljon tekemistä suomalaisen saunan kanssa. Tässä linkki lempisaunaani.
Vaikka minä inhoan vedenalaisia delfiiniääniä, japanilaisia kling klong-atmosfääriyritelmiä, nautin olostani. Paikka oli melko tyhjä ihmisistä, makailin lepotuolissa peiton alla, kävin erilaisissa saunoissa, ulkona katolla makasimme kuumavesialtaassa ja katselimme kuuta kaupungin yllä. Nautimme jotain vihreitä (levä?) wellness (miten minä inhoankaan tuota sanaa, sen pahempi voi vaan olla sana outfit) juomia. Uin ja välillä taas luin Minhiltä saamaani norjalaisen Torgrim Eggenin Sisustaja kirjaa turvenaamio kasvoissa. Se on muuten niin hauska. Siis kirja, ei naamio. En voi lukea sitä nauramatta ääneen.
Eikö kuullostakin terveelliseltä? Saunan jälkeen join teetä, pidättäydyin alkoholista ja menimme aikaisin nukkumaan.

Aloin nähdä unta, jossa istuin Edit Boxissa. Äh, en osaa selittää tätä suomeksi. Joka tapauksessa, siinä kuvaruudulla oli kerroksittain kuvia flamingo linnuista. Edit Box-operator istui vieressäni ja huudahti että linnut karkaavat ruudulta. Siis häh outoa, no joo uni. Yritin kädelläni ottaa yhden vaaleanpunaisen linnun kiinni, ja sillä hetkellä tajusin etten saa kunnolla henkeä ja selkääni sattuu ihan helvetisti. Siis kamala kipu.

Heräsin huutoni. Tajusin, että selkääni on iskenyt noidannuoli. Olen maannut koko loppuyön hereillä, yrittäen olla liikkumatta ja hengitellä. Onneksi Bob löysi lääkekaapista vahvoja särkylääkkeitä ja lihasrentouttajia.

Nyt istun tönkkönä täällä töissä. Täällä ei ole muita, kaikki ovat lomalla. Odotan, että kipu katoaisi ja että Bob tulisi pian jonkun ihme selkälämpölaastarin kanssa tänne, hakisi minut pois (mikä idea oli tulla tänne tässä tilassa?!) ja jos tämä kipu ei häivy MAX. VIIM. huomiseen mennessä, menen lääkäriin. Illaksi olen sopinut jo treffit fysioterapeutti ystävän kanssa.

Onni onnettomuudessa, ei tämä nyt kovin paha voi olla, kerrankun kävelen ja istun. Eli ehkä tätä ei voi kutsua noidannuoleksi vaan selkäkrampiksi. Joka kerta kun hengitän on koko selän alueella piikki, mikä pistää. Fuck yeah.

Wellness my ass.