Sulkeudun laptopin kanssa makuuhuoneeseen

Voi tätä onnen päivää! Minun Joululahjani saapui tänään. Se on siis lahja itselleni itseltäni. Se on niin kaunis. Ihana. Olen odottanut tätä päivää ikuisuuden. Toivottavasti Bob ei loukkaannu, jos otan sen yöksi sänkyyn. Olen rakastunut kannettavaan tietokoneeseen. Aika materialististä.

Rahinalle terveisiä, että ihastuin siihen jo ennen mainosta .


Valitettavasti en ole ollut kiltti tänäkään vuonna, joten en kehdannut toivoa sitä pukilta.
Niin, ja eihän pukkia ole edes olemassa. Palaamme siis taas aiheeseen lapsuusmuistot. Minä uskoin lapsena Joulupukkiin. Mikä riemu, kun kurkittiin ikkunoista ja aina eräs pikku tyyppi aivan tohkeissaan pölisi, että nyt näkyi valoja tai punaisia lakkeja pimeässä. Lumessa selkeitä jälkiä! Ja niin näin ne minäkin.
Olisiko ollut toisella luokalla koulussa, kun opettaja kysyi joululoman jälkeen, että millainenkas loma oli. Minä sitten innokkaana kerroin, että pukki ehti meille ja jakoi lahjat, olivat jopa tontut mukana. Opettaja tiedusteli sitten, että no olikos teillä vuokrattu pukki vai esiintyikö kenties joku sukulainen? Sillä hetkellä maailmani mureni.
Aloin muuten vihata kyseistä opettajaa siitä hetkestä alkaen.

Toinen päivän jännittävä tapahtuma on se, että olen saanut Belgia-asian (alla oleva merkintä) hoidettua. Sieltä löytyikin sitten normaali, englantia puhuva henkilö. Ja ehkä muutan joskus käsityksiäni, puhelimen toisessa päässä ollut nainen oli uskomattoman ystävällinen, nopeaälyinen ja herttainen.
Toisaalta, ehkä hän oli englantilainen.


Ainiin, minun piti kirjoitta vielä erittäin tärkeä juttu kosmetologi käynnistä, mutta loistavaa, ei tarvitsekkaan, Blanca teki sen puolestani.


Vielä musiikkisuositus. Tähän säähän sopii loistavasti Mogwai. Uusi levy on hieno. Vanhat vielä parempia. Tekee sielulle hyvää.
Toivotan teille kaikille tuhansille lukijoilleni mukavaa päivää!

(Keitä te muuten olette? Kommentointikammoisia?)