Täällä taas! Olen hengissä. Ikävää jos miljoonat lukijani menettivät yöunensa, se ei kuitenkaan ollut turhaa. Yö oli täynnä vaaroja.
Kölnin kirjeenvaihtajanne aka KK sai kotiinkuljetuksen panssariautolla. Kotiovella ovenkarmissa roikkuessaan, hän huomasi unohtaneensa avaimen työpaikalle. Tuumasi hetken, kutsui suomenkielellä Saatanaa, joka ei kuitenkaan saapunut. Hän, tuo vartalonsa kimmoisaksi venytellyt gepardi, kipitti ja loikki valopylväästä liikennemerkkiin, roikkui välillä ikuisuuksia porttikonkien rautaristikoista kiinni pidellen.
Jos jossain voi osallistua Liikennemerkkien, parvekeistutusten sekä muun rekvisiitan väistely-kipailuun, olen perfektionistisen vähättelevään tyyliini varma, että KK olisi selvä voittaja.
Lennettyään suoraan baariin sisään, laskeutui hän taitavasti baarijakkaralle kyynärpäät tiskillä-asentoon ja sytytti savukkeen.
Baarihenkilö BH kysäisi että mikä hätänä Babydoll? Tässä vaiheessa KK oli henkisesti jotenkin väsynyt, tilasi suurimman tuopin täyteen ihastuttavaa bayerilaista Weizen olutta. BH ei ollut myrskyä huomannutkaan. KK ihmetellen, että eikö BH ole käynyt ulkona tai ihmetellyt hajonnutta ikkunaa, sitä kiinni teipatessaan. Ei ollut. Vähän tuulista kuulemma.
Myöhemmin Bob saapui paikalle soutaen. KK oli tässä vaiheessa nauttinut jo monenlaisia olutsortteja sekä testaillut eri snapseja. Grasowka vodkan testivaiheessa kannattaa olla tarkkana, KK tiesi. Niistä huumaantuneena, hän tarjosi harhaisille kanssajuopoilleen viisaita ajatuksiaan selvällä saksankielellä. Ey boo hey isch bin völlisch beschoffen
Bob, tuo kalju ritari, uhmasi tuulta ja atleettimaisin ottein, hän vahvoilla käsillään kantoi väsyneen suomalaisen reportterin sänkyyn. Sanoi vielä, että pese naamas, mutta KK ei enää kuullut, hän oli nukahtanut ja unessa matkusti ilmalaivalla yli Transilvanian vuorten.
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
12 kommenttia:
Kyllä te nuoret olette rohkeita! Mä olisin sellainen tosikko, etten myrskyn sattuessa uskaltaisi juoda lainkaan olutta, kun pelkäisin, että menetän katastrofivalmiuteni!
Hyvä kuulla, ettei mitään hätää ja silleen.
Huh, täällä melkein miljoona lukijaa huokaisi helpotuksesta kuorossa.
Mä tekisin samat, tainnutuslinjalle lähdettäisiin kans. Hyvä että oot kunnossa ja näin ajattelevat varmaan myös nuo loput 999 997 lukijaa :)
Lukija nro 4 on myös kovasti mielissään siitä asioiden tilasta, että kirjeenvaihtaja on kuin onkin elävien kirjoissa - vaikka sitten naama pesemättä.
Tainnutuslinja nimenomaan auttaa joskus KATAstrofivalmiuden saavuttamisessa. Aina ei.
Miehen ranskalainen työkaveri kutsui kans ranskaksi Paholaista kun huomasi töistä lähdettyään että kärrynsä päälle oli kaatunut puu. Vauriot pieniä, muttei sitä huomannut heti.
Parempi kuitenkin minustakin karjua Saatanat ja Perkeleet varmuuden vuoksi esiin ja mietitään sitten tarvitaanko niitä vai ei.
Ensimmäinen kaikista miljoonista lukijoistasi karjaisee helpotuksesta kuorossa. Ne venyttelyt! Nyt nähtiin, miten paljon pidemmälle elämässä pääsee venyttelyä harjoittava ihminen.
-minh-
Kauheaa pilkunviilaamista, mutta tuossa oli kaksi kertaa peräkkäin sana kuulemma, oli pakko korjata.
Hei SÄ, ihanaa kuulla, että minua kutsutaan nuoreksi. Kärsin nimittäin juuri ikä-kriisistä.
Kaura ja Lumi, pidätte täällä lukua, se on mainiota, olen mennyt jo ihan sekaisin laskuissa.
Piiloemo, tossa saatanan huutamisessa on vaan se ikävä puoli, että kun menen Suomeen, joudun kokoajan varomaan sanojani. Mieti jos unohdan ratikassa, että olen Helsingissä ja alan huutamaan vittusaatanaa. Ei hyvä. Vaikka ei kai se niin kamalaa olisi. Viimeksi siellä ihmisten mölinää kuunnellessani olin jokseenkin järkyttynyt.
Järkytyksiä riitti myös tänään, kun katseli ulkona paikkoja. Oli se aika mylläkkä. Näihin pitää kai tottua, kun katselee säätiloja blaablaa
Minh, et voi uskoa tätä todeksi! Siis oikeasti, mä olen venytellyt joka päivä ja tsadadadaa olin äsken siellä modernissa. Ja aion mennä sinne joka ikinen perjantai kello 19!
Hyvä, että Bob valvoo asiaa, koska minähän pystyn kehittämään itselleni sekunnin jossain sadasosassa monta tosi mahtavaa syytä, miksi en nyt kuitenkaan mene sinne. Nyt vaan menen ja se on hyvä näin! Sinä perjantaina kun olet täällä, menen myös! Tuut mukaan tai et! Ja sen pari tuntisen jälkeen on niin väsy, että kylpy ja krooh. En jaksa edes lähteä ulos vaan ryysäsen lukemaan sun blogia, mikä juuri nyt odottaa tossa suosikeissa ensimmäisenä. Säästelin sitä.
En ole orkaania nähnyt (ainakaan pitkään aikaan, kerta vatsa on kasvanut), mutta tuli mieleen suuri luonnonmyllistely Tampereelta, olisiko ollut toukokuuta 2001 (tai kesä- 2000). Alkoi kopsahdella taivaalta golfpallon kokoisia rakeita hillittömään tahtiin. Se meteli oli äimistyttävä jo sinänsä, mutta kermana kakussa oli nuorimies, jonka ikkunasta näimme ajamassa täyttä kyytiä kadulla – huutaen tuskasta koko ajan: "AAAA-AAA-AAAAAAA".
Tuskin hän pysyviä vammoja sai, ja aika pientähän tuo muutenkin oli.
Niin, kunti ajoi siis pyörällä!
(Ja piti oikaisti aiempia puheita, ettei luontoäiti täällä mitään konnuutta keksisi.)
Terve taas, Kata. Outo kysymys, mutta voisitkohan auttaa… onkos Bob anglokielinen?
Sain tehtäväksi pohtia mitä "Vittuilun SM-kisat" on englanniksi. En keksi kuin lastenversioita malliin Finnish Championships in Mocking, Ridiculing, Fun-poking tai muuta yhtä surkeaa.
Jos olet kuulolla ja sillä lailla, osaisitko kysyä Bobilta, jos hänkin on saapuvilla, mikä olisi sopivan tyly ilmaisu?
Bob on saksankielinen, mutta asunut pidempiä aikoja lontoossa joskus vuosia sitten. Se on myös kova vittuilija, kysäsen siltä illemmalla kun hänet näen.
Moro taas! Olin vähän äkkinäinen, kun en tiennyt mistä saan anglotaitoisia kiinni, mut polkka tuotti vastauksia ja mail pari lisää.
Lopputulema oli se, ettei xttuilulle ole kunnon vastinetta, joten se pitää opettaa ulkomaisillekin. Plokin kommenteista löytyy tarkempaa tietoa, jos on taas liikaa aikaa josnain välissä.
Huh! En sano muuta vaan mykistyn kuten 999993 muutakin lukijaa.
Lähetä kommentti