Ikäkriisi ja Kusipää Ahmed

Blogia on pakko päivittää, muuten se näivettyy. Kauhea päänsärky eilisen johdosta.

Olin eilen Trans Am bändin keikalla. Se oli mukavaa, tunsin vaan olevani kauhean vanha näitten pillifarkkuisten poikien joukossa, kaikilla converset tai vans tossut. Siis niin kyllä minullakin, mutta noin yleisesti niitä oli liikaa. Kaikilla tukka niin helvetin hyvin että alkoi ahdistamaan. Sitten sitä blaablaa musiikkikeskustelua en vaan enää jaksa.
Olen vuosia jaksanut sönköttää jostain postrockin alalajien vaikutuksesta vittu Detroitin indipendent sceneen ja nyt riittää. Eilen seisoskellessani siinä baaritiskillä, päätin antaa nuorempien jatkaa siitä mihin jäin. Jotenkin keikkajärjestäjäkin oli niin vanhentuneen ja väsyneen näköinen ettei jaksettu keskustella mistään. Luovutan myös koko progressiivisen rockin blaablaa analysoinnin nuorille, siis näille erilaisille nuorille. Sellaisille kärkeville pikku tytöille.
Taidan alkaa käyttämään caprihousuja. Sitten siirryn ostamaan nettimusiikkikaupoista musiikkia suoraan läppärille. Voisin yhtä hyvin lopettaa kaikki musiikkiin liittyvät asiat ja käydä kerran vuodessa jollain arena keikalla. Tyyliin Metallica tai Rolling Stones. Heilun siellä sitten caprihousuissa reppu selässä. Näin entisenä monikansallisen musiikkikanavan työntekijänä voin kertoa, että mikään ei ole pahempi ähky kuin musiikki ja erityisesti huonomusiikkiähky. Sitten siihen vielä päälle kaikki musiikkisönköttäjät.

Elävästi musiikkikanava vuosista on jäänyt mieleen tilanne, kun pipopäinen lököfarkku poika, sellainen yli-innostunut parikymppinen besserwisser ryysii työhuoneeseeni. Kysyy, että olisiko minulla ideaa, kun hän tekee juuri juttua Englannista. Poika tarttisi God save the Queenista vähän rokimpaa versiota. Katson urpoa aika ihmeissäni, sillä on Motörhead paita päällään ja laukussa Sex Pistolsin pinssi. Jeesus näitten määrää.

Toinen ärsyttävä asia, mikä sopii hyvin Minhin viimeisimpään merkintään, on se että menetin toissapäivänä 44 Euroa.
Menin kioskille, ja enkä ihan mihin tahansa kioskille, vaan sellaiselle, missä käyntiä olen harkinnut jo pidempään. (T, sinulle tiedoksi se on juuri se vitun mongo kiska asuntosi vieressä, käynti kielletty!) Kioskin tyyppi on joko Iranista, Irakista tai kurdi. Hän on aina epäystävällinen, ei katso silmiin, ei pakkaa ostoksia pussiin, ei sano kiitos hei jne. Olemme usein miettineet, että emme käy siellä enää, vaan menemme toiselle. Mutta sitten on taas ajateltu, että mistä me tiedämme mitä hirveyksiä tyypille on tapahtunut kotimaassaan ja on siksi niin kummallinen, ehkä kärsii jostain sotatraumasta, ja sitten taas käyty siellä. No nyt ei todellakaan enää ikinä.
Ostin tupakkaa ja kaksi olutta. Olin juuri tullut suoraan pankkiautomaatilta ja minulla oli viidenkympin seteli, ei mitään muuta rahaa. Ojensin setelin maksuksi ja sain takaisin 4
Euroa. Huomautin että annoin viiskybäsen, myyjä sanoi vihaisesti että eikä kun kympin, selitin pankkiautomaatti tilanteen jne. Ei. Annoit kympin. Aloin hermostua ja vaatia 44 euroa takasin, sitten tyyppi vaan häipyi sanomatta mitään takahuoneeseen. Menin ulos ja mietin että soitanko poliisit vai mitä. Päässäni alkoi kiehua ja menin takaisin keskustelemaan myyjän kanssa, hän piileksi verhon takana. Sitten HÄN alkoi uhata poliisilla. Tilanne oli mielenkiintoinen.
Kysyin sitten viimeisen kerran, että onko tämä raha sen arvoista, että minä, ystäväni ja kaikki korttelissa asuvat tutut ja tuttujen tutut eivät enää ostaa häneltä? Hän tuijotti lattiaa ja nypräsi kauheaa kultarannekoruaan. Vastasi: Kyllä. Sanoin ahaa ja painelin ulos.
Kaverin luona sitten mietittiin, että mennäänkö hakemaan ne rahat takaisin. Pohdimme ja päädyimme siihen, että antaa asian olla. 44 Euroa on liian vähän, kun miettii että alkaa tukkanuottasille jonkun Ahmedin kanssa. Vaikka olisi kyllä tehnyt mieli käydä vähintään hajottamassa sisustus.

Olen siis todella tulossa vanhaksi. Minulla on itsehillintää.