19.4.2007

Aamu

Vastaan Kukkamaan kysymykseen: Millainen aamu sinulla oli?

Heräsin kännykän pirinään kello 8. Nousin heti ja laahustin unisena keittiöön. Laitoin kahvinkeittimen päälle. Ensin piti heittää eilinen suodatinpussi roskiin ja huuhtoa vanhat kahvinjämät kannusta pois. Kävin vessassa ja palasin sänkyyn. Siirsin herätyksen puoli yhdeksäksi. Bob nukkui.
Päätin jatkaa unta. Olin juuri ollut keskellä lentokoneesta-myöhästymis-paniikki-painajaista. (Tämä on yleisin uneni, paikat vaan vaihtelevat, aika yksitoikkoista)
Pasilan aseman kohdalla oli Seutulan lentokenttä. Olin jo puoli yötä yrittänyt päästä Kölnin koneeseen, ei vaan onnistunut. Jossain vaiheessa löysin käsimatkatavaroistani ison pussin ruohoa, enkä tajunnut miten se sinne oli joutunut, paniikki kasvoi. Katsoin Lintsin takaa tuota modernia lentokenttää, jonka kiitoradat jatkuivat ainakin Huopalahteen asti. Tajusin, että parempi ottaa bussi, jouduin kuitenkin kummallisesti Töölön Tullille ja bussikuski antoi minulle hyvityksenä tästä 100 €. Sitten juoksin laukkuineni paniikissa Nordenskiöldinkatua alas kohti jäähallia, kun punainen Cabrio pysähtyi viereeni. Kuskina kummisetäni, kuka ei muuten todellisuudessa omista ajokorttia. Hän oli kuin hullu ja nauroi mielipuolisesti. Hän näytti samalta kuin 80-luvulla. Itkin jo melkein, hän lupasi heittää minut kentälle. Piti kuulemma kiertää Laakson kentän takaa, että pääsisin pääsisäänkäynnin eteen. Tässä vaiheessa aloin tajuta, etten siltikään enää ehdi koneeseen. En saanut henkeä ja sitten kännykkä pirahti taas.
Nousin, suljin makuuhuoneen oven hiljaa ja menin juomaan kahvia olohuoneen sohvalle aamuaurinkoon. Matkalla kolhasin varpaat pariin muuttolaatikkoon.
En tavoistani poiketen laittanut radiota tai levyä soimaan. Yritin vielä saada unen yksityiskohdista kiinni, mutta päivä alkoi voittaa yön.
Sitten pesin vain hampaat ja kasvot, koska olin illalla kylpenyt. Päätin etten tänään meikkaa.
Vaatteet olin laittanut jo valmiiksi lastenhuoneeseen illalla, se on ainut paikka missä pakkauksen jäljiltä on enää peili. Blondie oli siis äitinsä luona.
Pukeuduin. Mustat sukkahousut, musta tiukka poolo, mustat ballerinat ja uusi ihana Indiskasta pääsiäisenä ostamani valkoinen kesämekko sinisillä kukilla. Löysin Blondien hiuspinnin lattialta.
Sitten vielä kuppi kahvia, tupakkaa ja muutto-pakkaus-pohdiskelua.
Lähdin ulos kello puoli kymmenen ja kävelin keväisessä säässä työpaikalle joutomaan läpi. Sitten soitin Bobille herätyksen ja kerroin, että unohdin tehdä aamupalaa.
Nyt istun täällä ja odotan, että leipä tai jugurtti saapuisi.

(Tämä aamu oli erikoinen, koska yleensä Bob nousee ennen minua, yleensä myös meikkaan ja kuuntelen radiota, sekä teen meille eväät. Ainiin ja venyttelen kröhöm.)

6 kommenttia:

ninna_a kirjoitti...

Mä nyt kommentoin täällä - joo,toki kuulin Hänen syntymästään.

Anonyymi kirjoitti...

On muuten polttava vääryys ettei Indiskaa ole vaikkapa täällä..tai teillä siellä...

Foxy kirjoitti...

kiitos käynnistä meillä eli minulla ))

etpäs ole ennen jättänyt merkkiä, niin en ole tiennyt sinusta mitään. no en ota pulttia ))

Anonyymi kirjoitti...

Sukkahousut, kamoon
Mekko kuullosti ihanalta, täällä vedetään taas farkut jalassa, kuten yleensäkin 10kk vuodesta =/
ja indiska puuttuu tästäkin käpykylästä.

t.wessaton, -meniskö puskaan vai taaas naapuriin..haaska vkl

Anonyymi kirjoitti...

Haa, mäkin näin lentokoneesta myöhästymisunta viime yönä! Mun piti esitellä meidän mökkiä jollekin saksalaisille ja veljeni oli niin armottoman hidas, ettemme ehtineet mihinkää ja bensakin loppui. Hassu yhteensattuma joka tapuksessa, sillä harvemmin näen lentokoneesta myöhästymisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava uni! Tuommoisia unia minäkin näen, siis sellaisia, missä mikään ei ole siellä missä pitäisi. On kiva lukea muiden unista, koska omistani en yleensä muista mitään yksityiskohtia.