Asunnon etsintää Osa 1

Varoitus: Asuntocattia!

Tänään vaihdoin pyjaman tyylikääseen asuun. Menimme taas asuntonäyttöön. Yksityisiltä markkinoilta (lue: Tuttavapiiri) ei ole vieläkään löytynyt mitään etsimäämme, joten ryysimme taas Rouva Asunnonvälittäjä Kireä kuin Viulunkielen tapaamiseen.

Ennen kuin analysoin äskeistä asuntoa, kerron lyhyesti tähän mennessä nähdyt. (Jätän aivan mahdottomat läävät pois)

1. Todella kaunis 4 h, keittiö, parveke, kylpyhuone ammeella, korkeat katot, puulattia, 95 m², keskustan tuntumassa eräs lempikortteleistani.
Miinus: Junarata ikkunan alla. Ei mikään pieni rata, vaan sellainen Köln-Pariisi, Köln-Praha henkinen rata. HALPA!

2. Oih ja iih, vanha koristeellinen krumeluuri kivitalo (Sellainen kuin Helsingin Eirassa), 110 m², ihan suoraan kuin jostain sisustuslehdestä. Aloimme miettiä, että voiko siellä tanssia parinkymmenen ihmisen kanssa Monster Magnetia öisin? Millaisia ihmisiä tuolla ylipäätään asuu? Pelkäsin koko näytön ajan sohaisevani jonkun patsaan kumoon. Hinta oli satasen yli meidän budjetin, mutta parempi katsoa kaikennäköistä vertauksen vuoksi. Siellä oli uskomattoman kaunis sisäpiha vanhoine puineen, huom. oma terassi (VERANTA!) ja puutarha muureineen. Sen satasen voisimme ylittää, mutta ei tuolla kiitos. Asun mielummin kadulla jossa kuuluu musiikkia ja näkyy elämää. Tuolla hengaili jotain puudeli mummoja ja lapsilla kadulla oli puuleluja. Sellaisia hienoja puuleluja.
Tätä asuntoa esitteli muuten taas Rouva Viulunkieli. Hän on pukeutunut Ralf Laurenin Casual weariin ja tukka ei tuulessa heilu. Huulissa jotain täytettä. Hän on niin kireänoloinen, että (sensuroitu).

Kun poistuimme tuolta, päätimme mennä läheiseen baariin hetkeksi toipumaan. Totesimme, että kaupunginosa on myös kuolettavan tylsä. Ei siis meidän maailma.
Joku oli jättänyt kadunkulmaan laukkuja ja muita tavaroita, vieressä paperi, että saa ottaa (Saksassa yleinen tapa, ennen roskiin heittoa), pengoin niitä sitten siinä ja olin ihan varma, että Viulunkieli hyökkää nurkan takaa katsomaan meitä kuin halpaa kaalia. Siinähän olisi toljottanut.

3. Kaunis keskusta-asunto, muuten hyvä, mutta moderni matalakattoinen ja steriili. Tiesin heti ensisilmäykseltä, etten tule asumaan siellä. Joten ei siitä enempää.

4. Tässä kävimme siis äsken. Tämä asunto oli niin täydellinen, että olen nyt todella positiivisella mielellä, koska tajusin, että voimme saada sen mitä etsimme. Tarkoitan, että meidän toiveet ja budjetti menevät tässä kaupungissa yksiin!
5 h , keittiö, 2 parveketta (itä ja länsi), erillinen vessa, kylpyhuone ammeella, ylin kerros, keskusta, näkymä kaupungin yli. lempipuistoni vieressä, korkea katto jne. 120 m² (!!! ei me edes etsitä noin isoa!!)
Asunto olisi ollut täydellinen, mutta parvekkeet olivat semmoisia...hmm...miten sen selittäisi. Sinne ei voi laittaa kasveja ja kukkia ja tuolia, ne olivat kumpikin pieniä tai oudon mallisia. Tosin olohuone oli sellainen hillitön halli, minne saisi jonkun studion tapaisen yhteen nurkkaan ja tilaa olisi silti vaikka jumpparyhmälle. (Minähän tietenkin vetäisin siellä jumppia. Buaah.)
Eli en halua muuttaa tuonne, vaikka se olisi melkein täydellinen.

Kun jos nyt kerran muutetaan, niin parempi odottaa että löytyy semmoinen, josta heti tietää, että TÄMÄ SE ON.

Ja minun suurin toiveeni on parveke täynnä kasveja. Siellä sitten aioin eteerisenä istua lukemassa kirjaa ööh, kröhöm, tietysti juoden vihreää teetä joogan jälkeen. Tai niinkäh.

Eli on toivoa! Tiedän että se kämppä löytyy! Milloin, on eri kysymys, mutta se löytyy. Maanantaina taas asunnon tsekkaus, jopa kaverin kautta, ei tee mieli maksaa mitään välityspalkkiota, vaikkakin jos se unelma sattuu kohdalle, niin silloin ok.

Jos nyt joku kysyy, että miksi vuokralle? Niin sitä minäkin ihmettelen. Täällä vaan on eri systeemit kuin Suomessa. Ei täällä osteta asuntoja. Ei ole tapana. Eikä täällä pankki lainaa rahaa samallatavalla kuin Suomessa. Jos kerron täällä, että melkein kaikki ystäväni Helsingissä ovat ostaneet asunnot, luulevat saksalaiset heidän olevat todella varakkaita ihmisiä! Eivät ole, kun ihan normaaleja. Ymmärtänette toivon mukaan mitä tarkoitan.
Kummastelin tätä juttua aika kauan, kunnes otin yhteyttä eri pankkituttuihin niin Suomessa kuin täälläkin ja näin se vaan on. Suomessa otettaisiin laina, täällä ei. Tai tietenkin jotkut TODELLA varakkaat ostavat mitä haluavat, mutta se onkin eri asia, eikä liity tähän.

Mietin jo verhojen väriä ja sen sellaista. Tulisi nyt se oikea pian kohdalle! Haluan kodin mistä ei tarvitse muuttaa pitkään aikaan pois. Haluan samanhenkisiä naapureita, pihajuhlia, lempibaari korttelissa, kadulla suutari, lihakauppa, leipomo, pesula jne. Haluan tuntea heidät nimeltä. Haluan paljon tilaa ja kaikkien käyttöön. Kun Blondie kasvaa, hänen kaverinsa voivat hengata meillä, samoin kuin muutkin. Avoimet ovet, iso keittiön pöytä, instrumentteja ja kuitenkin monia ovia mitä voi sulkea kun haluaa omaa rauhaa.

Menenkin tästä nyt ebay:hin katseleman kirjoituspöytiä. Haluaisin myös keittiöön semmoisen vanhanaikaisen vitriinikaapin. Siis iso ja korkea senkki. Massiivipuuta. Sen voisi maalata vaikka Provencen siniseksi. Tai kermanväriseksi ja siihen semmoisia Puolahenkisiä kaikenvärisiä kukkia.
Menen asioitten edelle, mutta olen innoissani. Omituista olla niin innoissaan jostakin mitä ei vielä tunne.