Kysymys liittyen lihan valmistukseen. Kyseessä kana tai mikä vaan muu liha, resepteissä aina lukee, että huuhtele ensin elukka tai palaset ja taputtele TALOUSPAPERILLA kuivaksi.
Talouspaperi tarttuu aina lihaan! Sitten paprua joutuu nyppimään lihasta. Mitä teen väärin? Miten muut mukamas "taputtelee talouspaperilla lihan kuivaksi"?
Ihan normaali liha ja t-paperi täällä on käytössä.
Ärsyttää, auttakaa!
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
23 kommenttia:
Ei ole ongelmaa. HK:n sinisen päältä vain poistetaan muovit. Siinä kaikki.
Ei sen paperin kyllä pitäs tarttua, jos nopeasti painelet lihaa. Tee vaikka sellanen tollero siitä paperista ja tuputtele. Ja sivele lihan pinta ensin vaikka kädellä mahdollisimman "kuivaksi", sitten tuputat perään. Jos lihan pinta on hirmu märkä ja sit pidät talouspaperia siinä pitkään päällä, niin sehän riekaloituu.. Pointtihan on se, että lihan pinta ei ole märkä. Aah, kiitti tästä mahdollisuudesta päästä antamaan neuvoja, Kata. Onkin koko päivän syyhynnyt, että ketähän pääsis opastamaan. Edes jossain asiassa. Et saispa neuvoa, saispa neuvoa.:)) -ruu
Mitään lihoja talouspaperilla painella. Homojen hommaa. Otat keittiöpyhjekkeen(miel. puhtaan) ja taputtelet sillä, jos on pakko päästä taputtelemaan lihoja. Sillä se hoituu.
-minh-
Kun on riittävä tuppo paperia, ei se tartu, mutta ei sitä yhdellä paperilla kannata silitellä...
Nyt on kyllä vieläkin sellainen krapula, ettei paljon lihat kiinnosta.
Prospero sinä kylmä ilkeyden huipentuma! Kaikki on nyt pilalla. Sinun ja tuon helvetin jauhomakkaran syytä kaikki. En olisi muuten makkaranhimoissani alkanut pelleilemään tuon kanan kanssa.
Kiitos Ruu. Elikkäs salaisuus on varmaan tuo tuputtelu, vaikka olen kyllä mielestäni tuputellut, tai sitten kärsivällisyys. Elikkäs odotellaan että liha on hiukan kuivempi ja sitten tupuäh
Iloitsen että pääsit neuvomaan, koitan kysellä lisää.
Ai kappas, Minh ja Satujatar.
Mulla on liian vähän keittiöpyyhkeitä. Ostan niitä lisää sitten sinne uuteen ihanaan martta-keittiööni, siis joskus muutaman vuosisadan päästä kun kämppä löytyy.
Satujatar, elikäs sinäkin sanot tuppo. Musta tuntuu että nyt tajusin ja tulevaisuudessa tuputtelen.
Kiitos!
Miksei voi vaan käyttää hiustenkuivaajaa, muka?
Ohari tuossa on muuten idistä. Pitäisi varmaan omistaa semmoinen fööni, missä voi valita myös kylmän ilman, etteivät lihat ala esikypsyä kuivailuvaiheessa.
Minun fööni on tulikuuma ja pelkään sen syttyvän tuleen minä hetkenä hyvänsä. Eli aion tuputella (uusi lempisanani!), mutta hyvä vinkki. Föönaile sää, mää tuputan.
Mä vältän vaivan sillä, etten huuhtele sitä lihaa. En löydä yhtään järkevää syytä, ellei siinä ole karvoja tms huuhdeltavia biittejä kiinni. Täälä kaupasta ostettava liha on yleensä niin tuoretta, ettei siinä ole mitään limakerrostakaan, mikä muodostuis pidemmässä seisottamisessa.
Mä meen aina siitä, missä aitaa ei ole.
Mietin vaa, että kuivuisko se liha uunissa?
Hei jos mulla on kana, sitten ronkin sitä ja heittelen sieltä sisältä vielä juttuja roskiin, niin kyllä se pitää pestä, siellä on verihommeleita sisällä.
Hmm. totta, sitä ei pidä silloin kuivata.
Kuivatus on tosin tärkeää jos alkaa kananrintapalasia paistelemaan. Vai häh? Yhtäkkiä minusta tuntuu siltä, että tässä ei ole järkeä.
Siis onhan marinadikin märkää?!!?
Arrgh. Muihin aiheisiin, kiitos.
Keittiöpyyhelinjalla olen.
Pitää ne marinaditkin huuhtaista tai ainakin liiat pyyhkäistä pois. Palaa muuten rinta pannuun kiinni. :)
Minäkin olen matalan aidan ylittäjiä: en pese niin ei tarvitse kuivata. Mutta eipä mulla mitään verisiä kanoja olekaan käsittelyssä, kun Suomessa myydään vain silputtuja yksilöitä.
Lihanleikkaaja Veikko Sooro röyhtäilee ja piereskelee matkalla vessaan. Kaivaa paksulla sormella pientä nenänreikäänsä autuaasti, sillä hänen mieltään askarruttavat edellisöiset, villit ja kosteat, lemmenleikit kirjastosihteeri Hannaraakkel Vatvosen kanssa. Noro kouraisee muniaan, astuu sitten vessaan, jonka lattia on koristeltu veriroiskeilla. Hän asettuu ähkäisten kusilaarin ääreen, huokaisee, maiskauttaa ja tarttuu heppiin. Kylläpä helpottaa. Loppuvemputusvaiheessa vähän roiskii, mutta mitäs pienistä. Käsienpesuhana on rikki. Veikko Sooroa asia ei vaivaa, koska hän on letkeä tyyppi eikä hermostu tyhjästä. Veikko Sooro poistuu käymälätilasta, rapsuttaa hilsettä lippalakin alta ja tuumaa, että Hannaraakkel saattaisi ilahtua kunnon fileestä. Pitääkin viedä tuliaisiksi tänä iltana, hän mutisee ja alkaa hutkia kanoja paloiksi.
Niin, vaikka kyllähän toisaalta se on niinkin, että paistettaessa pöpöt lähtee.:)
Ruu mä pyrskähtelen täällä! Yöks mutta just noin!
Joku muu osaa olla taitava, mulla tarttuu aina kans kiinni, paitsi kaikista extrapaksuin paperi ja sitäkin saa olla kaksinkerroin ja valmiiksi jo vähän kostetettu, mutta niin kuitenkin, että se imee vielä jotain. Mikä on t-paperi ?
Kusi on steriiliä.
Äh, en mä mitään marinadejakaan pyyhi, pese enkä huuhdo. Sit jos oikein kuumalla pannulla on öljyä ja siihen joutuu vesipisaroita, niin roiskuuhan ne hemmetin kauas ja sottaa kaikki vaatteet, se on ihan totta.
Mutta vähän palanut se vasta hyvää ja karsinogeenistä onkin :)
Lai lai lai
( joo, otin perjantain kunniaks vähä malibua with pineapple,- ja nyt tuli ikävä ulukomaille )
En tiedä, mutta harmittaa, etten kerinnyt liittymään tuon edellisen postauksen kommenttilootassa käytyyn keskusteluun. En kerkeä enää mitään, koska Naamakirja. Ohari, miten sä ehdit sekä sinne että tänne? Onko sulla jotain supervoimia vai *menee mietteliääksi*
Mitens sukkahousut?
http://sunaitis.blogsome.com/2007/09/16/toissapaivan-asu/
Kukkis, simppeliä: oon klooni.
Lähetä kommentti