Kattava Asunto Reportaasi

Siinä minä olin, allekirjoittamassa vuokrasopimusta, kun huomasin kiinnostukseni vesiputkista ja kaasulämmittimistä kaikkoavan ja mieleni täytti tämä. Siis juuri tämä hetki, kun istun tässä lattialla kirjoittamassa blogiini tätä. Luulin jo ettei päivä koita ikinä, mutta tässä minä olen.

Tapahtumien kulku:

- Torstaina 11.10. kello aamupäivää löysin asunnon netistä.
- Samaisen päivän iltana marssin asuntoon sisään seuraten asunnonomistajia elikkäs vuokranantajia. Heitä on kaksi (miehiä). Kummatkin ovat sydämellisiä ja he katsovat syvälle silmiin. Tämä oli siis ensivaikutelma.
- Havaitsin eteisen kohdalla, että haluan muuttaa juuri tähän asuntoon asumaan.
- Kiersin asuntoa ympäri, törmäsin Bobiin parvekkeella ja tujotimme Kölnin tv-tornia iltavalaistuksessa. Nyökkäsimme hyväksyvästi.
- Keskustelua asunnonomistajien kanssa. He sitten puhuivat remontista ja vuokra kuullosti kauhean isolta. Pyysin saada pääsyä parvekkeen alla olevalle takapihalle. Innostuin että tänne kukkia ja tuoleja ja päivällisiä jne. Asunnonomistajat sanoivat, että olisi hienoa, jos jollain olisi aikaa käyttää pihaa.
- Sovimme että puhumme puhelimessa seuraavana päivänä.
- Edelleen sama ilta. Menimme kapakkaan Bobin kanssa ja puhuimme pitkään. Totesimme asunnon olevan liian kallis. Semmoiset 300€ noin suurinpiirtein. Voisi sen maksaa, mutta jos yhtäkkiä haluaa vaihtaa vaikka alaa, niin voisi tulla stressiä vuokrasta. "ollaan nyt kerrankin asiallisia"sanat päättivät keskustelumme.
- Asialliset ihmiset heräsivät Perjantaina 12.10. ja lähtivät töihin.
- Puhelin soi siinä kolmenkieppeillä. Asunnonomistaja soittaa. He HALUAVAT meidät sinne asumaan. Bob selittää että se on liian kallis, muussa tapauksessa mielellään ja että asia on vaikea meille, koska rakastuimme asuntoon, mutta mutta... Asunnonomistaja kysyy mitä voisitte maksaa? Bob sanoo 300€ vähemmän. Hmm. A-Omistaja mietti hetken ja sanoo soittavansa myöhemmin uudestaan.
- Asiallisesti pähkäillään Bobin kanssa koko päivä töissä eestaas että mitä nyt? Sehän on liian kallis.
- A-Omistaja soittaa kello 17. Jos te haluatte, niin voisimme jättää kämpän remontoimatta, sitten vuokra olisi 300€ vähemmän. Vastaamme: Sehr gerne, näin tehdään. (Remontti tarkoittaa kaikkea uutta vessan ja keittiön kaakelia, ovien hitsailua, kattokoristeiden saneerausta ym. Minä pidän vanhojen talojen vanhoista kaakeleista ja muutenkin vanhoista taloista)
- Kummastelua, että miksi he haluavat tehdä näin? Asuntoa oli katsomassa jo ennen meitä yli 15 pariskuntaa. Asunnon remonttihan kannattaa heille, he saavat tuplana rahat takaisin. Päädyimme sitten siihen, että joskus vaan maailmassa sitä tapaa ihmisiä ketkä ovat oikeasti hyviä ja kemiat sopivat kohdalleen.
- Perjantai 12.10. kello 17:10 - Tiistai 16.10 kello 19:30 välisenä aikana erittäin jännittyneet Kölnin kuulantyöntäjä sekä puolisko Bob eivät uskalla puhua asiasta mitään. Kysymykseen mitä sä mietit? vastataan erittäin asiallisesti että en paljon mitään, ihan vaan vähän PIIP.
(Poikkeus Lauantaina 13.10 iltapäivällä, kun A-Omistaja soitti kysyäkseen ajankohtaa vuokrasopimuksen allekirjoitukseen. Pientä hihkumista, mutta erittäin vaatimatonta sellaista. Pettymyksiä kun kannattaa vältellä.)
- Tiistai tänään kello 12:oo pankissa. Haimme takuuvuokrat käteisenä ja panikoin koko loppuajan että tuo muistaakseni suurin ikinä taskussani kantamani setelinippu häviää. Tippuu vessanpönttöön tai minut ryöstetään.
- Tiistai tänään 16.10. kello 18:00 lähdimme töistä tapaamiseen. Paperit allekirjoitettiin normaaliin standardi vuokrasopimustyyliin. Ensivaikutelma A-Omistajista vahvistui. Rahakin oli taskussa. Ainoa erikoisuus on extra seikka, missä takapiha luovutetaan käyttöömme niinkuin itse haluamme ja JOS eräs taloon kuuluva kellariosa on kunnossa, saamme tehdä sinne treenikämpän rokkenrollia varten tai vaikka viinikellarin. En ole edelleenkään viinin ystävä, mutta semmoiseen tarkoitettu kellari kuullostaa hienolta.
- Nyt justiinsa tulin tuolta tänne ja kirjoitan tätä kauheaa vauhtia kaksisormijärjestelmällä.

Yritän keskittyä faktoihin.

Talo on rakennettu 1800-luvun lopussa. Se on hiukka vino. Katot on kauhean korkeat. Asunnon ulko-ovessa on pieni kaunista lasia oleva ikkuna, minkä saa avattua ja siitä voi kurkata ulos ja kysyä, että kuka siellä. Rappukäytävässä ihanaa krumeluuria. Keittiössä on se vanha lattia, muuten laminaattia ja jos tietäisitte miten minä vihaan laminaattia, niin voitte uskoa asunnon olevan unelma kaunis, koska laminaatti häviää sinne sokkeloitten ja vanhojen puuovien sekaan. Ja onhan olemassa mattoja.
Parveke on hiukan pyöreä. Semmoinen kuin vanhoissa taloissa on tapana. Kumpaakin suuntaan näkee puun tai puita. Kaupunginosa on ihana, olen siellä ennenkin jo asunut. Ja asunto on ihan hirmuisen iso, paljon isompi kuin mitä olimme kuvitelleet. Minä rakastan sitä jo nyt.

Onnea ilmassa. Saamme avaimet käsiimme minun syntymäpäiväni aamuna. Paljon duunia, mutta kivaa semmoista. Oooh iih kääk ja klunks. Onpas ihanaa.