Minua kuvottaa.
Koko viime viikon tv:ssä pyöri juttua siitä miten lapsi kuoli Saksassa nälkään. Isä ja äiti eivät olleet siinä tilassa, että olisivat pystyneet ruokkimaan lastaan. Näillä samoilla tyypeillä on kuitenkin jotain saatanan playstation boxeja ja muuta tarpeetonta sälää. Outoa, että nykyisin ihmisillä on näitä laitteita ja niitä lättänä tv ruutuja mutta ei yhtäkään kirjaa, ei edes sarjakuvia!
Äsken saavuin duuniin ja avasin tv:n, niin kappas, kolme alle kuusivuotiasta lasta olivat jossain Berliinin lähiössä huutaneet ikkunasta apua. Naapurit hälyttivät sitten poliisit ja löysivät jostain haisevasta läävästä kolme likaista lasta.
No joo, näitä on joka päivä uutisissa. Minun tekee niin pahaa, etten tiedä miten päin olla.
Ystäväni on töissä lastenvalvojana. Hän kertoo juttuja kuusivuotiaista ketkä eivät osaa tehdä tarpeitaan vessaan. Monet lapset eivät osaa syödä. Siis sillä tavalla, että otetaan päällystakki pois päältä, lasketaan reppu selästä ja ISTUTAAN pöytään ja käytetään astioita, haarukkaa ja JOPA veistä.
Äsken tv:ssä haastateltiin tätä yhtä naista, kuka oli jättänyt pikkulapset koko viikonlopuksi yksin. Nainen vaikutti täysin sekavalta ja mongersi jotain paskaa, että hän halusi vaan yhdelle, mutta ilta venyi sitten kaksipäiväiseksi.
Se on mulle nyt just ihan sama, mitä ongelmia näillä aikuisilla on. Inhoan ja vihaan sydämeni pohjasta kaikkia saatanan alkkiksia ja piripäitä ketkä eivät hoida lapsiaan, anna heille normaalia elämää, lämmintä ruokaa ja lue heille iltaisin kirjoja.
Ihania pieniä pikku kaljupäätyyppejä, ketkä vaan tarvitsevat lämpöä, normaaliutta ja rakkautta. Mitä näistä kasvaa? En oikeasti kestä.
Lisään vielä, että vihaan myös eläinrääkkääjiä, huutajia, agressiivisia ja välinpitämättömiä henkilöitä.
Elättelen naiviin typerään tapaani toiveita siitä, että edes joulunaikaan ihmiset rauhoittuisivat ja olisivat kiltempiä toisilleen mutta eihän se niin mene.
Lisää pleikkareita, tietokonepelejä ja vanhemmille viinaa.
Hyi saatana.
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
15 kommenttia:
Niinpä.
Samaan aikaan tosi uskomatonta ja silti niin uskottavaa, että tuollaista tapahtuu.
En pysty käsittämään miten kukaan voi kohdella omaa lastansa tuolla tavoin.
Täytyy olla päästään vialla ja pahasti.
Me ollaan kaikki ihan mummoja ja vaareja kun katsoo pieniä lapsia. Jotenkin tuntuut siltä, että liian monet unohtavat sen yksinkertaisen seikan, että nämä pikkuiset tulevat hoitamaan meitä myöhemmin.
Yritän rauhoittua ja olla ajattelematta asiaa, muuten täytyy vaihtaa ammattia ja se ei just nyt oikein sovi.
Niinpä, Kata, eipä se aikuisten hyysääminen ole näillä näkymin tainnut paljoakaan lapsia auttaa.
Näistä menee aina ihan pois tolaltaan ja pitkäksi aikaa, varsinkin kun niitä tapauksia on enemmän ja enemmän.
Mä en kuitenkaan esmes playstationeita syyttäisi, mutta on itsestäänselvää, että lasten kanssa ollaan ja niille luetaan ja niistä huolehditaan niin hyvin kuin osataan. Se on ihmisen suurin vastuu itsensä ohella. Tosin jos on täysin sekaisin, eikä välitä itsestään, niin ei siinä kyllä huolehdi jälkikasvustakaan. Mutta miksei sellaiset ihmiset anna vapaaehtoisesti lapsia huostaan, jos ei kiinnosta edes, onko niillä ruokaa?
-minh-
Minh en minä playstationia syytäkkään. Kun muuten elämässä on normaalit raamit, ruokaa, uuden oppimista ja rakkautta, niin pleikkarit sun muut ovat ihan ok.
Mä vaan joudun katsomaan ihan liikaa tv:tä ja on pistänyt silmään, että kaikki ne asunnot mistä näitä lapsia sitten poliisit raahaavat ulos, ovat aina varustettuina noilla laitteilla ja ilmeisesti lapsilla ei ole elämässä mitään muuta sisältöä.
Näet varmasti visioni: Vanhemmat ihan sekaisin ja lapsi pelaa pleikkaa. Isommat varmaan pelaavat sitä kavereittensa kanssa. Bongi pöydällä sen pleikkaohjauslaitteen vieressä jne jne.
Aina vaan tv:stä noita samoja kuvia. Ne toistavat joka kerta toisiaan. Niin ja rahaa ruokaan ei ollut, mutta se littana tv on siellä paskan keskellä kuitenkin.
Ainiin ja miten näitä urpoja raukkoja voisi auttaa? En tiedä. Kun kyllä se loippujenlopuksi ihan ihmisestä itsestään kiinni.
Ja katos Minh, sähän olet oikein mainio loistoesimerkki ihmisestä, kuka on omien (huume-)ongelmiensa kanssa painiessa pystynyt silti kasvattamaan normaalin ja vielä fiksun lapsen, sekä pitämään lapselle tavallista kotia.
Että ihan turha oli tämänkin naisen telkkarissa mitään valittaa että kun on vaikeaa ja kukaan ei auta. Onhan se ikävää, mutta jos lapsia hankkii, niin hommat vaan on hoidettava.
Nyt joku voi tähän tulla analysoimaan, että ehkä näillä lapsensa päin peetä kohtelevilla ihmisillä ei ole jotain tukiverkostoa ym ym ym. En jaksa yhtään sympatiseerata. Ihan itsestään se on kiinni.
Onneksi kohta on vapaata ja sitten en halua nähdä/kuulla enää yhtäkään negatiivista uutista. Huomenna sitten taas uudestaan.
Emmä tiedä mitä niillä ei oo, mutta joillakin se puuttuva on kyllä ihan se äly sieltä korvien välistä. Ei kaikilla välttämättä ole kykyä tajuta, mitä lapset tarvitsee. Ei pysty vaan ajattelemaan niin monimutkaisia asioita, tai ainakaan toteuttamaan käytännössä.
Voi sitä ihminen keikkua juuri niillä rajamailla, että tarvitseeko jotain kaitsentaa ja holhousta läpi koko elämänsä - vai onko juuri niin näppärä, että pystyy jotenkin pitämään itsensä jotenkin hengissä. Vaikka sitten ei ehkä johonkin duuniin tai opintoihin pystykään.
Vaikka ei pitäisi olla rasistinen, niin äly auttaa aika paljon. Yleensä ihan normaalisellainen kuitenkin riittää.
Naimaan nyt kykenee melkein kuka vaan.
Niin ja sitten kun vielä tietää että laiminlöivätpä vanhemmat lapsiaan kuinka paljon tahansa, lapsi syyttää siitä AINA ensin itseään ja usein vielä pitää vanhempansa puolia. Paska äitikin on heille se ainoa äiti... Näin luomme lapselle kaupan päälle itseinhon ja itsesyytösten kautta kiintymyssuhdehäiriön, joka pilaa pahimmassa tapauksessa koko loppuelämän ihmissuhteet. Eikä ihme.
Sinänsä ymmärrän sen, että vanhemmat, vaikka tajuaisivatkin ongelmiensa suuruuden, eivät anna lapsia kovin helposti huostaan: huostaanottoa on useissa maissa (mm Suomi) erittäin vaikea, usein jopa mahdotonta purkaa. Koska (naivisti?) luulen, että sekopäisimmälläkin narkkarilla on kuitenkin _jotain_ tunteita lapsiaan kohtaan, he varmasti aina high-kausina kuvittelevat, oli se kuinka epärealistista tahansa, että jonain päivänä, sitten kun äiti on kuivilla jne, he vielä ryhdistäytyvät...
Tästä "ymmärryksestä" huolimatta en pysty tuntemaan minkäänlaista sympatiaa lapsiaan laiminlyöviä aikuisia kohtaan.
Asiaa taas, niska on nyökyttelystä jo ihan pinkeenä. Asiaa, asiaa, asiaa!
Ikävistä asioista positiivisiin. Täällä uudessa kodissa tomii netti. Hurraa!
Ninna niinpä, samaa mieltä, ja tosta naimisesta, tuntuu vaan siltä, että just nämä aivottomat lisääntyvät kuin kanit.
Ja täällä kuulee, siis telkkarissa, just kommentteja, että mitä enemmän lapsia, sitä enemmän sosiaalitukia. Hei jee ja wau, yhdytään!
Jospa, "Paska äitikin on heille se ainoa äiti... " niin ja kun ei ole mitään mihin verrata...
Zepa, kauheeta, varo ettei sun pandapää putoa, se olisi koko blogiläänille traaginen tapahtuma.
Totta joka sana. Jos lapsia tehdään/saadaan ni heidät PITÄÄ myös hoitaa.
Lapsien hoidosta vastuu sysätään pleikoille ja tietokoneille. Ne viihdyttävät. Ei se vaan niin mene, tai saisi ainakaan mennä.
Tuli oikein kyynel silmään noita juttuja lukiessa. Voi lapsiparat, he ansaitsevat niiiiiiiiin paljon enemmän. Ei ole oikein, että lapset kärsivät vanhempiensa ongelmista.
Myös minä inhoan huutajia ja välinpitämättömiä ihmisiä, mutta se nyt ei varmaankaan liity.
Missä menee se raja, jolloin ihminen tajuaa, että on liian sekaisin huolehtiakseen lapsistaan? Useat ehkä kuvittelevat kykenevänsä huolehtimaan, tai luulevat että heidän kasvattamistapansa on ihan ok:
"Ei mullekaan kirjoja luettu ja ihan normaali mustaki tuli"
Missä menee se raja, jolloin jonkun ulkopuolisen ihmisen pitäisi asiaan puuttua?
Stazzy
http://menthe-foret.livejournal.com
Lähetä kommentti