Ajoin aamupäivällä autobaanalla yksin. Mittari näytti 140 km/h. Yritin keskimmäisellä kaistalla vahtia ohituskaistan kaahaajia peilin kautta. Olo oli ihan mukava. Tie oli vapaa ja liikenne rullasi hyvin eteenpäin. Pidin silti totuttuun tyyliini Espoon autokoulussa opittua Suomen talven turvaväliä.
Yhtäkkiä vanha tunne ilmoitti itsestään. Paniikintunne. Kädet alkoivat mennä tunnotomiksi. Tunsin hengityksen kiihtyvän ja päähän nousevan paineen. Paniikkikohtaus oli tulossa. En tunne oikeaa jalkaani. Ehdin lyhyesti ajatella, että ei tämä voi autobaanalla tulla, missä vaan mutta ei täällä.
Hoin ääneen itselleni "Kata kaikki on ihan hyvin, rauhoitu, kaikki on hyvin. Älä anna paniikille periksi." Ei auttanut, olo muuttui epätodellisemmaksi ja siirryin oikealle kaistalle rekkojen taakse ajelemaan hitaampaan tempoon. Aloin pelätä että aiheutan ketjukolarin, ensin saan sydänkohtauksen.
"Älä pelkää, tämä menee ohi, kohta tulee liittymä, minuutti vielä, kestä kestä, keskity, hengitä" puhuin itselleni.
Sitten sen keksin! "Laula jotain, lauluhan tuo iloa". "Enhän minä laula koskaan, mitä sitten laulaisin?"
Tärisevin käsin huomaan istuvani autossa ja iniseväni kauhealla lauluäänelläni: "Jos sulla on toinen, koko kaupunki tietää sen mua ennen. Jos sulla on toinen, mikset uskalla soittaa ja tunnustaa..."
Alkava paniikkikohtaus hävisi samantien. Laulaminen on todellakin ihmiselle hyväksi. Huomasin nauravani ääneen, mistä helkkarista tuo laulu minun mieleeni tuli? En ole kuullut sitä varmaankaan yli kymmeneen vuoteen. Kaikista maailman renkutuksista minun pollajukeboksini valitsi tuon.
Kiehtovaa.
Edit. Huomasin juuri että tämä blogi täytti toissapäivänä vuoden. Jee! Ihan skidi vielä, mutta plokien iässä alkaa tulla jo esipuberteettiä. Myöhästyneet onnittelut, jatka samalla tiellä, pitkää ikää ja sen semmoista kivaa Katapultille toivoo Kata
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
21 kommenttia:
Melkoinen biisivalinta todellakin! :D
Itse tapaushan on aika hurja, onneksi keksit noin mainion keinon selvitä tilanteesta.
Mulle on käynyt kerran samalla tavalla – poislukien Taikapeili, minä vaan ajoin tien syrjään ja olin ihan että hiton hysteria. Hyvä ihme, ihan katalin olo kyllä niin että myötäilyt. Jos ikinä enää osuu kohdalle, muistan kyllä varmasti tuon laulun.
Juu onneksi se hiton hysteria meni pois, en ole tommosta pitkään aikaan kokenut, mutta tuo biisivalinta pisti miettimään, että onkohan kaikki nyt ihan kunnossa?!
Tunteekohan teinit enää tuota kipaletta? Se soi silloin joskus jokapaikassa. Ohari, testaisitko sinun teinit?
Minun teinit oli ihan pieniä, kun tuo renkutus raikasi joka paikassa, ja kyllä ne silloin ainakin osasivat sitä laulaa vaikkeivät osanneet vielä sanoa edes äRRRää.
Kaikki on ihan kunnossa, tuommoiset biisivalinnat on adrenaliinin tai jonku muun pahalaisen jippoja vain.
Onnea Katapultille! Kakku pöytään!
"Frendi kertoi sen..." on ollut varmaan hurmaava ärrää osaamattomilta pikku tyypeiltä :)
Ja katos vaan, eihän tuo biisi ole edes niin vanha kun ensin muistan.
Kakkuu äh
Mulle outo biisi, olenko jäänyt jostain paitsi?
Voi ei. Taikapeili.
Tämä teini ainakin muistaa, vaikka ei ihan teini enää olekaan. Huhhuh. Siinä vasta piinari.
Onnea blogille!
Olipas se täpärällä. Kyllä Mullakin meinaa joskus käydä kovasti hermoon, kun pidempään ajaa varsin vauhdikkaasti.
Hahhaa, mulle tulee tuo biisi aina mieleen, kun alan jossitella. Ja sitten alkaa naurattaa väkisin, kun miettii, tunteeko ketään Jossua ja mitä sitten, jos sillä on toinen.
Onnittelu.
"Jos sulla on kaljaa, koko kaupunki tietää mä sitä en saa..." Laula tyttö laula, kunhan et laula mun korvaani. Ainakaan Peräpeiliä.
Onnea varhaispuperteettiselle plokille. Ja paljon vuosia lisää! On sitten mistä lukea elämäänsä kiikkustuolissa istuessaan.
mä joudun myös välillä hermostuksissani kajauttamaan jotain vastaavaa, mutta se on aina "satasen laina" tai "assanvessankassa", koska tuo Taikapeili ei ole mulle jostain syystä tuttu. Olinkohan pois Suomesta sen aikoihin?
Mutta tuosta hiipivästä paniikkikohtauksesta sanon vaan, että hienosti siitä selvisit, nyt sulla on keino vastaisuuden varalle!
-minh-
Anne, etpä juuri. Olet varmaan silloin jo asunut Sveitsissä. Tuo oli varmaan joku 93 tai 94. Se oli semmoinen nasaaliäänipoppikipale.
Kiitos Funka.
Hei Saara, mä muistan, mun luokalla oli Jossu ja sitten häntä ärsytti. Myöhemmin kun asuin jo täällä, soi Suomessa radiossa joku Milla. Sitten olin siellä lomalla ja ystäväni Milla sanoi, ettei kestä enää koko Milla biisiä ja mää ajattelin taas että Jossulla on toinen. Tajusiks yhtälön?!
Mutta hyvä kuulla että muillakin käy hermoon.
Satujatar, saisikohan tämän jotenkin talteen? Tarkoitan että jos intternetti hajoaa, tulipalo tai jotain katastofia..Ehkä mä tulostan tän paperille ja laitan jonnekkin holviin. Tärkeää materiaalia tulevaisuuden historiantutkijoille. Mistä sitä tietää, ehkä tämä on AINUTLAATUISUUDESSAAN tulevaisuuden raamattu.
Kauheeta! Kohta voin lähteä täältä töistä kotiin ja siellä ei ole vielä toimivaa nettiä! Miten minä pärjään? Hädissäni ehkä juoksen naapureille tai nettikahvilaan, onneksi on yksi noin 50 metrin päässä ulko-ovesta.
Ah Minhiseni, katos kommentoitiin samaan aikaan.
Hehheeh. Hyvä homma seuraavan kerran kun panique iskee...tänä yönä viimeinkin rakastuin mä luuseriin...
Lauluvalikoimasta puuttuu yksi oleellinen;
Sekshi vie ja takshi tuo, mut shiideri mua liikuttaa. Siksi tie vie sun luo, saat maistaa suukkoo kuplivaa.
Seksi vie ja Taksi tuo, sun seurastasi humaltuu. Rakkauttani lisää juo ja sitä ei saa maistaa kukaan muu. Aaau.
Nyt en enää laula, edes toisten plokeissa.
Uuh! Tsihii!
Onnituksia, onnituksia! Koopulttikin pääsi pois vaipoista.
Sitä piti kysymäni, että lauloitko Taikapeiliä mukaellen vai M.A. Nummisen revähdyttävää "tech-no"-versiota?
Ytimekkäästi: Onnea! Ja hyvä että paniikki meni ohi, tulipahan tuollekin biisille hyötykäyttöä.
En nyt pysty kommentoimaan muuta, koska seinän takana poika laulaa täysillä "meill on bändi, bändi ja hyvää musaa".
Jos sulla on viinaa, koko kaupunki tietää sen mua ennen! jooh
Mä kokeilen tota seuraavalla kerralla kun meinaa panique iskeä.
Mullahan se iski viimeks bussipysäkillä, minkähän biisin vetäis siinä..
*hölömöhymiö*
Mulle tuli noita panique hetkiä tiellä joskus vielä 10v sitten. Ja itse asiassa viimeisen kerran taisi olla kun ajettiin exän kanssa Rovaniemeltä kohti käsivartta, AEP (= Aikaa Ennen Poikaa). Olikohan vuosi 2000 tai 2001. En ole varma kumpi.
Ukkelikin sanoi saaneensa niitä joskus, varsinkin Suomeen muutettuaan. Hän ei ollut kovin paljon ajanut ennen tänne tuloa, ja kaikki oli niin erilaista.
Me ollaan kyllä kai molemmat päästy niistä eroon, tosin ihan omia aikojamme. Mä kai vähän vahingossakin. Yhtäkkiä kaikki oli vain helpompaa, enkä osaa sanoa miksi.
Onnitteluni vuotispäivän johdosta!
(Jos sulla on loinen... moahhahhhaa)
PAniikinpoistolauluksi suosittelen lämpimästi myös sitä Reijo Kallion biisiä missä lauletaan "hautas löysin, mut kukkaset nauraneet ei".
Pahinkin panique katoaa koska sanoille ei voi kuin nauraa.
Ai joo, Elämän valttikortithan se oli nimeltään. (..."oli avoinna kaikki portit, mut suljin ne takanain"..)
Kiitos kiitos kullannuppuni. Teidän kommenttinne jaksavat aina ilahduttaa.
Onneva!
Ja pakko on nyt sitten kertoa, että tätä biisiä laulettiin leikkimielisesti serkkuni ja hänen Jossu-nimisen vaimonsa häissä. Sittemmin he erosivat, ja taas laulettiin... :-)
Lähetä kommentti