Lähdettyäni töistä kotiin, poikkesin vihanneskaupassa ja ostin purjon. Sulloin sen laukkuun. Se ei ihan mahtunut suorana, joten survaisin vihreät osat hiukan myttyyn. Kai aika rankalla kädellä. Piti ehtiä metroon.
Se ehkä hikoili koko kotimatkan hankalassa asennossa.
Kotona avasin veskan.
Tartuin purjoon nostaakseni sen ulos. Purjon vihreä osa jäi laukkuun jumiin ja se pingottui varresta. Tapahtui katapultti aka ritsa ilmiö.
Vihreä osa sinkosi ulos ja heitti silmiini multaa.
Sattui ja kirveli. Kiroilin matkalla kylpyhuoneeseen. Pidin silmääni valuvan veden alla hetken ja yritin aukoa sitä kokeillen että toimiiko näkö. Silmämeikki levisi ja ahdisti.
Tässä purjo ärsyttävän terhakkaana koston jälkeen.
Heitin vihreän osan roskiin ja pesin vaalean osan. Viipaloin, kuullotin öljyssä valkosipulin kanssa, lisäsin kermaa, suolaa ja pippuria. Annoin hautua. Söin rusetinmallisen pastan kanssa.
Nyt, aterian jälkeen, silmäni on punainen ja mietin, että pitäisikö kuitenkin viedä roskapussi ulos. Se on nimittäin siellä.
(Kuvat ovat lavastettuja. Kuvien purjo on kuitenkin sama yksilö kuin kirjoituksessa)
19 kommenttia:
"Nyt, aterian jälkeen, silmäni on punainen ja mietin, että pitäisikö kuitenkin viedä roskapussi ulos. Se on nimittäin siellä."
siis silmä?
Annareetta prkle!
Se pussi on tuolla edelleen. Ajattelin mennä kohta nukkumaan, toivottavasti en herää yölliseen iskuun. Vihreä varsi läiskii minua kasvoihin!
Purjosta viis mutta ihana veska! Mistä tommosia saa? Ja siis näkevätkö silmäni oikein että siinä on myös tommonen pidempi olkahihna?
Maria, laukku on hurmaava. Olen haveillut semmoisesta kauan. Se on käsintehty Espanjassa, ostin sen 30-vuotis synttäreinäni eräästä nahkalaukkuliikkeestä. Tulin juuri lääkäristä sieltä välilevynpullistuma jutusta huumattuna ja näin sen ikkunassa. Siitä asti se on ollut joka päivä olalla.
On pitkä hihna myös. Kiitän huomiosta.
Lahja äidiltä ja isältä itseasiassa!
Argh, alkaako purjotkin jo käymään päälle! Pitää vissiin olla varovainen...
(EIkä minulla kyllä ole noin hienoa laukkua...)
Vittuileva purjo!! Kosto elää!
Veskasi on hurmaava, söpöliini tilaihme suorastaan.
-minh-
Elä viskaa vihreätä osaa roskiin. Voi senkin käyttää, vaikkei se olekaan ihan niin maukas kuin valkea. Sen takia maailman purjot käyvät kimppuusi.
Saiskohan tuota kassia mustana kanssa? ;-D
Minäkin kuolan laukkua. :o) Ihana 70-lukulainen fiilis.. Mutsilla oli joku tuollainen, kun olin kersa.
Katala purjo! Minä kyllä järjestäisin sille polttohautauksen tuosta hyvästä.. Ruoja! (Vähän kyllä kallistun tuohon satujattaren diagnoosiin, muttei silti kuulu hiekoittaa ihmisen silmää. Nih!)
apua, taidan sittenkin harkita uudemman kerran purjonsiementen kylvämistä. en tosiaankaan ala mitään kyitä povellani kasvattelemaan. tulevat vielä joukolla ja läiskivät yöllä hengiltä!
Marinadi, ai tästä tulikin fäshön postaus kun kaikki vaan kehuvat laukkuani. En tunne laukkuvarastojasi, mutta sulla on niin hienoja peruukkeja ja mekkoja että laukkuni kalpenee niitten rinnalla :-)
Joo Minh, ilkeä tapaus. Ja Satujatar minä en melkein koskaan heitä sitä vihreää osaa roskiin, sehän on ruokaa ja vieläpäs hyvää. Leikkelen sitä peneksi ja laitan keittoihin ja ties minne. Tämä röyhkeä viherosa oli ansainnut maatumisensa.
Hei Makepeace, mun isällä oli tommonen kun olin lapsi, tosin kamelia. Himoitsin sitä aina, se valitettavasti hajosi tai jotain, ei sitä ole näkynyt ikuisuuksiin. Kamelinnahka/karva on muuten ihanaa.
Nyt alkoi tehdä mieli silitellä kamelinnahkaa.
Niskat nurin kukkoilevilta purjoilta.
Meillä ei, jokolauta , vihannekset hypi silimille!
Siis jos et ole vielä vienyt sitä prkl:een purjoa roskiin, niin vie nyt ja vähän nopeesti. Kata? Kata? Oletko vielä siellä?... Kata! KATA!
Kirjeenvaihtajanne ilmoittautuu! Paikalla! Purjo on roskissa, tosin vaan tuossa ikkunan alla ulkoroskiksessa. Laitoin pussin tiukkaan solmuun.Roskanhakijat tulevat huomenna aamulla, pidän siihen asti oven takalukossa ja ikkunat kiinni!! STOP.
Katos Olmi ja Violet! Mä en jotenkin huomannut teitä. Outoa, ette mulla näkyneet. Tämä oli semmoinen poikkeuspurjo, luulisin. Kyllä aion jatkossa syödä HÄNEN sukulaisiaan.
Olmi muuten, mietin joskus yöllä kun en unta saanut, että haluaisin ratsastamaan ja sitten mietin sinua. Että sä voit aina ratsastaa. Tulin kateelliseksi, ihan hyvässä, ehkä ryysän joskus sun tallille. Sitten joskus kun olen Suomessa ja on aikaa. Eli ehkä semmoisella 10 vuotis pläänillä.
Kamalan jännittävä elämä sulla! Täällä meidän puolessa purjoille on syötetty rehun seassa jotain rauhoittavaa, ovat ihan turtuneita ja flegmaattisia. Onneksi. Huh. Vaikka ottaisin kyllä tappajapurjon, jos se tulisi noin siistissä veskassa.
Odotan jatko-osaa: "purjon kosto tai paluu"
Muista Pultti, että Purjot pettää aina!
Mä kyllä huomaan tuon vahingoniloisen virneen tuonkin viattomalta näyttävän sipulikasvin olemuksessa!
Kukkis, ehkä tämä oli joku geenimanipuloitu yksilö. Tai katkera koska oli entisessä elämässään ollut Elvis tai joku suurmies. Tiedä noista.
Joo Kervo, ehkä alan kasvattamaan parvekepurjoa, kerron niitten elämästä sitten.
Ninna, sä näet sen, arvasin että ymmärrät.
Lähetä kommentti