Sumua

Aamulla heräsin ja menin unenpöpperöisenä keittiöön. Katsoin ikkunasta ulos ja totesin maiseman näyttävän oudolta. Hetken kummastelin ja sitten tajusin että Kölnin TV torni on kadonnut. Kauhea paniikintunne täytti koko kehoni ja lyhyessä hetkessä tunsin, että jotain peruuttamatonta ja kauheaa on tapahtunut. Se oli semmoinen 11.9.-olo. Samalla hetkellä Bob tuli ulkoa sisään ja minä pillahdin itkuun ja katsoin epätoivoisena Bobiin. Yritin kysyä että mitä on tapahtunut ja Bob vain katsoa minua oudosti, kaikki tuntui täysin epätodelliselta. Näytin ulos ikkunasta ja hän sanoi että ulkona on sumua.
Olo oli oudon soljuva. Join kahvia ja tajusin olevani puoliksi unessa ja epämääräisessä todellisuudessa. Hitaasti aloin herätä ja tajuta, että ulkona on harvinaisen pimeä ja harmaa päivä. Hyvä tietää tulevaisuuden kannalta, että sumussa torni saattaa kadota kokonaan. Todellisuus kun muuttelee muotoaan miten sattuu, ainakin kun ei erota unta päivästä. Sattuuhan näitä, ainakin minulle. Eikös kaikille?

Sumu on päivän aikana sankentunut. Pari tuntia sitten tuijottelin täältä työpaikan katolta kohti keskustaa, näin noin kymmenen metrin päähän.

Äiti soitti äsken, kerroin hänelle naurettavuudestani, säikähdin sumua. Äiti sanoi, että ehkä minulla on syntymästäni sumumuisto. Kun äiti pääsi minun syntymäni jälkeen eräänä Marraskuisena päivänä sairaalasta kotiin, oli Helsingissä niin vahva sumu, että Katajanokalla ei nähnyt ikkunasta vastapäistä taloa. Äiti oli kuulemma tuntenut lievää levottomuutta.

Pidän harmaudesta. Viimeiset viikot on joka päivä ollut kirkkaan sininen taivas ja aurinko on porottanut lämpimänä. Nyt saa leputtaa silmiä ja mieltä. Harmaassakin on monia sävyjä ja joskus se myös rauhoittaa.

Lähden kohta joogaan. Voisin seistä päälläni ja akrobatisoida itseäni kaikenlaisiin mukaviin asentoihin. Kiittää jokaista kropanosaa tästä viikosta, antaa mielen leijua. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa.

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua, olkaa itsellenne ystävällisiä.

"Useimmat ihmiset ovat juuri niin onnellisia kuin päättävät olla." Näin kirjoitan kliseisesti Herra Lincolnin sanat, ne kannattaa kuitenkin usein toistaa itselleen.

Puspus.