Inhoan tyyppejä ketkä liimaa autoihinsa sellaisia tosi hauskoja tarroja. Vituttaa ajaa jonkun Fiat Pandan perässä missä on tosi kreisejä tarroja eri sanonnoilla. Sitten myös ne "varo baby autossa" "varoitustarrat" ovat ihan saatanasta. Ajaako joku hitaampaa kun joka toisessa autossa lukee että koira, vauva tai whatever autossa? Sitten on nämä Jägermeister-tyypit tarroineen. Niitten tarroissa lukee jotain tosi hauskaa, kuten tänään näin tekstin saksaksi "Olen kusipää ja siitä ylpeä!" Tsiisus, ehkei se ollut tarkoitettu vitsiksi, koska kuski oli kusipäännäköinen.
Ihan varmasti nämä samat ihmiset ostavat semmoisia hassuja onnittelukortteja. Hassut kortit my ass.
Kaikista kamalin on kuitenkin tuunatun paska-auton takalasiin liimattu tribal-kuvio. Vieressä Nuclear Blastin tarra. Näitten onnittelukorttienosto-tuntemuksista en tiedä!
Ja miksi joka pirun asiassa minkä ostaa pitää olla se saakelin tuoteinfo ja barcode-tarra. Eikös niitten keksijä keksinyt heti perään sen pirun kalliin tarranpoistoaineen? Rikas mies varmaankin. Nykytarrat eivät nimittäin lähde enää tavallisella tärpätillä, vaan niitten poistoon ostetaan tämä eri liuos.
Voisinkin tänään illalla, ihan kuin paremman puutteessa (!), poistaa barcode-tarrat kaikista sähköjohdoista, uudesta vessanpöntöstä, pistorasiasta, kodinkoneesta, kastelukannusta jne.
Koko elämä yhtä liimaamista ja nyppimistä. Just kun saa tarrat veke niin pitää alkaa nyppiin jotain ihokarvoja.
Meidän vessanpönttö:
Fuck you Whizzy von Ceraviddu!Tämä ärsyttää tauotta, näen sen naaman korkeudella hampaiden pesun yhteydessä :
Tämän tarran minulle lähetti Greenpeace, liimasin sen vahingossa kännissä Denoniin mikä on 70-luvulta ja puuta. Vinkkejä? :
Muovinilkkuri, sisko osti sen minulle maanpäällisestä helvetistä nimeltä IDEAPARK. Ihanat kumisaappaat, mutta tarra ei irtoa edes tulvavedessä. (Minun on pitänyt kirjoittaa jo kuukausia Ideaparkista)
Minun pakastinta, ihan itseaiheutettua. Miten kauhean nolo, tommonen fuck the police tarra on. Jos olis rahaa ostaisin uuden valkoisen pakastimen. Mieluiten semmoinen ison jääkaappiyhdistelmäjudenssi jääkoneella:
Mutta sentään Rocket from the Crypt tarra. Saatu bändiltä, ei irtoa millään, juuri siksi en voi luopua tästä pakastimesta. Hankalaa.
17 kommenttia:
Menee nyt vähän asian sivuun, mutta tästä tuli mieleeni hintalaput kaupoissa. Kylläpä vituttaa, kun kengän pohjiin on liimattu sellaiset oikein rasvaiset tarrahintalaput. Ne kun ottaa pois, niin koko maailman paskat tarttuu niistä jääneeseen tahmaan. YÄK.
Vituttaa aika runsaasti myös kirjoihin läntättävät hintalaputarrat, jotka joko repeävät, mutta eivät irtoa kokoaan tai sitten niistä jää tahmapinta.
Kiitos, helpotti.
no siis allekirjoitan ihan täysin kaikki argumentit. missä on adressi?
ne autossa on vauva-lappuset ärsyttää niin perrrkeleellisesti, että IHAN satavarmasti kiusaan sellaisella autolla ajavaa. varsinkin, jos olen isolla pick upilla liikenteessä. sillä on hyvä painostaa. (ei, en ole ihan terve, mutta en myöskään teeskentele olevani..)luuleeks ne ääliöt tosiaan, että koko muu maailma sammuttaa moottorinsa ja puhuukin kuiskimalla, koska niillä on joku ex-sikiö autossa? tsiisus sentään.
Tääkään ei liity mihinkään mut tuli vaan mieleen kysyä, kuinka sulla kävi sen tupakan kanssa? meinaan ite saattaisin jopa aloittaa uudestaan. En kestä sitä kun SYÖN ja SYÖN koko ajan. Samalla vaivalla vetäis röökin eikä lihois.
Elämä se kaikkein vaikeinta lie
sen jos hyvin teet, se kaiken aikasi vie. Prkl.
Eiks jotkut tampiot ole rakennelleet jotain nettiadresseja minne tyypit sitten laittavat nimensä ja mikään ei muutu? (Tyyliin kuukuppi pakolliseksi tai ole hiljaa ruusunen!)
Mulla on hiukka semmoinen fiilis, että etin sen tarrankeksijän käsiini ja tungen pari extraliimatarraa sen anukseen. Voi sit kokeilla että sopiiko tärpätti vai ihan bensa paremmin.
Zepa rakas, jos mulla olisi jotain positiivista kertomista mun tupakoinnista tai sen lopettamisesta, niin olisin varmasti kirjoittanut siitä täällä plokissa.
Minä olen liimannut Vespaani Apple-tarran.
Korttini teen itse.
Joo ne sahkojohdoissa ja kaikissa laitteissa ja muissakin jutuissa olevat tarrat on syvalta. Ja mua arstyttaa suunnattomasti ihmiset jotka vakisinkin julkituovat joko poliittisen tai (viela parempi) uskonnollisen suuntaumuksensa tai mielipiteensa niilla puskuritarroillaan. Tulee aina semmonen olo etta ne on semmosia "on your face-vaahtoajia" jotka sitten alkaa jankaan niita mielipiteitaan samantien myos jos joutuu jostain syysta puheille niitten kans. No, onneks ei tartte puhua niille, mutta on kylla hyva, etta se en ole mina joka tota jeeppia ajaa, koska mina hommaisin siihen semmosen karjapuskurin ja tuuppisin liikenne valoissa jokasta tarrapuskuria. Rekkarikilvet kurassa ja kommandopipo paassa tietysti ettei tunnisteta. haha.
PA, en osaa enkä halua kuvitella sinun vespaasi ilman apple tarraa.
Anne-mari, joo, kaikista pahimmat tarrat ovat muuten homo/lesbo tarrat, se sateenkaari. Köln nyt on muutenkin tunnettu siitä että täällä jokatoinen henkilö edustaa tätä sexuaalista vähemmistöä, niin miksi ne tarrat?
Siis tietty kukin saa liimata autoonsa ihan mitä huvittaa, mutta täällähän kiistellään nyt juuri makuasioista. Meillä oli ennen duunissa yksi (aivan ihana sydämellinen) tuottaja nainen joka on lesbo. Juma sen tarra ärsytti mua, ensinnäkin sillä oli smart, mikä on tyypillinen lesboauto ja sitten takalasissa semmoinen koko ikkunan peittävä sateenkaari. Mä kerran kysyinkin siltä, että miksi sitä lespoutta pitää niin mainostaa, enhän mäkään tatuoi otsaani että 110% hetero!?
Hän sitten selitti että kun on vähemmistöä ja blaablaa. Kauhee lesbotarra siltiskin!
Meidän autossa ei ole kuin etulasissa niitä pirun tiemaksutarroja, niitäkään ei saa muuten irti ilman että ostaa jotain ainetta!
Ehkä mä alan liimaileen tarroja.
Ainiin, mun polkupyörässä on helsingin vaakuna tarra. Se on mielestäni hieno.
Jos tuon vahingossa kännissä Denoniin liimatun tarran yrittäisi poistaa ruokaöljyllä?
Varovasti kun öljyää sen tarran ja antaa vaikuttaa niin se voisi hyvällä tsägällä lähteä vaurioittamatta puuta.
En kyllä ole aivan varma siitä, etteikö puu yhtään kärsisi. Kun olen vain tällainen wannabe- marttailija.
terv. Rappiotäti
Rappis. Sinä ja Miss Marinadi ootte kuitenkin mun idoli-marttoja. Tämä oli kohteliaisuus.
Mun entisen asunnon pakastin näytti ihan samalla, paitti et siin oli jos vaiks minkänäköistä mörökölliä ja piirrettyä hahmoa ja muuttaessa ne olikin sit aika tiukassa saada irti, tais jokunen jäädä siihen sillai iha vähä vaa.
Mun eteisessä on vanhempieni minulle dumppaama ennakkoperintö, valkoinen lundia-lipasto, joka on täynnä kummallisia koloja ja halkeamia. Lipasto oli aikoinaan minun ja siskoni huoneessa, ja me liimasimme sen täyteen jotain tosi ihkuja vaaleanpunaisia nalletarroja, muistatteko semmoisia pehmeäpintaisia ällötyksiä, joilla oli liikkuvat silmät? No sit murrosiässä ne oli pakko repiä irti, siitä kolot.
Mitä tästä opimme? Minun poikani ei saa liimata tarroja minnekään muualle kuin IKEAsta ostettuihin muovisiin lelulaatikoihin.
Hintalapuista riittäisi kiroiltavaa...
Noista "baby on board" tarroista joku huomautti sen positiivisen puolen että kolarin yhteydessä jos auto menee sellaiseen pakettiin että pelastushenkilökunta joutuu sitä koneilla availemaan niin silloin niidne on hyvä havaita että autossa on myös vauva.
Ottaen huomioon todennäköisyyden tuolle, mennään kyllä hätävarjelun liioitteluun mutta onpahan yksi puolustus.
tarraärsytystä.. kyllä helpottaa kun lukee nää läpi :) viimeaikoina on eniten käynyt aivoon ne cd:n pahvikuoreen liimatut, jotka ovat olleet siinä jo muutaman vuoden kiinni. ei kannata edes yrittää otttaa irti.. kansi menee pilalle jos yrittää hangata jollain ja minä kun rakastan cd:n pahvikansia niin on sitten pakko elää sen street beatin hintalapun kanssa.. :P
Noni, mää oon saanut vanhoilla päivilläni jonku ihme marttaherätyksen (kans?) ja alkanut tykätä, että noista nelikanttisista oliiviöljypulloistahan tulee vähän hienoja kynttilänjalkoja, kun niistä ensin repii etiketit pois.
Ja siitähän se helvetti sitten alkaakin.
Että jos ihmisellä ei oo tarpeeksi pakollista tarrarevittävää, niin sehän kekkaa sitä vaikka mistä elintarvikkeesta sitten, koska ahdistuksen määrän pitää vissiin olla vakio eikä kenenkään pidä elämässään vähällä pääsemän, amen.
Tere! Kävin lukaisemassa parin kuukauden satsit kerralla. Tai jotain sellaista. Mä voin käydä tunkemassa kuukupin tarrahyypiöiden anukseen. Kostoks.
Öljyä, saippuaa ja erittäin, erittäin varovaista hankausta muovisella karhunkielellä, pitäis irrota joistakin pinnoista - ainaskin kengistä, lasista jne. Puusta en menis takuuseen, mitä jälkiä jää... Tehosi ainakin oviin ja jääkaappiin!
Menestyksellä olen yhdestä Ikean kirjahyllyvirityksestä erottanut joka helvatan hyllyyn liimatut tuotetietoliimatarrat hinkkaamalla niitä päältä tärpättiin kastellulla talouspaprulla. Liima heikkeni sen verran, että tarrat sai varovasti vedettyä repeämättä poies. Tässä nyt varmaan oli osansa sekä tarran paperiosan läpäisykyvyllä, että sen liimapinnan alla olevan materiaalin kestolla, jotka molemmat olivat puolellani. YMMV.
Lähetä kommentti