Minulla on Kölnin kaupungin joukkoliikeenteen kuukausikortti. Iltaisin kello seitsemän jälkeen saa yksi aikuinen matkustaa kanssani ilmaiseksi. Tämä käytäntö on myös viikonloppuisin ja muina pyhinä voimassa.
Oli aika jolloin en seurustellut. Silloin tapanani oli istua jonkin kivannäköisen miehen lähelle junassa. Toivoin että tarkastajat tulisivat ja miehellä ei olisi lippua. Sitten sanoisin ystävällisesti, että hän on seurassani. Mies hämmästelisi ja tarkastajat olisivat ärsyyntyneitä. Hän lähtisi heti leikkiin mukaan ja olisi kuin olisimme samaa seuruetta.
Sitten hän kiittäisi minua ja ehdottaisi että lähtisimme kahville. Kävelisimme kesäisen puiston poikki nauraen. Menisimme hänen asuntoonsa. Siellä olisi kaunista. Hän tarjoaisi minulle viiniä. Joisimme sitä, kuuntelisimme Violet Femmesin vinyylejä ja valo tulisi kauniisti sisään avonaisesta ikkunasta. Katsoisimme toisiamme silmiin ja mahassa lentelisi perhosia. Hän ottaisi minua kädestä kiinni ja sanoisi näyttävänsä jotain. Kiipeäisin hänen perässään ullakolle ja sieltä tikapuita pitkin katolle. Loikoilisimme katolla ilta-auringossa, ja koko kaupunki lepäisi allamme.
Näin ei koskaan käynyt. Nykyään toivon ettei kävisikään.
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
10 kommenttia:
Olisi käypä idea Suomessakin. Täällä kun muutenkin on niin hankala solmia suhteita, niin tuolla laillahan se kävisi suht. kivuttomasti (tai sitten ei) ja ehkäpä jopa selvinpäin ;)
Miksei enää..aina voi auttaa kaveria( mielum.kivan näköistä)hädässä. Mä ainakin toivon tommosta..siis lippua ja sitten sitä toista.
(juu, olen juonut viiniä)
( ja käytän liikaa sulkuja )
cista
Oletko lukenut Erica Jongin Lennä, uneksinia? Tuli heti mieleen hänen "napiton panonsa".
Minullakin oli aika jolloin en seurustellut. Saat tuon ajan palautumaan mieleeni kauniina :)
Tosi hyvä käytäntö, olispa täälläkin! Ja ah, kuinka romanttinen ajatus, tekisin itse aivan samoin! (jos siis en olisi itse niin tukevasti pariutunut)
Kotikaupungissani en koskaan kulje bussilla, mutta Helsingissä kyllä, ja kun usein ostan kertalipun, katson aina bussista /metrosta poistuessani, onko näkyvillä ketään söpöä, pummilla kulkevan näköistä tyyppiä, jolle voisin antaa lippuni (jos siinä on siis vielä aikaa jäljellä). Olen pari kertaa antanutkin lippuni jollekulle, ja tietysti aina silloin, kun näen, että joku on metron sisäänkäynnin luona ostamassa kertalippua automaatista. Romansseja näistä ei ole kyllä syntynyt vaan lähinnä hämmästynyt katse perään...
Ihana tarina! Liikennevälineet ovat niin romanttisia, ja tuommoiset kohtaamiset ... Minä voisin kyllä vieläkin toivoa, että itselleni kävisi noin.
(Kaiken lisäksi yksi kaverini, jota kohtaan joskus elättelin pieniä romanttisia tunteita, asui yhdessä toisessa vanhassa keskieurooppalaisessa kaupungissa kattohuoneistossa. Kun luin tuon juttusi, näin itseni siellä hänen kanssaan ...)
Toteutumattomat toiveet ovat parhaita toiveita. Jos oikeesti olisi käynyt noin, tähän mennessä se tyyppi olisi kuitenkin käynyt tosi ärsyttäväksi ja ehkä olisitte eronneetkin. T. nimim. paaninen kyska
Kuka se kommentoi kauniisti kirjoittamisesta?;-)
Tätä kun jatkaisi niin tulisi vaikka millainen tarina.
Tapahtuikos muuten Bitter Moon -leffassa bussissa juuri näin?
Miten muistan niin?
Ihana matkalippufantaasia ja ihanaa tulla tänne pitkästä aikaa ja lukea monta postausta peräkkäin, luksusta!
Mulla on tuollaisia samantyyppisiä pikku haaveita. Joskus sitä toivoo, että niin kävisi ja joskus taas ei, haluaa pitää sen vain päiväunena jonka voi kaivaa esiin huonona päivänä tai jos on riitaa poikaystävän kanssa:)
Sun punaiset nukenkengät on muuten melko lailla samanlaiset kuin ne, joihin minä olen iskenyt silmäni, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan samikset. Tosi kauniit!
Puspus,
-minh-
Kiitoksia kommenteista arvoisat daamit.
(Mä olen jotenkin väsynyt enkä jaksa/osaa kirjoittaa/sanoa oikein mitään)
No ota sitten ne kuvat mitä meinasit :)
Iihanan romantillinen juttu, jonka löysin vasta nyt, kun joku Iiro ystävällisesti vihdoin korjasi minun Suosikit-listani toimivaan kuntoon, mistä syystä heti kävin poistamassa Sä:n kategoriasta enpidäuudestablogisitasta, mikä täten kaikille tiedotettakoon. Nyt ei sit enää ole tekosyitä kommentoimattomuuteen!
Lähetä kommentti