Kaikki varmaankin tuntevat ne päivät, kun sitä on pukeutunut ihan kauhean näköiseksi. Koko juttu alkaa jo aamulla seuraavien monkään menneiden asiotten kanssa.
- Vaihdat päivän asua ainakin viisi kertaa
- Sopivia kenkiä ei ole mihinkään asuun
- Hiukset ovat kummalliset, on kiire ja alat tekemään lettejä tai jotain muuta outoa kampausta mitä et oikeastaan ikinä käytä
- Vaatekaapin sisältö on lattialla
- Hiki
- Sukkahousut kutittavat ja ahdistavat, päädytkin housuihin
- Ahdistaa
- Viimein katsot peiliin ja olet tyytyväinen, huom. luulet olevasi tyytyväinen
Minulla on tänään tuollainen päivä.
Tulos on ikävä työpäivä. Olen pukeutunut aivan kuin joku mielisairaalasta karannut.
En liioittele! Katsokaas yritin sitten rauhoitella itseäni ja olla pilaamatta aamuani, laitoin radion päälle ja sieltä tuli rytmikästä hiphoppia tai jotakin nykypoppia. Hytkyttelin itseäni hiphopin tahdissa ja tein videomuuveja. Ilmeisesti musiikki vaikutti alitajuisesti pukeutumiseeni.
Asuni on sekoitus Mc Hammerin kasarivideota ja, tai no ehkä enemmänkin vaikuttaa siltä, että olen yrittänyt pukeutua kuin joku tanssija Fergien tai jonkun Rihannan trendikkäästä videosta, mutta todellisuudessa näytän aikuiselta naiselta, kuka on sulloutunut neonvärisiin teinivaatteisiin. Minulla on harmaat trikoot yhdistettyinä outoihin keltaisiin lenkkareihin. Sitten semmoinen pirtsakka räikeä lepakkohihapaituli, hiuksissani on erivärisiä pinnejä ja kynteni on lakattu neonpunaisella.
Juuri tänään, kun kaikki tuijottavat minua muutenkin karsean asuni tähden, täällä töissä on ties mitä tärkeitä ihmisiä ja minun pitää esitellä heille paikkoja. Ihan kauheaa, olen asuni johdosta epävarma ja yritän peittää sitä hymyilemällä ja puhumalla paljon. Ihan sekavia ja jonninjoutavia. Osaisin edes olla hiljaa!
Muistatteko miltä Eddy näyttää Absolutely Fabulous sarjassa? Näytän aikalailla samalta. Puuttuu vaan semmoinen iso risti kaulasta roikkumasta.
Yritän nyt vielä kantaa ylväänä tätä asua työpäivän loppuun asti. Enää 2 tuntia.
Lupaan kulkea koko ensi viikon nuttura päässä, helmet korvissa, siniset farkut jaloissa ja kauluspaidassa. Etsin kaapista jotkin asialliset kävelykengät. Lupaan ja vannon!
P.S. Vielä yksi asia. Minulla on aina joogavaatteet ja matto joogapaikassa kaapissa, koska en halua kanniskella mattoa ja vaatteita mukanani. Nyt juuri muistin, että vein vaatteet ja vaihtovaatteet kotiin pesuun. Eli joudun menemään joogaan näissä kuteissa. Viehkeää!
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
8 kommenttia:
No nyt mä tunnen itseni tosi tylsäksi, kun en saa pukeutua töihin noin... öhh.. luovasti. Mun päivät alkaa sillä, että avaan kaapin ovet, totean ettei siellä ole mitään kivaa päällepantavaa vaikka se täynnä vaatteita onkin. Sitten keksin että hei mä laitankin tänään sen kauluspaidan ja sen housupuvun, huomatakseni että juuri se paita ja puku onkin pesussa tai ryppyinen. Ja sitten kaivan sieltä päälleni jonkun muun aivan yhtä tylsän univormun. Kroooooh...
Miten voi jakkupukukammoinen päätyä tällaiseen duuniin? Kysyn vaan. Toi kuvaus siniset farkut, kauluspaita ja nuttura sopii meikäläisen "casual fridayhin". Kamoon!
Mutta itse postauksen sisältöä kommentoidakseni, ja omat ongelmat unohtaakseni, pyytäisin kyllä vielä kaupan päällisiksi kuvaa päivän fäshöön lookista. :)
Juu kuvatodisteita vaaditaan!
Mä kyllä rakastan tuota sun suomea välillä, se on niin ihanan saksalaista:)
-minh-
Mielikuva Katasta joogaamassa Eddyn näköisenä :-D:-D:-D
Ei sinusta oikeasti kyllä saa Eddyä vaikka olisit missä vermeissä, oot kuitenkin sen verran soma!
Minulla on enemmän kamalan tukan päiviä. Kaikki alkaa yleensä edellisillasta, jolloin ajattelen peseväni hiukset aamulla. No, aamulla nukun joko pommiin, niin, etten ehdi pestä tukkaa tai arvioin tukan olevan vielä ihan suht puhdas.
Viimeistään bussipysäkillä huomaan tehneeni suuren virheen ja että tukkani on todella likainen luiru.
Viimeksi eilen oli tuollainen päivä.
En ottanut kuvaa. Mutta se jooga juttu meni aika epämiellyttävästi. Mun joogaope on new yorkista ja kun saavuin paikalle, hän ilmoiti onnellisena, että hänellä on jotain joogavieraita nykistä! Ne olicat semmoisia hippien näköisiä ja seisoskelivat päällään ja puhuivat kovin lempeästi ja ope sitten ylpeänä esitteli meitä kölniläisiä. Olen ihan varma että asuni kiinnitti huomion!
Olin sitten koko kaksi ja puolituontisen sellainen vapiseva ja hikoileva EDDIE!
Toisaalta, onelmahan on minun päässäni, koska tuskinpa jotakin joogaguruja kiinnostaa joittenkin toisten joogavaatteet!
Minh, mitä sä tarkoitat mun saksalisella suomella? Siis huomaan että sanajärjesyts on päin peetä ja muutenkin koko kieli kauhean könkköä. Yritän mutustella sanoja ja lauseita, mutta en osaa päättää mikä on oikein ja mikä ei. Aika kurjaa, koska kuitenkin luen paljon suomea ja blogeja.
Puhuin äidin kanssa ja hän joutui korjaamaan monia sanoja. Esim. kattila (kottila) ja ajokortti (autoilukortti).
Joskus taas kieli on hyvä, mikäköhän siinä on. Tällä viikolla ihan heikko!
Kiitoksia myötätunnosta. Ja Ulrika, tuohan on ihanteellista, ettei tartte miettiä asuaan.
Rappiotäti, ymmärrän hiusongelmasi, se johtuu siitä, että sulla on niitä hiuksia! Tälläisellä ohuella luirutukalla kun mulla, ei pahemmin pesuja etukäteen tartte miettiä, kuivuvat kuitenkin minuutissa!
Oho, näköjään lukihäiriökin!
Tarkoitan juuri noita sanajärjestyksiä ja välillä pieniä juttuja, kuten "todellisuudessa näytän aikuiselta naiselta, kuka on sulloutunut neonvärisiin teinivaatteisiin." Aivan ihana! Se tosiaan vaihtelee välillä paljonkin, miten kirjoitat suomea ja kai se on ihan luonnollista, et ole käynyt täällä pitkään aikaan ja olet asunut siellä niin kauan. Sitäpaitsi joskus aivot väsyvät skarppaamaan ja puhumaan ja ajattelemaan kahdella tai useammalla kielellä. Mullakin oli Irlannissa joskus sellaisia viikkoja, että tuotti älyttömiä vaikeuksia saada suustaan yhtään järjellistä suomenkielistä lausetta ja väsyneenä pystyin joskus puhumaan vain yhtä kieltä, koskaan ei tiennyt, kumpi se on. Ajan myötä tuli sellaisia sanoja, kuin "hiusleikkaus", joka kuullosti itsestä ihan normaalilta, mutta suomalaiset kaverit ihmettelivät(ja joskus ärsyyntyivät, ihan kuin olisin ollut joku andy mccoy, joka on unohtanut suomen ja leuhkii sillä! En ikinä voisi, koska rakastan äidinkieltäni).
Että näin. Pussaus!
-minh-
Ahhahhaa! :D
Nyt kyllä olisi lähes välttämätöntä ollut laittaa kuva päivän asusteesta blogiin.
PMS-merkki on muuten tarjolla lähitulevaisuudessa (huomenna, eli sunnuntaina) blogissani. Ollos siis huoleton!
Minh joo just toi Andy McCoy juttu on sitä mitä EN halua. Muistan kun lukiossa joku meni vuodeksi jonnekkin Minnesotaan ja tuli takaisin ja puhu kummaa mongerusta. Tsiisus!
Kiitos Tiina, se on tosi heino. Vähänkö osaat!
Lähetä kommentti