Keskustelu keittiössä

Vihanneskaupasta mukaani tarttui pari perunaa, porkkanaa, palsternakka, selleriä ja lanttu. Myöhemmin keittiössä päätin tehdä niistä keittoa. Kuuntelin tyytyväisenä radiota juureksia kuoriessani. Lanttu oli älyttömän suuri, ainakin kaksi kiloinen. Halkaisin lantun ja olin juuri aloittamassa sen paloittelua, kun kuulin möreän äänen. Lanttu puhui. "Hei älä nyt viitti. Keittoa, miten naurettavaa..." Hämmästyin, puhuuko lanttu minulle? Oliko viimeinen, jo vuosia sitten ottamani lsd lappu sittenkin liikaa? Olenko tulossa hullussa? Lanttu jatkoi: "Komerossa olisi siirappia, jääkaapissa muna...mieti nyt, loraus kermaa, kamoon..."

Tajusin tilanteen. Lanttu yrittää saada minut tekemään lanttulaatikkoa! Sanoin lantulle että ei lanttulaatikkoa voi tehdä lokakuussa. Lanttu oli ärsyttävän ylimielinen ja kyseli että miksikäs ei, kukas sen ajankohdan määrää? Yritin selitellä jotakin, mutta lantun röyhkeys laittoi minut hiljaiseksi.

Laitoin lantun sivuun, veden kiehumaan ja paloittelin kaiken muun. Lanttu kyyräili minua sivusilmällä. Kyllästyttyäni mulkoiluun, paloittelin kylmänrauhallisesti lantun. Lanttu jupisi minulle: "Keitto tulee maistumaan pahalle.....et ymmärrä hyvän päälle...tämä on vääryys, olen kasvanut maan alla iät ja ajat...joutuakseni keittoon....pah...vääryys..."

Heitin lantunpalat kiehuvaan veteen. Mikä röyhkimys! Keitosta tuli oikein maukasta.

Se typerä lanturetkale sekoitti pääni ihan pyörälle! Arvatkaa vaan mitä nyt tauotta mietin!