Iltahartaus sunnuntaille osa 2

Iltaa Katapulttilan hartaushaaranurkasta.

Sunnuntai jälleen ja ihmettelen maailmaa. Olimme tuossa iltakävelyllä ja kulkiessamme pimeän puiston läpi, törmäsimme valkoiseen kissaan. Kissa maukui ja vaati läheisyyttä, kiehnäsi jaloissa. Bob alkoi heti silittää ja kyseli minulta että onkohan kissa eksynyt tai missä se asuu. En osannut vastata. Ajattelin vain, että en koske kissaan kepilläkään, koska jos kosken ja se alkaa meitä seuraamaan, ja otan sen mukaan. Sanoin Bobille että se asuu varmasti jossain lähistöllä ja ei kiinnitetä siihen enempää huomiota vaan jatketaan matkaa. Kävelimme kymmenisen minuuttia eteenpäin, katsomattamme taaksemme. Kissa kulki aina vaan metrin perässämme ja naukui. (kurkin salaa kuitenkin taakseni) Ajattelin että mitä teen, minulla on kissa-allergia ja ei meillä ole edes kissanvessaa. Ja aamulla pitää mennä kymmeneksi tunniksi töihin, en voi sitä sinne mukaankaan ottaa. Puiston toisella puolella on alue, missä "kodittomat" asuvat asuntovaunuissa (kodittomat lainausmerkeissä, sillä onhan heillä koti asuntovaunussa) ja ajattelin kissan kuuluvan heihin. Emme meinanneet päästä kissasta eroon ja mietin kuumeisesti minne voisin soittaa, että kissa pääse kotiinsa. Bob sanoi että emme soita minnekkään, että kissa ei saa joutua eläinkodin häkkiin. En tiedä. Jossain vaiheessa kissa lopetti seuraamisen ja minun sydäntä särkee vieläkin. Toivon vaan että kissa palasi kotiinsa ja nukkuu nyt sohvalla mukavan emäntänsä vierellä.

Dandy Warhols konsertti oli aivan loistava. Niin hieno etten löydä sanoja. Semmoinen "dandy fast driving rave up sixteen minutes rolling on rolling on" juttu. Dandys ovat 2000-luvun Beach Boys. Ja he olivat sympaattisia! En tykkää ollenkaan täydellisistä keikoista. He korvasivat kaikki jutut mitä levyillä on, semmoisilla hauskoilla täädädädädädddäddädäää jutuilla ja monet levyiltä tutut efektit olivat vaan poissa! Kaikki semmoinen studiopuhdas musiikki on minulle liian vaikeaa kuunneltavaa ja jotenkin kauhean valmiiksi pureskeltua. Erityisesti en voi kuunnella musiikkia missä on täydelliset virheettömät studiokliiniset rummut! (paitsi slayer tietty)
Dandeissä ovat nousut kuin Mogwaissa ja hitaus kuin Stonerissa.

Kuunnelkaamme heikko live nauhoitus kymmenen vuoden takaa.



Ja ketkä dikkaavat enemmän video clipeistä, tässä yksi lemppareistani:



Heroin is so passe. Todentotta.