- Käytän puhelinta vain puhumiseen.
- Kotona on musiikinkuuntelulaitteet ja autossa myös.
- En kirjoita tekstiviestejä, paitsi jos pidän bileet kirjoitan ryhmäviestin ja ehkä kerran kuussa erikoistilanteessa tai ulkomailla ollessani.
- Minulla on kamera.
- En halua olla internetissä jos en tietoisesti ole istunut koneen ääreen.
- En halua navigaatiolaitetta
- Haluan käyttää vanhanaikaisella tavalla aivojani
- Haluan joutua kysymään ihmisiltä neuvoa
- Minua ärsyttävät piippaavat laitteet
Pelkään, että laite vaikeuttaa seuraavien asioitten kokemista:
- Istua bussipysäkillä täysin tiedottomana siitä koska seuraava bussi tulee. Odotellessa voi miettiä erilaisia asioita, hyräillä, sohia toista kenkää toisella niin että kenkään tulee mutaa, katsella taivasta ja tarkkailla ihmisiä.
- Ajella autolla ja lukea karttaa. Välillä voi kinastella kaverin kanssa siitä, että käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. Eksyminenkin on ihanaa, en keksi mitään niin vapauttavaa, kuin olla jossain, ilman aavistustakaan siitä missä on. Sittenhän sitä voi vaikka pysähtyä ja katsella lehmiä laitumella.
- Etsiä jotain tiettyä paikkaa vieraassa kaupungissa. Sitä saattaa kulkea tietämättään tunnin ympyrää ja viimein paikan löydettyään todeta sen olevan jo kiinni. Sitten voi naureskella omalle tyhmyydelleen ja oih, mikä ihana tekosyy mennä baariin istumaan.
- Junan ikkunasta ohikiitävien maisemien katselu.
- Istua kesäiltana kavereitten kanssa puistossa ja väitellä asioista. Jos aiheen muistaa vielä kotona, voi oikean vastauksen tarkistaa netistä tai kirjasta
- Pitkillä automatkoilla arvuutella, että mikä biisi ja miltä vuodelta se on kun soi radiossa.
Listaa voi tietysti jatkaa. En halua lukea meilejä bussissa, enkä halua, että minun elämääni „helpotetaan“ yhtään mitenkään. Ja pelkään aivojeni rappeutuvan, jos kaikki tieto on aina parin napin painalluksen päässä.
Kaikista kamalin visio on se, etten enää osaisi vain olla, että aina kun kärsivällisyyttäni koetellaan, pitää odottaa tai tylsistyy, alkaisin räplätä jotain laitetta, painajaismainen ajatus.
Olen varma, että minun elämäni on paljon laadukkaampaa ilman tuota laitetta ja olen onnellinen etten joudu sitä käyttämään.
Kuva on viime kesältä Englannista, katselen penkiltä Bristolin lahtea. Kuvanottamishetkellä laite olisi ollut kätevä, se olisi helpottanut asioitten kulkua, mutta juuri tämän laitteettomuuden vuoksi, tapahtui kuvan ottamisen jälkeen vaikka mitä ihanaa!
* Muitten ihmisten laitekäyttäytyminen ei kuulu minulle, enkä halua omalla listallani vähätellä heitä, keitä nämä laitteet kiehtovat.
20 kommenttia:
Me too!
(ja kiva kuva kans)
Allekirjoitan tämän kaiken.
Loistava postaus!
Olen kauhukseni huomannut, että itselläni on välillä vaikeaa istua odottamassa jotain (bussia, kaveria kahvilassa tms) tekemättä "mitään" ja helposti sitä alkaa räplätä kännykkää... en tosin koskaan pelaa mitään kännykällä eikä siinä ole kameraa enkä sellaista haluaisikaan (digikameroita meillä on kaksin kappalein).
Viime aikoina olen lähtenyt lenkillekin välillä tahalteen ilman mitään ipodia korvassa, on tullut sellainen olo etten halua olla koko ajan jossain piuhoissa ja yhteydessä johonkin tai ohjelmoituna.
Hyvää pääsiäistä!
Olipa hyviä perusteita. Mulla on samaa vikaa, laajennettunakin ehkä, kun esimerkiksi mikroa, iPodia tai vastaavaa, autoa, tallentavaa digiboksia tai dvd:tä ja muutamaa muuta kotkotinta ole hommannut, enkä useimpia niistä edes haluaisi mutkistamaan olemista.
Tai siis, tulisi syyllinen olo, jos ne jäisivät käyttämättä.
Kiva kuulla että teitä on enemmänkin! Vaikka välillä tuntuu kyllä enemmän siltä, että keitä ne tyypit ovat ketkä näitä laitteita ostavat, en mä ainakaan tunne paljon ketään.
Jospa just tuo että on tauotta jotenkin yhteydessä tai jossain piuhoissa, en kestä sitä.
Pygmi, no siis ymmärrän paremmin kuin hyvin. Ehkä musta tuli jo lapsena tämmöinen, meillä ei ikinä ollut mitään mikroa tai astianpesukonetta ym. Äiti sanoi aina ettei niitä haluta/tarvita.
Tosin nyt sitten kolmikymppisenä kapinoin ja ostin tiskikoneen ja haahhaa, se ei toimi! Siihen tulee ehkä ensi viikolla joku uusi sähkö-osa, vanha paloi, en tiedä miksi, kone on siis vuoden vanha.
Niin, mä sain joku neljä vuotta sitten kaverilta semmoisen pikku i-podin, ilman näyttöä, sinne mahtuu joku kymmenen levyä. Alkuun olin siitä innoissani, mutta annoin sen eräälle lapselle pian sen jälkeen, jotenkin en sitäkään osannut käyttää.
Meidän auto on ehta ihana kasari auto, koska me ei tykätä digitaalisista autoista, ajatuskin siitä, että autokin vielä piippaisi on aika kurja. Siinä ne laitteet nyt olikin, musiikkia voi kuunnella vinyyliltä ja ruoka laitetaan ihan tavalliseen uuniin.
Nykyäänhän jotkut ihmiset ostelevat jotain höyrytysuuneja ja tiesmitä.
Yks juttu kanssa mitä ei meille tule, ainakaan ennen kuin vanha hajoaa, on semmoinen ohut tv-näyttö. Ei siinä mitään, onhan ne kai kivannäköisiä, mutta siitä koko jutusta on tullut niin kuvottava! Että ihan kun nykyään pitäisi olla semmoinen, kun junteilta tuolla kadulla kysyttäis että mikä on elämässä tärkeää niin top vitosessa on varmaan joku perkeleen kotiteatterilaite sellaisella ohuellaläpyskällä. En lähde mukaan, en suostu, en ala.
Mulla on kamala syvä inho tätä kaikkea krääsää kohtaan...voisin taas paasata tänne tunteja, mutta ulkona on 20 astetta ja aurinko paistaa, joten katoan nyt, EN OLE TAVOITETTAVISSA NETIN KAUTTA ISTUESSANI PUISTOSSA :)
Hyviä pyhiä kaikille!!
Hah, tuohon puistoon liittyen on pakko kertoa vielä, että yksi ystäväni hankki viime kesänä mokkulan juuri siksi, että voisi surffata netissä lähipuistostaan käsin... ihan vaan pikkuisen meinasin pyörtyä kuullessani tuon perustelun.
Meillä ei ole autoa eikä mikroa eikä tule. Jos jonnekin ei pääse ilman autoa, sinne ei ole pakko mennä ja sitäpaitsi jostain voi aina saada kyydin. Ainoa, mihin ihmiset nykyään enää käyttää mikroa on pakasteiden sulatus, eikä siihen vesihauteessa sen pidempään mene (ja jos meneekin niin mihin sitä pitäis olla niin kova kiire koko ajan?).
Tallentava digiboksi meillä sen sijaan on, enkä siitä ihan hevillä luopuisi: en ikinä ole kotona tai ei huvita istua tv:n ääressä jos sieltä joskus tulee jotain, mitä haluan nähdä ja on kivaa, että sit kun on vaikka kipeä tai vaan laiska niin voi kattoo pelkästään hyviä ohjelmia "telkkarista" ja neuloa samalla vaikka sellaista trendikästä tiskirättiä. Turhaa luksusta joo mutta tähän olen kyllä sortunut. Täytyy muuten myöntää, että nykyisin ajatus siitä, että jos haluan nähdä jonkun ohjelman, minun pitäisi varta vasten mennä kotiin ja avata telkkari ja katsoa se juuri tiettyyn aikaan, jopa vähän ahdistaa! sairasta!?
Myös ipod on mulla kovassa käytössä etenkin lenkeillä ja pitkillä junamatkoilla: kuuntelen sillä enimmäkseen ranskalaisia radio-ohjelmia podcasteina, harvemmin levyjä.
Hear, hear! Ja päällystukkakin on niin kivasti kiinni kuvassa :)
Meillä ei ole mitään laitteita(paitsi Lapsen x-box ja semmoiset), koska ei ole varaa. Minähän en edes unelmoi mistään litteistä näytöistä tai tiskikoneista, mutta arvostan niitä kovasti muilla..mp3-soitin on mahtava, rakastan sitä, mutta en tarvitse yhtään tehokkaampaa. Lapsel on näytöllinen hieno Creative Zen-meininki, minä pelkään sitä.
Puhelinkin on aina äänettömällä ja haluaisin palata lankapuhelinaikaan, eli ei mitään käyttöä nykytekniikalla.
-minh-
jospa: "sitäpaitsi jostain voi aina saada kyydin"
Jossain vaiheessa tulee muuten kurkkua myöten täys näitä kyydin kyselijöitä. Joillekin vain ei mene perille se, että kaverit eivät ole mitään takseja tai henkilökohtaisia autonkuljettajia. Kun tämän tekee selväksi niin voi sitä itkua ja hammasten kiristystä.
Kovimmat jätkät sanovatkin pummeille, että "Mihin te ootte menossa?
Pummi: Paikkaan x
Kovin jätkä: Niin mekin. Nähdään siellä. Moi.
Hyvä Kata ja kiitos!
Minä ajattelen samoin. Mieheni ei, mutta hän onkin Mobistarin leivissä.
Vastikään sai varmaan juuri tollasen kuvailemasi laitteen. En osaa sanoa puhelin, koska minusta sillä ei juurikaan ole enää tekemistä puhumisen kanssa.
On aivan onnessaan.
Ihanaa lukea, kuinka jollakin on samanlainen suhtautuminen kännyköihin! Minä tosin käytän kapinetta enemmän tekstareihin kuin puhumiseen, mutta muuten kuulosti tutulta.
Kammoksun ajatusta siitä, että pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa.
Hei Jospa, olen aika samaa mieltä tuosta autosta. Minulla ei olisi autoa muuten, mutta Bob rakastaa autoja, erityisesti siis vanhoja, joten pitäköön hän rakkaan harrastuksensa ja annan hänen ostella aina vanhoja mersun osia, voipahan puuhastella.
Ja just noin, siis jos mä ajan vaikka jonnekkin kauas kauppaan, esim. moottoritien varteen suureen bauhaus-henkiseen puutarhakauppaan keväällä, niin tottakai kysyn autottomilta kavereilta, että haluaako joku mukaan. Onhan se ikävää raahata taimia bussilla!
Toisekseen ennen kun tultiin Bobin kanssa yhteen mulla ei ollut autoa ja aina joku auttoi. Aika normaalia!
Pitkille junamatkoille lainaan aina Blondien ipodia, se on ihanaa katsella junan maisemia ja kuunnella musaa, mutta netti olisi jo mulle liikaa. Jokainen löytäköön omat rajansa.
Mulla on töissä kaikki hienoimmat DVD sun muut laitteet, siksi en niitä kotiin halua. Äänitän siellä filmit dvd:lle jos on tärkeää. Harvemmin kuitenkaan.
Hei päällystukka, meillä on lankapuhelin, koska se on täällä yleistä ja mä rakastan sitä!
Violet, antaa toisten iloita, sama kuin Bob autoineen.
Mymskä moi, hauska kuulla. Mä en jaksa sitä näpyttelyä, koko päivän koneella ja muita laitteita duunissa, tekstari on sitten usein jo liikaa.
Kyllähän mä olen siitä kännykästä melkein aina tavoitettavissa, pääasia etten ala tauotta lukemaan blogikommentteja ja tsättäilemään.
Pakko hehkuttaa. Täällä on 24 astetta ja mä olen kesämekossa. Aivan ihanaa! Teen kohta aiolia ja menen naapuriin grillaamaan sardilleja. Ihan kevät!
Tämä on erityisen ihana juttu juurikin siksi, että minä hittolainen (prkl!) olen juuri se, joka räplää kännykkää koko ajan, koska viime kesänä annoin uuden kamera-musiikki-kartta-häsmänkäkkärä-puhelimen mukana vaihdossa pikkusormeni, kun ilmaista nettiliittymää tarjottiin kuukaudeksi ihan vaan kokeeksi. No okei, karttaa käytän joskus (se on ihan peruskartta, ei navigaattoria), kameraa samoin. Musiikkia en pysty kuuntelemaan korvanapeilla (enkä mitään muutakaan), ja kaiuttimen ääni on jopa mulle liian paska. Mutta se netti. Voi saatana. Otan nyt itseä niskasta kiinni ja hävitän sen perkeleen netin puhelimesta. Kiitos, Kata, ihan täyttä asiaa!
(Voi olla, että erkaantumistuska on liian suuri, myönnän. Jos vain vähentäisin käyttöä? Ihan vain tarpeeseen? Joskushan se on kauhean kätevÄÄÄH) (Joo-o.)
Paitsi mikro on kyllä hyvä lämmitin ja sulatin, sillä se säästää energiaa :-)
Paljon meitä on näköjään.
Mulla on 3 vuotta vanha känny ja hyvin pelittää, enkä tajua miksi pitäisi ostaa uusi ennenkuin vanha hajoaa? Telkkari on saatu lahjoituksena samoin mikro. Tiskikoneen hommasin kun lapset syntyivät ja siitä en luovu.
Musta tuntuu että toi elektroniikka-hössötys on lähinnä miehinen juttu.
Meilläkin vinkui sitä taulutelkkaa ja osti sen itselleen lahjaksi baariin.
Siellä näyttäs olevan euroopan lämpöisimpiä kelejä, voi vattu. Kaveri epsanjassa sielläkin vain 15 astetta.
cista
Mä makailen sohvalla parvekkeen ikkunan takana ja leikin kesää. Aurinko kyllä paistaa kirkkaasti, mutta lasin toisella puolella on sellaiset seitsemän astetta. Sinne ei vielä kesämekolla mennä.
Vielä alkuperäiseen aiheeseen: tästä postauksesta tuli hyvä mieli. Tekee ihan hyvää välillä kyseenalaistaa ympäröivän tekniikan tarpeellisuutta. Ja vielä tuo eksyminen - luulin olevani ainoa, joka nauttii siitä! :-)
Musasoitinhan on ihan pakollinen kauppa-apu. Sinne vaan soimaan aggressiivisinta ja vihaisinta mökää mitä löytyy ja jouluruuhkastakin tulee ihan siedettävä kokemus.
Jes, tämän ideologian kun saisi sisäistettyä massalle.
Ja itselleni.
Tulipa mieleen myos joskus aiemmin kritisoimani teknouskovaisten toitotus nettikaupan yms. ihanuudesta...
...siitä huolimatta että hirveän käytännollisesti Amazonista ja muualta loytää juuri sen kirjan tai levyn tai jonkun jota on etsinyt ja se tosi hienosti kannetaan kotiovelle jne niin minä nyt ihan oikeasti pidän etsimisestä ja kirja- ja levykaupoissa käymisestä. Ja vaikka niistä ei aina loydykään sitä mitä etsii niin sitten tulee kuitenkin kaikenlaisia hauskoja "tuo voisi olla jännä" loytojä.
Nettikaupoista loytää helposti sen mitä etsii mutta sen loytäminen mitä ei etsi on huomattavasti vaikeampaa, ifyouknowwhatimean...
Mutta tällainen asenne on ilmeisesti puhtaasti nostalgikkoromantikkodinosaurusmaista. iPodiakaan minulla ei ole kun en pidä kuulokkeista, erityisesti nappisellaisista.
Muutakin eloaparantavaa elektroniikkaa on aika vähän. Mikro voisi olla kiva. Kännykkä on näpsä, sillä voi puhua ja kirjoittaa tekstiviestejä, muut toiminnot ovat sitten turhempia.
Ohari kultaseni, miksi sinun pitäisi erkaantua jos tykkäät laitteesta? Räplää vaan rauhassa :D
Cista, joo koko pääsiäsloman oli 25, ihanaa, nyt hiukan viileämpää, mutta siltikin ihanaa!!
Jos miehet vinkuvat taulutelkkareiden perään, niin hankkiiko niitä, mä en vaan halua olla sen taulun kanssa missään tekemisissä....
Kittyfane, musta on jotenkin ihanan sympaattista että sä leikit kesää. Joitko mansikkamehua siinä sohvalla makaillessasi, siitä olisi voinut tulla vielä aidompi olo. Ja voi siskot, mansikkamehusta puheenollen, mä sain viikonloppuna uusia perunoita etelä ranskasta ja ne olivat niin hyviä. Nyt vaan odottelemaan että koska niitä saa joka paikasta!
Anonyymi, ymmärrän. Ehkä munkin pitäisi alkaa käyttämään useammin musalaitetta, vaikka en tiedä, mietin asiaa. Junamatkoilla ykllä kiva kapistus. Ennen kun oli walkmanit, niin mulla oli aina semmoinen mukana!
Tervetuloa Tommy.
HDCANIS, tiedän ihan just mitä tarkoitat! Samaa mieltä.
Maailma olisi tosi kurja ilman kirja- ja levykauppoja.
Puhut, mutta asiaa!
"Täytyy muuten myöntää, että nykyisin ajatus siitä, että jos haluan nähdä jonkun ohjelman, minun pitäisi varta vasten mennä kotiin ja avata telkkari ja katsoa se juuri tiettyyn aikaan, jopa vähän ahdistaa! sairasta!?"
Heh, mä jatkan joka kolmas kuukausi TVkaistan tilaustani samasta syystä. :D Telkkari taloudessa sen sijaan avataan ehkä kerran viikossa (tai kolmesti, mieheke uutisten aikaan. Mnää luen nekin netistä tai kuuntelen radiosta)
Alkuperäiseen aiheeseen.
Itse pidän tietyssä määrin kaikenlaisesta kommunikaatioelektroniikasta jaolisin kovin innoissani astianpesukoneesta. Jossain vaiheessa vaan yleensä järki voittaa: miksi ihmeessä minun pitäisi olla tavoitettavissa tai netissä koko ajan, ja mitä tapahtui kartanlukutaidolle... Mitään mp3-soitintakaan en ole ostanut, kun en kuuntele musiikkia muutenkaan, miksi sitten juostessani tai matkustaessanikaan?
Kännykästä, siis ihan tavallisesta mukana kulkevasta puhelimesta (jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä) en sen sijaan enää luopuisi.
Lähetä kommentti