Ajatuksia lihasta

Kirjoitanpa tänään pari riviä, yllätys yllätys, ruoasta.

Kävipä viime pääsiäisenä niin, että aloin kokea lihan ostamisisesta johtuvaa pahoinvointia. Markettien kaikki lihatuotteet tuntuivat yhtäkkiä niin kauheilta, että aloitin lihansyönnin vähentämisen. Vähentäminen tapahtui hitaasti, oli jotenkin outo olo, vaikea luopua entisistä herkuista, mutta samalla oli paha mieli, eikä liha maistunut. Syynä tietenkin kuvottava lihan tuotanto ja koko siihen liittyvä karmaiseva bisnes.
Kesällä ollessamme Suomessa söin lihaa, sitä melkein kaikkialla tarjottiin ja kyllähän se maistui, mutta henkinen paha olo ei kuitenkaan hävinnyt (Poikkeuksena sukulaisteni luomutila missä naudanliha on suurta herkkua!) ja niinpä lopetin elokuun ensimmäisellä viikolla lihan ostamisen.
Tämä tarkoittaa, että minä en osta lihaa marketeista, koska en halua olla missään tekemisissä koko tuotannon kanssa. Ystävät ovat nyt jo oppineet, että jos olen kutsuttuna syömään, on ruoka ilman lihaa. Mutta jos joku on kauniisti lihaa kokannut, en siitä kieltäydy. Eli pääasia on, että meidän ostoskorissa ei enää ole lihaa saatika niitä muovipakkauksia. Ja jos sitä lihaa alkaa tehdä mieli, soitan luomutilalle puhelun ja saan sitä sieltä. (Tähän mennessä en ole kuitenkaan vielä lihaa syönyt) Toisekseen täällä on luomulihakauppoja sekä luomusupermarketteja, joten saa sieltäkin, mutta en ole samaa mieltä EU:n luomu-sanan käytöstä ja jos haluan jonkun ruhon, tulee sen olla kuollut eläin, mikä on eläessään tyytyväisen näköisenä tepsutellut lähimaaseudun niityillä.

Sama homma koskee muuten maitoa ja munia, useimmiten myös juustoa, riippuu hiukan rahatilanteesta. Ostan ne torilta missä paikalliset luomutuottajat niitä myyvät. En voi enää ostaa supermarketin luomukananmunia, en usko että niillä on mitään tekemistä luomun kanssa, kuten sanottu, koko sana luomussa alkaa olla kusetuksen makua.

Voisi luulla, että onpa syömisestä tullut hankalaa! Eikä pidä paikkaansa.

Ensin opettelin tekemään soijabolognesen, sitten kasvispihvit, marinoimaan tofua ja sitten vasta tajusinkin mitä kaikkea voin tehdä, gratiineja, salaatteja, pastoja jne. Olen oppinut tekemään spelttihelmipihvejä, soijajuttuja, ihan uudenlaisia keittoja, linssimureketta, polentaa ja ties mitä ihanaa herkullista.
Kalaa syön edelleen, mutta ostoapuna käytän WWF:n listaa.

Kuullostaapa VIHERPIIPERRYKSELTÄ! Näin minulle on usein sanottu, kun olen jo vuosia sitten yleisesti kieltäynyt ostelusta, siis kaikenlaisen roinan ja rätin uutena hankkimisesta. (Poikkeuksia toki on, nytkin tekisi mieli ostaa yhdet Vagabondit saappaat) Piiperrän sitten ihan jatkossakin.

Yleisoloni on hyvä. Kiloja ei ole tullut lisää, eikä kai lähtenytkään. Henkisesti on paljon parempi olo. Rahaa kuluu hiukan enemmän, mutta mikäs ihme se on, kun täällä tavallisen kaupan liha maksaa vähemmän kuin vihannekset (!!!). Sinänsä jo niin sairasta, että ihan hyvä syy jo sekin lopettaa kokonaan markettien lihan osto.

Soitin tänään aamulla eräälle lähiseudun luomutilalle, sinne mistä saan munat ja maidonkin, ja tilasin jouluksi hanhen. Hanhi on kuulemma pullea ja reipas liikkuja. Onpa kivaa syödä taas jouluna lihaa, odotan jo innolla ja tutkin hanhireseptejä, täytän sen varmaankin luumuilla tai omenoilla ja kastanjoilla.

Koko muutoksen pääasia on: En osta tehotuotettua lihaa. Parempi mieli.

(Jokainen tehkööt itse omat ratkaisunsa olosuhteitten mukaan, en ole mitään tyrkyttämässä, suosittelen kuitenkin.)