Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirahvien kanssa kaulailua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirahvien kanssa kaulailua. Näytä kaikki tekstit
18.12.2007
5.12.2007
TV-työläinen haikailee kaulailun perään
Katselin tässä hetken tv:stä jotain eläintarhadokumenttia ja alkoi tosissaan kyrsimään. Itseasiassa unelma-ammattini oli aina kirjaston- tai eläintenhoitaja. En sitten ehtinyt opiskella mitään kun päädyin tälle alalle ja nyt huomaan olevani kauhean vanha, kauan samassa duunissa, kauhean tylsiintynyt ja mietin että kuinkas tässä näin kävikään. Tosi sketsikäs ala muuten!
Eläintenhoitaja tv:ssä mittaili kirahvien kauloja. Huomasin tuntevani kauheaa haikeutta. Täällä minä paahdan päivästä ja vuodesta toiseen ja toiset mittailevan ihanien elukoitten kauloja. Ne kirahivat vaan pällistelivät ystävällisesti tyyppiä ja märehtivät kuin lehmät.
Sitten tyyppi siivoili semmoisten pikkukarhujen aitausta ja ne pikkukarhut pomppivat hänen ympärillään. Eläintenhoitaja sanoi tekevänsä unelmatyötään. Jaahas, toiset tekevät unelmatöitään! Onnitteluni.
Soitin heti pomolle ja kysyin että voinko hankkia koiran. (Jos ihmettelette miksi minä sitä häneltä kysyn, se johtuu siitä seikasta, että koska vietän elämästäni suurimman osan täällä, täytyy koirankin olla täällä, eihän sitä voi yksinään kotiinkaan jättää.) Pomo sanoi että täällä on liikaa koiria (yhdellä toimittajalla on koira! Yksi koira koko talossa ja tämä on ihan kauhean suuri vanha tehdashalli. Tänne mahtuisi varmasti lisää koiria tai vaikka hevonen!) ja muistutti minua siitä että näitten käyttämiemme laitteiden magneettisäteilyt ovat niin voimakkaita ettei koiran ole kivaa olla täällä. Eli minä saan täällä aivosyövän, se ei kiinnostaa ketään, mutta koiraa suojellaan. Sanoin että koira olisi joka paikassa tai vaikka vain minun omassa työhuoneessani eikä säteilyhuoneessa. Mutta ei nyt kuitenkaan juuri sovi.
Meillä oli joku kuusi vuotta sitten täällä sokea vanha koira Filou, rakkaimmista rakkain harmaa vanhus, vein häntä usein ulos ja autoin kun Filou törmäili lasioviin. Välillä Filou vaan käveli huoneeseeni ja meni makuulle pöytäni alle. Sitten kun Filou kuoli, muistan miten kaikki surivat, paitsi pomo, näin tyytyväisyyden hänen silmissään, endlich, vanha haiseva koira on poissa! Tuo nainen vihaa koiria.
Takaisin kysymykseeni. Sitten pomo ehdotti, että lomallani ottaisin hoitokoiran ja kokeilisin miltä se koiran kanssa olo tuntuu.
Sanoin etten tartte kokeiluja, mulla on se nimikin jo koiralle valmiina! Hän kysyi sitten että mikä ja vastasin että no Aku. Pomo kysyi että mikä se semmoinen nimi on. GRRRR.
Haluaisin hakea koirakodista ystävällisen näköisen koiran ja ristisin sen Akuksi. Sitten hakisin vielä toisenkin koiran, hänestä tulisi Lupu. Rakastaisin heitä ihan hirmuisesti. Pitäisin ihan parasta huolta.
Tämä on jokseenkin ikävää. Haluaisin niin kovasti että kaikki töihin liittyvät asiat olisivat toisin.
Minä, Aku ja Lupu olisimme ystäviä ja kävisimme mittailemassa kirahvien kauloja. Bob tulisi mukaan, hän voisi siivota niitten pikkukarhujen aitausta. Pikkukarhut, Aku ja Lupu hyppelisivät iloisesti ja kirahvit pällistelisivät.
Eläintenhoitaja tv:ssä mittaili kirahvien kauloja. Huomasin tuntevani kauheaa haikeutta. Täällä minä paahdan päivästä ja vuodesta toiseen ja toiset mittailevan ihanien elukoitten kauloja. Ne kirahivat vaan pällistelivät ystävällisesti tyyppiä ja märehtivät kuin lehmät.
Sitten tyyppi siivoili semmoisten pikkukarhujen aitausta ja ne pikkukarhut pomppivat hänen ympärillään. Eläintenhoitaja sanoi tekevänsä unelmatyötään. Jaahas, toiset tekevät unelmatöitään! Onnitteluni.
Soitin heti pomolle ja kysyin että voinko hankkia koiran. (Jos ihmettelette miksi minä sitä häneltä kysyn, se johtuu siitä seikasta, että koska vietän elämästäni suurimman osan täällä, täytyy koirankin olla täällä, eihän sitä voi yksinään kotiinkaan jättää.) Pomo sanoi että täällä on liikaa koiria (yhdellä toimittajalla on koira! Yksi koira koko talossa ja tämä on ihan kauhean suuri vanha tehdashalli. Tänne mahtuisi varmasti lisää koiria tai vaikka hevonen!) ja muistutti minua siitä että näitten käyttämiemme laitteiden magneettisäteilyt ovat niin voimakkaita ettei koiran ole kivaa olla täällä. Eli minä saan täällä aivosyövän, se ei kiinnostaa ketään, mutta koiraa suojellaan. Sanoin että koira olisi joka paikassa tai vaikka vain minun omassa työhuoneessani eikä säteilyhuoneessa. Mutta ei nyt kuitenkaan juuri sovi.
Meillä oli joku kuusi vuotta sitten täällä sokea vanha koira Filou, rakkaimmista rakkain harmaa vanhus, vein häntä usein ulos ja autoin kun Filou törmäili lasioviin. Välillä Filou vaan käveli huoneeseeni ja meni makuulle pöytäni alle. Sitten kun Filou kuoli, muistan miten kaikki surivat, paitsi pomo, näin tyytyväisyyden hänen silmissään, endlich, vanha haiseva koira on poissa! Tuo nainen vihaa koiria.
Takaisin kysymykseeni. Sitten pomo ehdotti, että lomallani ottaisin hoitokoiran ja kokeilisin miltä se koiran kanssa olo tuntuu.
Sanoin etten tartte kokeiluja, mulla on se nimikin jo koiralle valmiina! Hän kysyi sitten että mikä ja vastasin että no Aku. Pomo kysyi että mikä se semmoinen nimi on. GRRRR.
Haluaisin hakea koirakodista ystävällisen näköisen koiran ja ristisin sen Akuksi. Sitten hakisin vielä toisenkin koiran, hänestä tulisi Lupu. Rakastaisin heitä ihan hirmuisesti. Pitäisin ihan parasta huolta.
Tämä on jokseenkin ikävää. Haluaisin niin kovasti että kaikki töihin liittyvät asiat olisivat toisin.
Minä, Aku ja Lupu olisimme ystäviä ja kävisimme mittailemassa kirahvien kauloja. Bob tulisi mukaan, hän voisi siivota niitten pikkukarhujen aitausta. Pikkukarhut, Aku ja Lupu hyppelisivät iloisesti ja kirahvit pällistelisivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
