Pitsa

Postilaatikossa oli aamulla iso kirje. Sisällä Hesarin Kuukausiliitteet (loka- ja marraskuu) sekä paljon lehtileikkeitä.

Äidilläni on tapana leikata artikkeleita lehdistä. Usein mielenkiintoisia. Tuttujen bändien haastatteluja, teatteriarvosteluja, Saksaan liittyviä juttuja ym. sekalaista tekstiä. Joskus, ikävä kyllä, mukana myös lehdestä saksittu kuolinilmoitus. Sitten sieltä löytyvät ne ällöttävät, jostain „luontaistuoteterveydenhoitolehdestä“ leikatut jutut tyyliin syö enemmän maitohappobakteerja, karpalomehun vaikutus virtsarakon toimintaan ym.
Kamalimpana ne „tupakoinnin haitat“ artikkelit. Äiti ei edelleenkään usko, ettei vuosia tupakoinut, nikotiiniriippuvainen ihminen lopeta polttamista, vaikka kuinka käskisi. Tupakoitsija kai itse parhaiten ne haitat tietää. No, äidit ovat äitejä. Hyväähän hän tarkoittaa. Ja kyllä minä vielä lopetan, kunhan sellainen hetki tulee. Hmm.

Eksyin nyt sivupoluille. Luin sitten metrossa istuessani Kuukausiliitettä. Siinä on juttu Porvoon kirkon palosta. Toimittaja Ilkka Malmberg kirjoittaa „Kirkon pystyyn jääneet nokiset päätykolmiot näyttivät pitsaslaisseilta“. PITSASLAISSEILTA?
Minä siis mistään mitään tiedä, mutta olen repeillyt koko aamupäivän asialle. Siis kirjoitetaanko se oikeasti noin? Muistan ihan tarkalleen, että seiskaluokan kotitalouskirjassa tehtiin myös pitsaa, mutta että slaissi. Kuullostaa jotenkin hassun oudolta. Ja perverssiltä. En tiedä miksi.