Merkinnässä mainitaan sana muna 19 kertaa

Kirjoitus saattaa kiinnostaa vain kananmunien ystäviä.

Sunnuntai aamuna heräsin siihen, että Bob heräsi. Ulkona satoi kaatamalla ja oli hämärää, siis juuri sellainen päivä, jolloin valkeus ei ole edes tulossa.
Ensimmäinen ajatukseni kahvia siemaillessa oli, että haluan syödä viiden minuuutin kananmunan ja paahtoleipää.

Tähän väliin pitää huomauttaa, että olen syönyt koko aikuisikäni melkein joka aamu löysän kananmunan. (Koko, melkein ja joka. Kumoavatko ne ehkä toisensa?)

Suuntasimme läheiseen kuppilaan.

Tarjoilija oli ystävällinen nuori nainen. Tilasin paahtoleipää, voita, juustoa ja yhden pehmeäksi keitetyn kananmunan. Juomaksi tuoretta minttuteetä. Tarjoilija kysyi minulta erikseen, että haluanko löysän vai kovan munan.
Bob tilasi jonkun paistettuja munia ja pekonia lautasen. Hän syö melkein päivittäin pekonia. (Ehkä me siksi elämme yhdessä)

Kaikki oli kuten pitikin. Mies luki lehteä, minä polttelin tupakkaa ja havainnoin ympäristöä.

Aamiainen saapui. Kananmuna oli kova, arvioisin keittoajaksi sellaiset 11 minuuttia. Se palautettiin keittiöön. Söin paahtoleivän.
Uusi muna tuotiin. Kopautus, kuori rikki. Ja kas, loistavaa, valkuainen hiukan kiinteä, keltuainen löysä. Suolaa ja eikun lusikoimaan. Keltuainen oli kylmä, siis ihan jääkaappikylmä. Kuori oli tosin kiehuvan kuuma. Sangen merkillistä. Muna takaisin keittiöön.

Tässä vaiheessa tunsin itseni typeräksi.

Kotvan päästä minulle tuotiin uusi muna. Se oli kivikova, keltuainen oli siis jo tummansininen. Niin kovaksi keitettyä munaa en ole nähnyt vielä koskaan. Varmaan kiehunut jo koko aamupäivän. Takaisin.

Meitä alkoi jo koko tapahtuma huvittamaan.

Seuraavan munan pöytäämme tarjoili Herra Keittiömestari. Kysyi vielä, että tehän halusitte pehmeäksi keitetyn munan? Kyllä kiitos, sellaisen noin viiden minuutin munan.
Sitten keittiömestari kysäisi, että kai olen tietoinen, että jos munaa keitetään viisi minuuttia, se jää sisältä kylmäksi. Jos sitä keitetään yli viisi minuuttia, siitä tulee kova.
Olin jotenkin hämmentynyt tästä informaatiosta, olenhan keitellyt koko ikäni viiden minuutin munia ja ne ovat aina olleet sisältä kuumia. Aina. En ole vielä ikinä oppinut syömään raakoja kylmiä munia.
Bob kyseli aiheesta enemmän, Keittiömestari vaan jankutti, että hän on keittänyt elämässään tuhansia munia, ja ne eivät ole koskaan olleet vielä kuumia. JOS SIIS KELTUAINEN ON LÖYSÄ, SE ON KYLMÄ. JOS KOVA, SE ON KUUMA! Kiitimme tiedosta. Tässä vaiheessa minun ei enää tehnyt mieli kananmunaa. Halkaisin kuitenkin viimeisimmän kananmunan, se oli kivikova ja sisältä kylmä.

Tilasin Radlerin. Siinä on neljännes Spriteä, loput pils olutta.

Bob totesi sen olevan hyvä, että ainakin tietää mitä ei halua.

Mutta tapahtuuhan näitä. Joskus vuosia sitten keitin aamiaismunia eräässä asunnossa Berliinissä. Tarkkailin kelloa ja kattilaa. Puolalainen ystävätär kysyi, että miksi en keitä niitä nopeammin. En oikein ymmärtänyt kysymystä. Hän selitti, että jos laittaisin kaasuhellaa kuumemmalle, kiehuisi vesi kuumempana ja näin olisivat munatkin nopeammin kypsiä.
Ahaa.


(Jos lukijalle jäi epäselväksi, niin täältä lisätietoa)


Edit. myöhemmin.

Tuo Marttojen linkki on ihan älytön. Luin sen huolimattomasti. Siis ei niitä munia kylmään veteen laiteta! Ne laitetaan kiehuvaan veteen ja siitä alkaa minuuttien lasku. Jos kiehuminen loppuu hetkeksi, ei hätää, ajanlaskua jatketaan silti, pitää vaan huolehtia siitä, että hellanlevy on kovimmalla, kiehuvat sitten ihan pian taas. Löysät munat ongitaan kattilasta viiden minuutin päästä, kovemmille annetaan toinen viisiminuuttinen jatkoaikaa.

Minulla oli kerran munankeittämiskone, sellainen softmediumhard valintainen. Ei enää, se ei jäähdyttänyt munien kuorta. Tälläiset terveiset Mealle!