Minä en tiedä mistään moottorinkoosta tai muusta teknisestä mitään. En omista tuon ajoon tarvittavaa korttia, moottoripyöräksi tuo nimittäin luokitellaan. Sillä voi ajaa satasta ja minusta se on ihan liikaa. Istun siis aina takana.
On hauskaa istuksia siellä aurinkoisena päivänä ja katsella maailmaa ja nojata maailman turvallisimpaan isoon selkään. Kun olen kyydissä, ajaa kuski maksimi kasikymppiä, yleensä hiljempaa. Jos puristan lujaa, hiljenee vauhti heti. Aina.
Ajatus vaan siitä, että joku ääliö törmää minun jalkaani tai selkääni on kauhea. Ne ovat minun koipeni ja olen kantanut liikaa kipsejä kehossani elämäni varrella.
En kuitenkaan kehtaa ostaa mitään nahkaista moottoripyöräilijän asua. Naisethan ovat kautta aikojen istuneet skootterin päällä kesämekoissaan tyylikkäinä. Silti aina toivon, että otetaan auto tai mennään pyörillä. Ja onhan minulla joukkoliikenteen kuukausilippukin. Olen miettinyt tätä niin paljon.
Viime perjantaina oli öljyä kadulla ja Bob menetti pyörän hallinnan. Ei käynyt mitään. Kourallinen ihmisiä ja autoja ympäröimässä meitä kauhistuneen näköisenä, mutta ei mitään ikävää. Ei naarmun naarmua.
Silti minun täytyy miettiä koko skootteriasia uusiksi. En toki halua tulla ihmiseksi, joka jossain vaiheessa sulkeutuu kotiinsa, koska voi olla että taivaalta putoaa kivi päähän. Silti, miksi minä olen näin nynny ja pelkään?
Täytyy ilmeisesti kerätä rohkeutta oikein kunnolla, aika moniinkin asioihin.
18 kommenttia:
Onneksi olette ihan ehjänä! Olen myös aina pelännyt skootterin kyydissä, lähinnä Italiassa tuli huristeltua ja siellä näki luvattoman usein skootterionnettomuuden ambulansseineen päivineen. Iän tullessa tällaiset pelot ovat lisääntyneet ainakin mulla, tajuaa sen mahdollisuduen, että jotain voi sattua, mutta on aivan totta, ettei kotinkaan voi linnottautua. Mitä enemmän linnottautuu, sitä enemmän pelkää.
Toisilla on vauhtia noiden moottorivehkeiden kanssa enemmän veressä kuin toisilla, Itse kun ajoin moottoripyörä kortin ni kuvittelin että huristan sillä aina kuin mahdollista, mutta kyllä täytyy myöntää että valitse auton ennemin aleni kuin pyörän jos jonnekin lähden. Jos ajan moottoripyörällä niin siihen tulee semmoinen fiilis, että nyt pitää päästä ajamaan. Enemmän tykkään olla siellä "pelkääjän" paikalla minäkin. Hyvä että olette kunnossa, mutta hyppää vaan uudestaan kyytiin, muuten voi kammo vallata, vähän sama kuin hevosen selästä tippumisen kanssa, satulaan on noustava mahdollisimman pikaisesti. Mahtavan näköinen on muutes tuo teidän menopeli !
Tuollaisen minä haluan! Tosin mies haluaa sellaista myös vähän liikaa, joten juuri kuvailemistasi syistä olen sittenkin päätynyt toppuuttelemaan vehkeen hankkimista. Hannari mikä hannari.
Mutta söpö tuo on!
Kulta,
Minäpä teetän täällä sinulle sellaisen kamelin(esi)nahkaisen kokovartalopuvun isoilla olkatoppauksilla ja matching vyölaukulla. Ns. luomupuku.
Itse en suostu minkään kulkuvälineen kyytiin missä ei ole seiniä, kattoja ja pohja. Ja kypärääkään en suostu käyttämään, siitä tulee hiki.
Vasta tuli katsottua Quadrophenia. Skootteri on hyvä henkäys 60-luvulta. Talkin' about my generation...
Mää suostun ajamaan vain semmoisella vespalla, joka kulkee max. neljääkymppiä. Sama pätee kaikkiin tuollaisiin avoimiin moottorivarusteisiin vempeisiin, kuten vaikka moottorikelkkaan.
Ulla ja Lumi, kiitos, olette tietenkin ihan oikeassa. Ja kyllä jo sunnuntaina sillä huristelin. Mutta kun se pelko ei häviä. Ja just toi, että iän mukana pelot lisääntyy, on ärsyä. Mä pelkään jo lentämistäkin ja ties mitä tyyliin ukkosta. Hevosen selkään nousu vertaus on juuri oikea!
Anna, joo on se tosi nätti. Bob on sen ostanut ja rakastaa sitä ylikaiken. Jos mä olisin raskaana, olisin ihan varmasti hannari! Ymmärrän sinua oikeasti.
Voih Blanca rakkaani, mää liikutuin nyt ihan kauhiasti. Sul on hiano luonto. Pus pus.
Prospero...Im not trying to cause a big sensation....
Ninna, just noin. Mä haluaisin paljon mielummin sellaisen pienimoottorisen mallin. Tai sitten ihan mopo. Mopo ois hyvä, just sopiva.
Hei ookko sä jo kuullut!? Se vauva on täällä!!! Mä olen ihan tohkeissani!!!
Nättinami vadelmanpuna!
Ei nahkahaalarin käyttämisessä oo mitään nynnyä. Nehän on _makeita_ - lääh. Ja lisäksi suojaavat.
Tänk juu zepa, mutta ei nahkahaalari sovi punaseen vespaan! Mieti nyt kun mies istuu edessä kesävaatteissaan ja sitten siellä takana on sellainen nahka-asuinen ritari ässä! Eikös olisi naurettavaa.
Ihku skootteri! Pelko on hyödyllinen vaisto, mutta joskus se on pakko voittaa. Minä pelkään melkein kaikkea liikkuvaa, mutta menen silti kyytiin (paitsi en toistaiseksi moottoripyörän selkään enkä enää ikinä kantosiipialukseen). Tilastojen mukaan kaikkein vaarallisinta on kotona, että sikäli.
...I hope I die before I get old.
Mä ymmärrän sua ihan täysillä. Iän kasvaessa pelotkin kasvavat, se on ihan väärin ja tuntuu nynnyltä, mutta on jotain tsyko-biologista itsesuojelua.
Minä rakastan tuollaisia skoottereita ja A. on myös innoissaan. Tod. näk. hankkii kuitenkin auton. Jos minä voitan jossain arvonnassa skootterin, vaihdan sen heti kunnolliseen ja ajan kortin. osallistun kaikkiin vespa-arvontoihin mitä löydän. jos voitan, niin tiedän minut olevan tarkoitettu skootterin selkään. ja hitaasti ja rauhallisesti vaan.
Kroatiassa tosin vetelin niitä mäkiä ja kujia ylös-alas kuin kuurosokea piripää, eikä yhtään pelottanut. En hallinnut vehjettä ollenkaan. A:n kyydissä toimi hyvin tuo polvilla puristaminen jos halusi hiljempaa.
Nauttikaa rauhallisesta köröttelystä!
-minh-
Onko vauvoja jossain???? Mullekin tietoja! Älkää pantatko vauvakuumeiselta tädiltä tällaisia juttuja!
-minh-
Kukkis mikä niissä kantosiipialuksissa on? Kummallinen sana, mitä ne oikeastaan ovat?
Koti on vaaroja täynnä. Ajattelin alkaa tänään ruuvaamaan verhotelineitä alas. Onneksi on tikapuut kun huoneet on reippaasti yli kolme metriä korkeat. Saas nähdä miten käy...
Prospero, tätähän voisi jatkaa loputtomiin. Päivästä toiseen.
Minh, sinä rakas kuurosokea piripääni. Just tuota tarkoitan, ennen ei myöskään pelännyt pimeitä kujia, niitäkin olen alkanut pelkäämään. Ja reumaa jne.
Toi on just niin hullua, miten ajokortittomat kaahailee pilvipäissään ympäri Aasia. Puhuin just asiasta Neiti Kursiivin kanssa, sekin Intiassa huristeli niin kuin sinäkin.
Vauvoista: Ninnan ja mun kummitytön äiti, elikkäs rakas siskoni, sai aamulla vauvan. Ja arvaatko miten tyhmää, että olen täällä, enkä siellä. Kaikki mennyt hyvin. Eli olen nyt double täti.
Onnea tädille! Ja vauvalle! Ja kaikille muille! Ihanaa!!!
Kantosiipialukset tärisevät enemmän kuin isommat paatit. Tulen muutenkin aina merikipeäksi, kun erehdyn pois kuivalta maalta, ja kantosiipialuksissa olo on niin järkyttävä, ettei sitä voi mitenkään kuvailla eikä verrata mihinkään.
Mää en aja autoa kun olen keksinyt etten halua enkä uskalla. Se tuntuu olevan kauhean suuri ongelma kaikille MUILLE, etenkin muille naisille.
Jatkuvasti kuulen miten mun "täytyy' ajaa kun muuten korttikin menee kuulemma hukkaan.
Miten niin??
Ei siitä mitään rahaa takaisin saa vaikka ajelis yöt pitkät.
Voi olla että joskus vielä ajan autoa mutta tällä tietoa ei houkuta.
Kiitos Kukkis. En ole ikinä ollut kantosiipialuksessa, kuullostaa ilkeältä.
Piilis, ymmärrän. Mä ajan autoa mielelläni, mutta jos on pitkään ollut taukoa, tunnistan tuon olotilan. Sitten kun omaa taas rutiinin, se on kivaa.
"Se tuntuu olevan kauhean suuri ongelma kaikille MUILLE, etenkin muille naisille" Haahhaa! Tiedän. Tämähän pätee moniin asioihin. Minä en esim. halua korjata autoa, koska se ei kiinnostaa vittuakaan minua, ja mielestäni se ei ole mun duuni, sitten joutuu vastaamaan joillekkin ylipäteville akoille. "ai sä olet riippuvainen miehistä? kyllä mä itse korjaan!" Jeesus sentään, ei kai se tee kenestäkään parempaa, jos on niin vitun pätevä että tekee kaiken itse. Minä teen omat hommani ja muut tehköön omansa. Ihme femakko pätemistä helvetti!
Mun entinen naiskollega ajoi moottoripyörää, hyppäsi benjitä ja korjasi jotain rekka-autoja. Sitten kun sanoin, että pyydän IT tyypiin laittaan mun konenn kuntoon, se pyöritteli silmiään, että miten noloa kun nainen on näin avuton. Miten niin avuton? Jos mua kiinnostaisi selvittää tietokoneen toiminta, niin no biggy. Samainen nainen on elänyt kolmevitoseksi yksin ja suree kun ei löydä miestä. No ei mikään ihme! Sillähän saa miehen onnelliseksi, kun se saa päteä ja tehdä miesten hommia. Tottakai sen itsekin osaisi, mutta voi sitten sanoa, että Wow, vähänkö autoit kun korjasit.
Huh, menipä asian vierestä, mutta kun alkoi ärsyttämään.
Joo, näitä kaikenosaajia on tavattu.
Just sillain että "kyllä mä itte laitan, minä en jumankauta mitään miestä tarvi tekeen sitä tai tätä".
En mäkään aina TARVI mutta HALUAn justiin siksi että jos mua ei kiinnosta kuten vaikka säkin sanoit autonkorjaus sun muu niin piruako mä sitä tunkean tekemään kun meillä on kotona yksi joka ei muuta tekiskään.
Toisaalta mä kyllä teen paljon sellaisia asioita itse, joista en ole yhtään varma että osaanko.mutta siinä on kyse siitä että haluan koittaa osaanko, mutta osaan myös luovuttaa ja antaa parempien tehdä.
Olen niin laiskakin että miksi hikuaisin kaiken tehdä itse????
Joo, ihme ja kumma niin on sellaisia naisia joiden mielestä
- miehen kanssa pitää olla "tasavertainen" kaikessa
- siihen tilaan pääsee ajamalla autoa, käymällä töissä (ja joissakin tapauksissa myös juomalla ja polttamalla kuin raavas mies;-))
Kyllä mä jonkun saakelin hillopurkin saan auki ittekin mutta jos en viitsi niin ukolle se käteen ja "nyt tarvitaan vahvaa miestä".
Ja toinen on ainakin olevinaan polleeta kun sai auttaa.
Lähetä kommentti