8.5.2007

Lapin au Cidre

Lapsena asuin pari viikkoa eräässä perheessä Ranskassa, siellä missä aito Konjakki valmistetaan. Perheellä oli paljon kaniineja. Niitä pidettiin häkeissä, mistä ne pääsivät myös aidatulle aluelle liikkumaan. Kärsin kamalasta koti-ikävästä ja kulutin aikaani leikkimällä kanien kanssa.



Eräänä päivänä tullessani koulusta „kotiin“, huomasin kaniinien hävinneen. Ne roikkuivat pyykkinarulla.
Vierailuni viimeisenä iltana syötiin herkkuruokaa ja minä itkin.

Kartoin kaniinin syömistä pitkään, kunnes muutama vuosi sitten lomaillessamme Ranskassa Provencessa, miehet päättivät tehdä Lapin au Cidre elikkäs kaniinia siiderissä ruokaa.
Jaan tämän reseptin teille, sillä se on ihanan makuista ja todella helppoa tehdä. Meillä ystäväpiirissä on tapana kokoontua ainakin kaksi kertaa vuodessa entisen miesystäväni luona tätä syömään.

Ensin ostetaan kuollut kaniini josta poistetaan sisäelimet. (siis sellainen mistä on jo poistettu nahka) Jos ei tuoreena löydy niin pakastettu on ihan ok. Voi myös käyttää jänistä, tai sitähän tässä kai kuuluisikin, niitä vaan harvemmin kaupoista löytyy. What ever, jokin jäniksensukuinen raato.

1. Kaniini marinoidaan reilusti Dijon sinapilla, pippurilla ja karkealla suolalla, sitten se laitetaan erittäin isoon pataan/kattilaan ja sitä paistellaan hetki siellä öljyssä.
2. Pataan kaadetaan montaa litraa siideriä, sellaista perus kuivaa ranskalaista.
3. Muut jutut laitetaan heti perään pataan, kypsymisaikojen mukaan.
4. Ensin paljon perunoita, omenoita, päärynöitä, sipuleita ja valkosipuleita.
5. Annetaan hiljalleen kiehua eli siis muhia siiderissä ja sitten pataan lisätään tomaatteja. (Kaikki vihannekset ja hedelmät kokonaisina ja mitään ei tarvitse kuoria)
7. Lisätään pataan tarpeen mukaan nestettä, eli siideriä, ja yrttejä maun mukaan. Me laitamme tuoretta timjamia ja vielä pippuria ja suolaa myllyistään.
8. Laitetaan villiriisi kiehumaan erilliseen kattilaan ja valmistetaan vihreä salaatti.
9. Sitten ongitaan ainekset siiviläkauhalla eri kulhoihin.
10. Kastike tehdään sekoittamalla pataan jäänyttä siiderilientä ja ranskan kermaa.

Voilá. Näin on pöydällä kulhoja missä ovat hedelmät, toisessa vihannekset, kastike erikseen, yhdessä liha jne. Vihanneksia ja hedelmiä voi tietenkin kukin käyttää mielensä mukaan. Kaniinin liha on erityisen pehmeää.
Kaiken kaverina on villiriisiä ja salaattia.

Suosittelen. Toivon, että Piilomajan Emäntä laittaa reseptin kokeiluun. Hänellähän on nyt uusi ruokablogi.

Ruoka sopii erityisen hyvin kesään ja maistuu tietenkin parhaalta puutarhassa tai parvekkeella mainiossa seurassa.

24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauheen kiva alustus sulla oli tähän herkulliseen reseptiin... :D

Anonyymi kirjoitti...

muuten, tuliko se cannelloni-resepti perille?

Anonyymi kirjoitti...

Tässä tuntemisen problematiikka tulee hienosti esiin: ei sellaista voi tappaa tai syödä, jonka kanssa on joskus leikkinyt.

Siksi sotavankien kanssakaan ei saanut kaveerata.

Miten helppoa onkaan syödä kuollut kasvoton kani, jonka kanssa ei ole yhteistä historiaa.

En moralisoi, pohdin vain. Hieno aloitus, mainio bloggaus.

Tekisipä joku keittokirjan samaan tyyliin. Tuttujen ja Tuntemattomien Eläimien Keittokirja?

Anonyymi kirjoitti...

Mä en oo kai koskaan syönyt pupua... tai en ainakaan muista.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, tunnen tuon kokemuksen oikein hyvin. Lapsena olin aina landella jonkun hullun perheen luona Pelastakaa Lapset ry:n kautta kesävankina. Mutta niistä olen kertonut useasti. Yhdessä paikassa oli iso musta kani, joka sai kuusi ihanaa poikasta. Leikin niiden kanssa kaiket päivät ja kerran, kun olin koiran kanssa pellolla ja tulin takaisin, perheen miesväki ampui kaneja yksitellen laittaen ne kivelle ensin tärisemään. Emo kiljui vertahyytävästi häkissä, kun sen poikasia tapettiin. Ehdin aseen ja viimeisen poikasen väliin ja toin sen väkisin Helsinkiin vankeuden päätyttyä. Mutta teurastuspäivänä emäntä laittoi kaikki kaninpoikaset ja emon uunissa ja yritti pakottaa meitä syömään niitä..voitte arvata, että makasin sängyssä viimeinen poikanen kainalossani murjottaen ja suunnitellen koko perheen ampumista.

Kanin nimeksi tuli Nuppu ja siitä tuli koiran kokoinen ja vitun aggressiivinen otus, joka pääsi muutaman vuoden kuluttua Särkänniemeen muiden kanien kanssa aitaukseen minun pikku huoneestani kerrostalosta, jossa se jahtasi ihmisiä ja puri kaikilta kavereiltani polvet verille.

Mutta nykyään en välitä kaneista. Ne on niin tyhmiä ja hiljaisia. En välitä oikein syödäkään, paitsi juuri tuolla reseptillä, jolla ranskalainen exänikin sitä teki ja oli muuten sairaan hyvää!
-minh-

Ohari kirjoitti...

Kun olin lapsi, meillä oli kaneja, joiden kanssa ensin leikittiin ja sitten ne syötiin. Nyljettyjä kaneja roikkui saunaneteisessä, enkä muista että se olisi mitenkään traumaattista ollut. Ehkä siksi minusta onkin tullut tällainen tunteeton narttu (tai ehkä olen sellainen jo syntyjäni!) :-D

Eksä on metsämies ja usein meillä syötiin jänistä. Ihan hyvää – ja minun katsantokantani mukaan eettisempää lihansyöntiä kuin esim. tehobroikun järsiminen. Luullakseni myös kanit saavat yleensä elellä leppoisammin kuin siivekkäät tai sorkakkaat elintarvikkeelliset kollegansa. Söpöjähän ne kyllä ovat :-)

Varapygmi kirjoitti...

Jänskää hommaa.

Noin 15 vuotta sitten Lontoossa oli muodikasta juoda Lapin kultaa - varmaan siksi että se oli kallista, tuskin ainakaan maun takia. Kutsuivat sitä tuttavallisesti nimellä Lapin.

Niettä jos kastikkeen laittaisikin siitä, ruoan nimi olisi kaiketi Lapin au Lapin.

--KATA-- kirjoitti...

Hahhhaaa buaaah! Te olette hauskoja.

Tiina, niin, c'est la vie!

Ill, enkö minä muka vastannut meiliisi. Tottakai tuli perille! Etkö saanut kiitos meiliäni?

Pros, Iso Kiitos. Olen myös lapsesta asti ollut tekemisissä niitten nautojen kanssa keilä on nimi ja niitä rakastetaan, kunnes taivasauto tulee ja sitten syödään...

Lumi suosittelen.

Minh, toivon että Nuppu tappoi jonkun pelastakaa lapset kusipään rabieksella. Bloggaa aiheesta!

Ohari vitun bitch! Olet toivoakseni oikeassa. Tosin luin juuri jostain ikävistä tehokaniiniloista. Jotain 30 kiloisia tehokaneja. Ei naurata.

Pygmi minun täytyykin kokeilla tuota Lapin lapinia. Tai Karhussa marinoitua karhua. hahhhaaahhhaaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kani on tuttu ruoka juuri tuolla reseptillä. Ja on herkkullista, samaa mieltä.
Olen täällä Hollannissakin tehnyt muutaman kerran, kun olen sille päälle sattunut. Mulla ei ole mitään ongelmia syödä kania kun mulla ei ole niitä ollut lemmikkeinä. Äiti muisteli miten hänen lemmikkikaninsa syötiin (pula-aikana) yksi toisensa jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Siis sehän on ihan jotain maailman järkyttävintä, miten ranskalaiset (ja miksei siis muutkin) valmistaa herkullista hanhenmaksaa. Että se hanhi ensin pakkosyötetään oikein kivan läskiksi ja silleen, että se maksa ylipaisuu ja siihen tulee kaikkea herkullista makua ja sitten se hanhi tietysti nirhataan ja niin edespäin.
Tämän viherpiiperön aivot nyrjähtää näiden asioiden ajattelusta!

Anonyymi kirjoitti...

Onhan sitä vähän vaikea käsitää, mikä ero on siinä, että heittääkö lemmikkikoiran vai lemmikkikanin pataan. Eikä siinä esimerkiksi Koreassa mitään eroa olekaan. Paitsi että useimmissa maissa ei lemmikkieläimiä syödä, syötäviä eläimiä kutsutaan tuotantoeläimiksi.

Helsingin kanipopulaatio on muuten asiantuntijoiden mukaan räjähtänyt käsistä. Arvioiden mukaa sitä ei enää kyetä pysäyttämään.

Ehkä seuraava Blogimiitti voisi olla Suuri Kaninmetsästys.

Anonyymi kirjoitti...

Kani on hyvää, eikä sitä myydä missään Suomessa! Ei ainakaan tavan lihatiskillä. Prosperon viimeinen kommentti on asiaa. Tuolla niitä kulmilla pyörii. Oharin eksälle olisi käyttöä!

Anonyymi kirjoitti...

Joo, kyllä mäkin olen monta kertaa pyytänyt poikaystävää hakemaan niitä kaneja tuolta talon takaa tai sillan alta, niitä pomppii sadoittain vastaan öisillä kaduilla ja pitkin pihaa. Ei ihminen mihinkään halliin pääse jänesostoksille, kunnon lähiruokaa sen olla pitää; takapihan jänespata siis suomeksi tuo...
-minh-

--KATA-- kirjoitti...

No Piilis, jotenkin vaan sinua ajattelin tätä kirjoittaessani, mutta arvatenkin olet tätä jo tehnyt.

Tiina, mä tiedän. Se on kauheaa ja silti joskus syön sitä. Kaikista kamalinta mun päässäni on kuitenkin tehokanalat ja tehosikalat. Kaikkihan yhtä kauheaa, mutta jotenkin onnistun hätistämään nuo ajatukset pois kun on nälkä.
En arvannutkaan, että tästä tulisi tämmöinen eläinkeskustelu, odotin enemmän eri yrtti vinkkejä!

Mä olen kyllä ihan mukana jos The Suuri Kanimetsästys laitetaan käyntiin! Tulen paikalle metsästysasussani.

Mitä Kukkis? Ai ei myydä suomessa? Eikö edes pakastealtaassa?

KANIPATAA!! Jänispataa!

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ihan väärinkäsitysten välttämiseksi täytyy kertoa, että olen lihansyöjä kauhisteluistani huolimatta.
Nälkä, mikä ihana tekosyy...

ninna_a kirjoitti...

Silloin kun olin pieni, me tehtiin pupuruokaa aina silloin tällöin. Isoäidille sanottiin sen olevan kanaa, se kun oli traumatisoitunut sodan ajan hevos-jänis-kuurista.

Anonyymi kirjoitti...

En ole löytänyt kania Suomesta, vaikka olen joskus jopa etsinyt. Sveitsissä se oli mun lempiruokaa. Pakastealtaassa on vaan kaikenmaailman strutsia ja uusiseelantilaista lammasta, ei sinne pupuja mahdu. Kai se on pakko ottaa takapihalta.

--KATA-- kirjoitti...

Ahaa, Kukkis on asunut Sveitsissä! Tästä haluan kuulla lisää. Blogiin muistelu...jookos?

ninna_a kirjoitti...

Jos haluaa jotain muuta lihaa kuin K-kaupan Väiskin valikoimaa, pitää mennä Hgin Vanhaan Kauppahalliin. Sieltä ostin mm. viime jouluksi fasaanin raadot! Suosittelen lämpimästi!

Anonyymi kirjoitti...

ole!! tus ojos verdes

Anonyymi kirjoitti...

ole!! otra vez tus ojos verdes
CHICLANITA

Anonyymi kirjoitti...

en olekaan katsonut meilejä sitten... jotenka anteeksi kovasti, menen heti katsomaan. O.o

Anonyymi kirjoitti...

Joo plokimiittiteemaksi suuri kaninmetsästys. Tai rusakon. Minä tarjoan viljelypalstamme käyttöön. Siellä ne perkeleet vaan lihottavat itseään meidän kasveillamme. Räyh.

Hyvä kaniresepti, nyt on kyllä pakko saada kiinni yksi niistä perkeleistä.

--KATA-- kirjoitti...

Hitsit Satujatar miten hienoa, että sulla on viljelyspalsta! Mä olen aina halunnut jonkun edes pikku pläntin, missä vois kasvatella juureksia. Tai tappaa kaniineja!

Ja tervehdys anonyymi. Ole ole!