Kaalipiirakka ja pesukoneasiaa

Siis kiva elämä, sen lisäksi että elämäni koostuu yhdestä ikuisesta piirakan paistosta, olen aivan kypsä typerään astianpesukoneeseemme mikä on aivan surkea!
Ostimme siis viime keväänä astianpesukoneen merkkiä Electrolux ja se oli meille kummallekkin elämämme ensimmäinen tuollainen kone! Ajattelimme että tästä se aikuisten elämä alkaa, astiat koneessa ja me viettämässä LAATUAIKAA, esim. reikaamista, kynsienleikkuuta, huilumusiikin kuuntelua, selluliittivoiteen levitystä tai muuta ihanaa ja mitäs vaan. Ei kun stressiä! Huomenna otan sinne liikkeeseen puhelua (taas!), kone pitää outoa ääntä ja pesutabletit eivät liukene veteen vaan jäävät klimpeiksi koneen pohjalle ja kone alkaa haista ja astiat ovat likaisia. Viimeksi ostin erittäin kalliita pesutabletteja ja korjaaja-urpo sanoi että väärää merkkiä, ostin sitten niitä Electroluxille sopivia CALGONIT vai olisiko GALCONIT merkkisiä (Muka-sopivia, sehän on vaan joku kahden firman diili) ja ei toimi taaskaan! Mitä kusetusta, koko ikäni olen kadehtinut astianpesukoneellisia ihmisiä, ajattelin että heillä on ihana elämä. Tyypit istuvat rivareissaan tyytyväisinä, katsovat uutisia ja makkarat on syöty, kukaan ei tiskaa ja on tosi harmonista yhdessäoloa. No ei täällä vaan, kohta sitä pesuvettä on tietty lattiallakin perkele.
No ei se mitään, minullahan on PIIRAKKA uunissa huomista varten.
Olenkohan koskaan kertonut, että olen sellainen kaikkien tapahtumien yleinen piirakan tekijä. Minulla on jo jopa laukku minne mahtuu kolme pellilistä kaupungin halki kuljetettavaksi, niin suosittuja piiraani ovat. Siis en tienaa piirakoillani mitään, menevät aina ikäänkuin synttäri-hää-mikä vaan juhliin tuliaisiksi/lahjoiksi.
Yleisemmin minulta tilataan kinkku-paprika-juusto tai pinaatti-feta-pinjansiemen tai lohi-purjo-tilli, eli ihan peruspiiraita.
Vihaan sitä voitaikinan nyppimistä niin paljon! Nypin ja nypin, sitten koittaa se "alamme levittämään taikinaa pellille"-kohta missä meinaan tulla hulluksi. Taikina ei aluksi ikinä tunnu riittävän koko pellille! No, kyllä se sitten sen vartin SORMEILUN jälkeen riittääkin.
Nyt tuolla uunissa on se pinaatti-pinjansiemen-feta judenssi. Uuni on täynnä jotain paistoroiskeita ja löyhkää, mutta en suostu sitä pesemään. Ottaa kyllä päähän. Nythän minulta ei edes piirasta pyydetty, ihan hyvänä ihmisenä ajattelin piirakalla ilahduttaa.

Viimeksi tein piirakkaa eräisiin venäläisjuhliin.

Kaalipiirakka (ei varman yhtään venäläinen, pikkupellillinen)

Helpompi pohja, ei se typerä kinkkupiiraan nyppimispohja:

500 g voita
8 desiä jauhoja
2 tl leivinjauhetta
300 g maitorahkaa

Sekoitetaan ensin kaikki paitsi rahka ja lopuksi sekin mukaan. Taikina jaetaan kahtia ja kummatkin palat kaulitaan jauhoitetulla pöydällä pellin muotoisiksi ja kääritään kelmuun, hetkeksi kylmään jähmettymään.

Vuoka/pelli voidellaan voilla tai laitetaan leivinpaperi ja alimmaiseksi hiukan isommaksi lätsähtynyt taikinatuotos.

Täyte:

Pari kiloa valkokaalia
2 isoa sipulia
2 rkl rasvaa
1-3 desiä vettä
reippaasti suolaa
ei niin reippaasti valkopippuria
reippasti meiramia
loraus siirappia, joku pari kolme ruokalusikallista, luulisin

Lisäksi muna voiteluun!

Hienonnetaan kaali ja sipulit, kiehautetaan rasvassa, lisätään nuo vedet ja annetaan hautua pehmeiksi noin 40 minuuttia. Mausta koko höskä kaikilla jutuilla ja anna jäähtyä.

Sitten koko täyte taikinan päälle pellille.


Kanneksi se toinen taikinan pala päälle. Nypi ja sörki haarukalla reunoja tosi kauan. Voitele munalla!


Painele reippaasti haarukalla reikiä. Uuniin 200 astetta noin puoli tai kokonainen tunti.


Juo tosi paljon vodkaa piirakan kanssa.


Niin ja sitten kun hyvä piiras on valmis, niin sitä unohtaa sen halvatun taikinan nyppimisen ja on oikeastaan aika iloinen kätensäjäljestä.

Eipä nyt muuta, piiras palaa ihan just ja astianpesukone piippaa taas. En tarkista kirjoitusvirheitä, täällä kun vauhtiblogataan, pakko mennä hei!

Laadukas ruokablogi

Täällä Katapulttilassa on usein tapana ryhtyä ilolla kaikkeen, mutta sitten jättää hommat keskenkaiken lojumaan. Kuten hyvänä esimerkkinä kuukausittainen blogeissa kiertävä Ruokahaaste. Kaksi vuotta olen joka ikinen kuukausi ollut menossa mukana, paitsi silloin kun haasteena olivat silakat, mutta koskaan en ole vielä päässyt valmiilla sapuskalla osallistumaan.

Ärsyttävää. Joko homma tyssää siihen ettei ole yksinkertaisesti aikaa tai sitten siihen, että olen aina niin nälkäinen ja ennen kuvan ottoa syön ruuat pois...ja minulla on vain se aloituskuva...kuten silloin kun aloin tekemään erästä suklaakakkua...

...kreikkalaista karitsanpaistia...

...spätzleä...

...täyttelin kanaa...

...grillasin ensimmäistä kertaa villisikaa...

...tein pekonipapuja...

...fenkoli-kala-judenssia...

...sillisörsseliä...

...Provencen hengessä mahtikanaa...

...kanttarellimuhennospiirasta...

....lammas-kesäkurpitsaa...

...paistelin eräässä Mallorcalaisessa hotellissa Doradoja (barssi? joku ahven?) isolle seurueelle. Olin lupautunut auttamaan hotellin keittiössä ja käytin kahdeksan hengen aterioihin kesäkurpitsan sijasta vahingossa kurkkua, tuolla ne paistuvat Doradojen alle. Kalat täytin itsetekemälläni yrttiparmesanvoilla ja vieraat olivat kyllä tyytyväisiä. Silloinkin piti tehdä koko tapahtumasta ja matkasta suuri ruokaraporttiblogiin...

...kuten myös näitten kalapihvien kohdalla...

....karitsa-sitruuna-pata....

...tässä kohtaa olen ilmeisesti muistanut ottaa jälkeenpäin kuvan, tosin hiukan liian myöhään taas, ja ei taaskaan tarpeeksi materiaalia Ruokahaaste osallistumiseen...

Hyvin menee! Saisikohan näistä kaikista yrityksistä jotain erityisYRITTÄJÄN kunniamainintaa tai edes pokaalia? lusikkaa?

P.S. Helmikuun ruokahaasteen teemana on muna ja kana. Saas nähdä, että millaista kuvamateriaalia saan otettua...

Säilöntää

Kölnin Marttakerho täällä taas. Hei!

Tänään teimme loppukesän juttuja, elikkäs säilöimme punajuuria ja kurkkuja.

Kurkkurelissi Mummini ohjeella:

3 kiloa avomaankurkkuja
1,5 kiloa sipulia
Nippu tilliä

Liemi:
3 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
700 g sokeria
1/2 desiä suolaa

(Laitoin muutaman katajanmarjan ja hiukan sinapinsiemeniä, ei kuulu Mummin original reseptiin)

Kurkut pestään ja sipulit kuoritaan. Molemmat raastetaan karkeaksi raasteeksi. Tilli pestään ja leikataan silpuksi.
Liemen aineet kiehautetaan, raaste ja tilli sekoitetaan sitten liemeen. Annetaan lämmitä kiehumispisteeseen ja täytetään puhtaat tölkit. Tölkit suljetaan heti.

Jos ei ole kylmää kellaria, niin ne laitetaan jääkaappiin. Säilyvät avaamattomina vuoden.



Kurkut voi muuten korvata vaikka kurpitsalla.

Sitten punajuuret. Ihan perusresepti kirjasta "Kotiruoka". (Vuoden 2008 painos)


4 kiloa punajuuria
Vettä keittämiseen (siitä myöhemmin 1,5 litraa punajuurten keitinlientä)
7 dl väkiviinatikkaa
8 dl sokeria
5-10 neilikkaa
reipas ruokalusikallinen valkopippureita
Pieni pala piparjuurta lastuina

Punajuuret pestään harjalla, yritä olla vahingoittamatta juuria. Ne keitetään puolipehmeiksi. Punajuurten pitää keittäessä peittyä vedellä. Huuhdo ne sitten kylmällä vedellä ja kuori. Leikkasin ne suikalaiksi. Vos ovat ihan nuoria ja pieniä, voi ne säilöä kokonaisinakin. Miten haluaa.
Siivilöi keitinliemi ja mittaa sitä 1,5 litraa kattilaan. Lisää kattilaan etikka ja mausteet ja anna kiehahtaa. Sitten kattilaan lisätään punajuuret. Annetaan hautua noin 8 minuuttia. Tätä pitää tietenkin tarkkailla ja kokeilla punajuurien mukaan, jos ovat kokonaisia niin tarvitsevat tietty pidemmän ajan!
Punajuuriviipaleet tölkitetään ja lientä kaadetaan niin paljon sekaan, että punajuuret peittyvät. Ja sitten kylmään. Annetaan muhia ainakin pari viikkoa ennen nauttimista.



Jos purkin kansi ei ole lasia, vaan vaikkapa käytetty kaupan hillopurkki, niin laita etikan ja kannen väliin muovikelmua.

Sitten aletaan hinkata keittiössä hengaavia punajuuriläiskiä pois.

Oli ihan meditoivaa touhua. Olisi kyllä ollut paljon kivempaa jos olisi ollut seuraa. Vaikka joitakin suomenkielisiä marttailijoita.

Resepti: Maitojuusto

Tänään Marttapultti nurkkauksessa aiheena hämäläinen maitojuusto. Tästä suomalaisesta perinnejuustosta on monia ohjeita, toiset tekevät pelkällä maidolla, toiset ilman kananmunia, jotkut laittavat sen uuniin ruskistumaan jne.
Seuraava resepti on minulle rakkain.

3 l maitoa
1 l piimää
3 munaa
1 tl suolaa
Nokare voita

Piimän pitää antaa olla huoneenlämmössä yön yli, jotta se happanee tarpeeksi.

Sitten voidaan aloittaa. Tarvitaan iso kattila, vispilä, reikäkauha, puinen juustomuotti ja harsokangasta. (Jos et sattumalta omista juustomuottia, voit käyttää jauhosiivilää) Harsokankaaksi sopii semmoinen tavallinen valkoinen mitä vauvoilla käytetään.

Kattilassa sulatetaan nokare voita. Lisätään maito ja se kuumennetaan kiehumispisteeseen, varotaan pohjaan palamista. Vatkaa munien rakenne erillisessä kulhossa rikki ja lisää ne sitten kattilaan. Lisää myös piimä. Sekoittele ja ole tarkkana kuin porkkana, seoksen pitää taas kuumentua kiehumispisteeseen, mutta se ei saa missään nimessä kiehua! Nosta kattila pois liedeltä ja laita kansi päälle. Jätä se rauhaan pariksi tunniksi, älä kurki kannen alle.

Vuoraa juustomuotti tai siivilä kostutetulla sideharsolla ja nosto koko muotti kulhoon. Kulho siis heraa varten, se pääse sitten rauhassa valumaan sinne.

Kattilaan on nyt muodostunut juustomassa. Se kerätään kärsivällisesti reikäkauhalla muottiin. Ripauttele aina kerroksien väliin suolaa. Jotkut tykkäävät myös laittaa sokeria. Huom! Jos käytät hyla maitoa, jätä sokeri pois!(Tietenkin voi laittaa vaikka yrttejä tai valkosipulia)







Taittele sideharso massan päälle ja laito paino. Painoa ei ole pakko laittaa, minä tykkään laittaa, koska Mumminikin laittaa. Laita jääkaappiin ja anna juustoa valua seuraavaan päivään.



Seuraavana päivänä taita sideharso pois ja kumoa lautaselle.



Juusto säilyy jääkaapissa noin 4 päivää.

Sitä voi laittaa leivän päälle tai syödä vaikka perunan, salatin ja lohen kanssa.

Jos joku innostui tekemään, niin kertokaa että sujuiko. Joskus se ei nimittäin vaan onnistu, sitten voi syyttää vaikka ukkosilmaa. Kannattaa ihmeessä kokeilla.

Taas pukkaa reseptiä

Kokkailin aikani kuluksi melkein koko viikonlopun. Tein janssonin kiusausta, punajuurisalaatteja, sillitartaria, seesamteeleipiä ja sen semmoisia. Ihaninta oli kuitenkin tuon kiusauksen kanssa tarjoilemani pinaattijudenssi. Niin herkullista että teidän kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Tarvitaan:
Tuoretta pinaattia (minulla oli semmoinen puolikas ämpärillinen)
Oliiviöljyä
Sipuli
Pari valkosipulinkynttä
Pinjansiemeniä
Suolaa
Pippuria
Crème fraîche purkki

Pinaatti pestään huolellisesti, ryöpätään (painuu kasaan) ja sen jälkeen painellaan vaikka siivilässä kuivahkoksi, elikkäs ylimääräinen vesi pois.
Sipuli ja valkosipuli hakataan pieniksi. Oliiviöljyä reippaasti pannulle. Sipulit paistumaan ja sitten pinjansiemenet perään. Kun kaikki ovat hiukan kuullottuneet, laitetaan pinaatti perässä pannuun. Sitten reippasti pippuria, suolaa ja ranskan kermaa. Annetaan hautua kannen alla.

Sopii mainiosti kaiken kalan kaveriksi, kuvittelen tuon itseasiassa lautaselle kuhafileen viereen.

Ajattelin itseasiassa, että Herra Varapygmin kannattaisi kokeilla tätä, ellei sitten jo ole.

Nopeaa Pastaa

Katapultin ruokanurkkauksesta päivää!

Tänään teemme pastaa mikä sopii tilanteeseen: Kello on jo ihan liikaa, nälkä kurnii jo viidettä tuntia mahassa ja sitä haluaa vaan nopesti kotiin syömään.
Huom. Ei sovi laihduttajille.

Pasta Kreikan tyyliin

(Tässä ei keitetä muuta kuin pasta, muut ainekset tulevat mukaan ihan sellaisinaan, ilman paistamista)

Ostoslista:
Paketti Penneä (500 g)
Nippu persilijaa
2 tl kaprista (niitä pieniä purkista, meillä aina jääkaapissa)
1 tl kuivattua oreganoa (saa toki laittaa tuoretta, meillä ei ollut)
2 isoa valkosipulinkynttä (minä laitoin kuusi, saa liioitella)
1 iso punainen sipuli
1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja (eli semmoinen pikku purkillinen)
150 g feta juustoa
0,8 dl hyvää oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria myllyistään

1. Laita heti pastavesi suolalla kiehumaan.
2. Pese persilija, hakkaa pyyhettä vasten kuivaksi.
3. Sitten KAIKKI (äh, siis ei kuitenkaan pastaa) ainekset leikataan terävällä veitsellä hienoksi. (Oliivit ja kaprikset silputaan pikku paloiksi, feta melkein muruksi, sipulit ohuiksi rinkuloiksi, persilija silpuksi jne...)
4. Vesi kai tässä vaiheessa jo kiehuu, joten hopihopi penne kattilaan!
5. Kaikki muut ainekset sekoitetaan oliiviöljyn ja mausteiden kanssa mössötahnaksi. Mitään ei paisteta tai kuumenneta. Mössö on valmis sellaisenaan.
6. Penne on kypsää, valutetaan keitinvesi pois ja sekoitetaan mössö kuuman pastan sekaan. Näin feta sulaa ja ihana oliiviöljy antaa tarvittavan kosteuden.
7. Eikun syömään.

Muutoksia: Jos tykkää tulisesta, voi tietenkin laittaa chili renkaita sekaan. Tai vaikka oliivien sijaan kirsikkatomaatteja.

Minä tein tätä viimeksi paljon, liioittelin siis myös fetan kanssa, punasipuleitakin meni kaksi, seuraavana päivänä oli ihana kylmä pastasalaatti töissä eväänä. Sitä oli niin paljon, että tarjosin kolleegalle, hän laittoi tosin mikroon ja tykkäsi.

(Tämä oli terapeuttinen merkintä, sillä söimme viikonloppuna Bobin kanssa kilon [!!]kanttarelleja, ja nyt ne tulevat korvista ulos, eli oli hyvä keskittyä valkosipuliin ja fetaan. Niitä on vieläkin jäljellä, taidan tehdä piirakan ja laittaa pakkaseen, kanttarelliyliannostus ei ole hyvä asia. Mahaankin koskee.)

Lapin au Cidre

Lapsena asuin pari viikkoa eräässä perheessä Ranskassa, siellä missä aito Konjakki valmistetaan. Perheellä oli paljon kaniineja. Niitä pidettiin häkeissä, mistä ne pääsivät myös aidatulle aluelle liikkumaan. Kärsin kamalasta koti-ikävästä ja kulutin aikaani leikkimällä kanien kanssa.

Eräänä päivänä tullessani koulusta „kotiin“, huomasin kaniinien hävinneen. Ne roikkuivat pyykkinarulla.
Vierailuni viimeisenä iltana syötiin herkkuruokaa ja minä itkin.

Kartoin kaniinin syömistä pitkään, kunnes muutama vuosi sitten lomaillessamme Ranskassa Provencessa, miehet päättivät tehdä Lapin au Cidre elikkäs kaniinia siiderissä ruokaa.
Jaan tämän reseptin teille, sillä se on ihanan makuista ja todella helppoa tehdä. Meillä ystäväpiirissä on tapana kokoontua ainakin kaksi kertaa vuodessa entisen miesystäväni luona tätä syömään.

Ensin ostetaan kuollut kaniini josta poistetaan sisäelimet. (siis sellainen mistä on jo poistettu nahka) Jos ei tuoreena löydy niin pakastettu on ihan ok. Voi myös käyttää jänistä, tai sitähän tässä kai kuuluisikin, niitä vaan harvemmin kaupoista löytyy. What ever, jokin jäniksensukuinen raato.

1. Kaniini marinoidaan reilusti Dijon sinapilla, pippurilla ja karkealla suolalla, sitten se laitetaan erittäin isoon pataan/kattilaan ja sitä paistellaan hetki siellä öljyssä.
2. Pataan kaadetaan montaa litraa siideriä, sellaista perus kuivaa ranskalaista.
3. Muut jutut laitetaan heti perään pataan, kypsymisaikojen mukaan.
4. Ensin paljon perunoita, omenoita, päärynöitä, sipuleita ja valkosipuleita.
5. Annetaan hiljalleen kiehua eli siis muhia siiderissä ja sitten pataan lisätään tomaatteja. (Kaikki vihannekset ja hedelmät kokonaisina ja mitään ei tarvitse kuoria)
7. Lisätään pataan tarpeen mukaan nestettä, eli siideriä, ja yrttejä maun mukaan. Me laitamme tuoretta timjamia ja vielä pippuria ja suolaa myllyistään.
8. Laitetaan villiriisi kiehumaan erilliseen kattilaan ja valmistetaan vihreä salaatti.
9. Sitten ongitaan ainekset siiviläkauhalla eri kulhoihin.
10. Kastike tehdään sekoittamalla pataan jäänyttä siiderilientä ja ranskan kermaa.

Voilá. Näin on pöydällä kulhoja missä ovat hedelmät, toisessa vihannekset, kastike erikseen, yhdessä liha jne. Vihanneksia ja hedelmiä voi tietenkin kukin käyttää mielensä mukaan. Kaniinin liha on erityisen pehmeää.
Kaiken kaverina on villiriisiä ja salaattia.

Suosittelen. Toivon, että Piilomajan Emäntä laittaa reseptin kokeiluun. Hänellähän on nyt uusi ruokablogi.

Ruoka sopii erityisen hyvin kesään ja maistuu tietenkin parhaalta puutarhassa tai parvekkeella mainiossa seurassa.

Kölnin Kirjeenvaihtajanne keittiössä

Täällä töissä ei tapahdu mitään. Kaikki ovat Innsbruckissa tekemässä lähetystä, minä pidän täällä päämajassa naruja kätösissäni, mikä tarkoittaa sitä, että voin jakaa kanssanne erään reseptin. Tämä soveltuu hyvin iltoihin, jolloin ei jaksa tehdä melkein mitään, mutta haluaa kunnon sapuskaa.
Teen tätä aika usein. Eilen onnistui taas hienosti. Ruoka olkoon nimeltään "Possun kyljyksiä vihanneksien kanssa kermakastikkeessa". Lisänä salaatti.

Lähdetään kello seitsemän väsyneenä töistä kotiin. Juostaan ruokakauppaan ja ostetaan neljä possunkyljystä, kermaa sekä vihannesta tarpeen mukaan, palsternakkaa ainakin pitää olla.

Kotona: Riisutuminen ulkovaatteista, ripeä hyökkäys keittiöön etsimään leikkuulautaa ja veistä. Kuoritaan vihanneksia mitä kaapista löytyy. Muutama reilu palsternakka, pari porkkanaa, pala purjoa, pala selleriä. Kaikki paloitellaan ja pestään. Tässä vaiheessa laitetaan kylpyvesi valumaan ja uuni about 200 asteeseen.

Sitten paistetaan possunkyljykset lyhyesti padassa öljyssä, minä käytin ohdakeöljyä. Myllystä pippuria ja suolaa. Kun ne ovat molemminpuolin ruskeahkot heitetään vihannekset, reippaasti kermaa ja vähän kasvisliemijauhetta sekaan. Laitetaan kansi päälle ja pata uuniin.

Kuoritaan muutama luomuperuna valmiiksi kattilaan kylmään suolaveteen. (Jos on todella väsynyt, eikä kestä henkisesti yhtäkään lisäkattilaa, voi ne perunat laittaa sinne samaan pataankin)

Kylpyamme on täynnä. Vedessä lillumista. Mies tulee kotiin ja ryysii kylppäriin. Sanot että laita perunakattila kiehumaan ja valmista salaatinkastike.

Bobin salaatinkastike on ihan tavallinen. Oliiviöljyä (hyvää sellaista), balsamico etikkaa (hyvää sellaista), valkosipulia, pikkasen dijon sinappia, suolaa ja pippuria myllystä, ripaus sokeria. Suotavaa on myös laittaa mitä vaan Provencen yrttiä sekaan.
Salaatti on jo edelliseltä päivältä onneksi valmiina pestynä. Mies laittaa jokatapauksessa salaattikulhoon vielä punasipulia ja tomaattia.

Sitten noustaan kylvystä, laitetaan pyjama päälle, mennään keittiöön, laitetaan tuoretta ruukusta nirhaistua persilijaa pataan, avataan ihana Beck’s olut ja laitetaan ruuat lautaselle. Siirtyminen olohuoneeseen ja tv päälle.
Oih. Ihanaa. Hyvää. Ja sitten saapuu braindead olotilan saavutus, aivojen nollaus.

Kaikille ihanaa iltaa.

P.S. Hämäsin. Sen persilijan voi laittaa sinne pataan ihan jo ennen kylpyäkin. En vain muista milloin sen sinne tungin.
Niin ja maistuu tosi hyvälle kanssa Heinzin kedarin kanssa!