Mikset sä koskaan tuu tänne?

Ohhoh, Turisti lausuu pari valittua sanaa. Aamen.

On muuten ihan sama, että onko sitä juuri saanut lapsen, vai asuuko sitä vaikka ulkomailla tai mitä vaan, näitä valittajia löytyy joka tilanteessa. Sitä täytyy oikein opetella olemaan tuntematta jatkuvaa huonoa omaatuntoa.

"Ihan yhtä pitkä matka täältä on sinne, kuin sieltä, oli se sitten missä vitussa hyvänsä, on tänne!"

Jep jep, en tiedä koska tulen Suomeen. Ja kun tulen, niin en todellakaan tiedä, että kerkeänkö viikonlopun aikana ajella Helsingistä Lappennrantaan ja sieltä Mikkelin kautta takaisin. On nääs vähän muutakin tekemistä. Priorisointia. Jos joskus saan sapattivuoden niin katsellaan, voisi ehkä onnistua.

Laukun sisältö ja kriisin paikka

Kerran kun kaikki muutkin, niin minäkin....

Laukkuni sisältö

- Kirja: Rocko Schamoni "Dorfpunks"
- Kalenteri, paksu filofax, ostettu joskus vuonna 96, hieman nuhjuinen ja täynnä kortteja, läpysköitä jne.
- 7 sytkäriä (heh, olen pöllinyt taas kaikkien, mutta ihmiset tietävät tapani ja saavat aina ottaa minulta omiaan tai muiten)
- Lompakko, halpis kiinapussukka, sisältö 27€
- Kansio täynnä eri projekti papereita
- 3 digi beta nauhaa
- The Do bändin levy "a mouthful"
- Angora ranteenlämmittimet
- Avainnippu privaatti
- Avainnippu duuni
- Lähettämättömiä kirjeitä 1 kpl
- Bepanthen rasva
- Kirja: Sirkka Turkka "Niin kovaa se tuuli löi"
- Kotiliesi heinäkuulta
- Nenäliinoja neljä avattua pakettia
- Purutupakkaa merkkejä American Spirit ja Pepe
- Filttereitä
- Papereita merkkiä ocb pitkiä ja lyhyitä
- Audrey Hepburn "Holly Golightly" kuvalla varustettu pieni metallipurkki täynnä epämääräistä kamaa
- Aignerin ruskea nahkainen käsilaukku, sisällä avattu Marlboro medium paketti
- Kossin kuulokkeet ja Samsungin mp3-soitin
- Helena Rubinsteinin "Wanted" hajuvesinäyte, kuvassa Demi Moore. (Häh? en ole tätä ennen nähnyt)
- Tulitikkuaski Bar Loose + muita suomalaisia. (En ole ilmeisesti käynyt laukkuani sitten loman läpi)
- Suutarilappu
- Harmaa pipo
- Kamala kasa lääkkeitä ihan mihinkätahansa vaivaan
- Ruhrin alueen kartta
- Roskaa

Laukkuni on kamalan ruma ja en todellakaan ota siitä kuvaa. Joku ysäri jumppakassi! Toisekseen se on täynnä tupakanpuruja ja Bepanthenin sekoitusta. Miten kuvottava ja epänaisellinen.

Katsoin pari viikkoa sitten elokuvan "Paholainen pukeutuu Pradaan" ja siitä asti minulla on ollut laukkukriisi. Haluan myös sellaisen hienon laukun! Menin sitten liikkeisiin ja en halua mitään.

- Trendikäs nahkahapsulaukku on todella last season kerran kun niitä ylipäätään joka paikassa myydään.
- Oudot modernit pussimaiset nahkalaukut ovat kaikki ihan out ja kamalia.
- Lakeriset Chanel henkiset laukut kultaketjuolkaimella ovat kuin Pasilan asema, eka kiiltävät ja sitten nahistuvat. Toisekseen niitä näkyy muotiblogeissa joten ovat myös last season. Enkä halua mitään kiiltävää! Inhoan kiiltoa!

(Minullahan on erilaisuudentavoittelu-syndrooma ja kaikki mikä on muotia on minulle siksi ihan epämuodikasta, en kai mä nyt halua näyttää miltään ruotsalaiselta muotibloggaajalta!)

Burberryllä oli yksi kivannäköinen ruskea nahkalaukku, sen olisin halunnut mutta maksoi joku tonnin. Ja jos mulla olisi tonni johonkin laukkuun laitettavaksi, niin unohtaisin sen heti junaan tai se palaisi vahingossa.
Ainiin ja vihaan Marimekkoa! (piti vaan nyt sekin ilmoittaa, mitä ne luulevat olevansa, ihan ylihinnoiteltu putiikki ja mukamas joku suomalaiseen identiteettiin vetoava, blaah, pitäköön yrjökukkansa, en todellakaan halua niidenkään veskoja! Paitsi on mulla yksi heidän keittiöpyyhe, se on ihan kiva. Niin ja suomalainen identiteetti my ass kanssa.)

Mistä löytäisin tyylikkään laukun mikä maksaa alle satasen? Sen pitää olla nahkaa ja tosi tyylikäs. Mulla on joku 40 laukkua ja kaikki kuuluvat kategoriaan "hippipussukka".

Kauhea kriisi.


Edit. Unohdin kynät, erilaisia permanenttusseja kolme

Edit 2. Sateenvarjo

Edit 3. DVD joku tv:stä nauhoitettu jazz dokumentti, en varmaan ikinä katso sitä!

Huhuhhuh kun on vaikeaa

Minulla menee Saksan postin toiminta hiukan yli ymmärryksen. Siis tässä ei varmaankaan ole mitään uutta, olenhan minä käyttänyt heidän palvelujaan jo reilut kymmenen vuotta, mutta jotenkin taas joudun hämmästelemään.
Kyseessä on ihan helpolta kuulostava asia. Haluan lähettää konjakkipullon Suomeen ystävän syntymäpäivälahjaksi. Ostin konjakin ja menin postiin. Jonotin 35 minuuttia jonossa. Siis ihan seisoin siinä jonossa ja vahdin etten liiku liian sivuun, etten vain menetä paikkaani. Täällähän ei siis ole mitään moderneja jonotusnumerolaitteita, ihan seistään kuin Neuvostoliitossa aikoinaan.
Pääsin sitten tiskille ja pyysin saada ostaa pullonpakkausmateriaalia sekä ilmoitin haluavani lähettää paketin Suomeen. Työntekijä tuijotti minua, pulloa ja päätettään. Pitkän tuijotuksen jälkeen sain kuulla, että Suomi on liian kaukana.
Mitä tarkoittaa liian kaukana? Eikö sen pitäisi olla postille ihan sama, että lähetänkö pullon viereiselle kadulle, Helsinkiin vai Honoluluun? Pyysin työntekijää näppäilemään koneelleen Finnland siihen lähetyskohtaan ja kas vain, kyllä se sitten onnistuukin. Pakkausmateriaalia ei ollut, se oli loppu. Lähdin työpaikalle. Löysin pakkausmateriaalit. Takaisin postiin. Jonotin 20 minuuttia, kunnes sain kuulla virkailijalta, että pullo pitää pakata postin omaan pullon lähetystä varten tehtyyn laatikkoon. Ostin laatikon, mistä edellinen virkailija ei ollut sanonut sanaakaan. Aloin pakata pulloa uuteen laatikkoon ja silloin kello olikin jo niin paljon, että minun piti poistua pulloineni, koska liike meni kiinni.
Tänään aamulla lähdin postiin valmiiksi pakatun "virallisen" laatikon kanssa. Olin täynnä uskoa, että nyt homma hoituu! Vielä mitä, postin ovella oli lappu, missä kerrottiin postin olevan tänään työntekijöiden kokouksen takia kiinni.
No sattuuhan semmoista! Kysymykseni on kuitenkin seuraava: Miksi eilen, seisoessani yhteensä reilun tunnin kyseisessä postissa, en nähnyt vilaustakaan mistään paperista missä olisi lukenut, että 23.09.09 posti on suljettu? Ja minä katsoin kyllä kyseisen tunnin ajan kaikkea oikein tarkkaan. Osaan heidän surkeat "hassut" postikorttivalikoimansa ulkoa, tiedän eri kirjekuorien hinnat, sekä kaikki postin mainokset heidän hienoista palveluistaan ja lainojenkoroistaan, mutta tätä infoa minulle ei annettu.

(Heidän nettisivujensa mukaan posti on juuri nyt auki, mitä se ei siis ole)

Saavuin taas tänne työpaikalleni pullon kanssa. Soitin työkolleegalleni, kuka hoitaa postiasioita, että saisinko nyt tämän kerran lähettää paketin työpaikkamme postin kautta? Tämän yhden kerran pliis? (Meillä töissä kiellettiin henk.koht. pakettien lähettely vuosi sitten, koska niitä oli kuulemma liikaa) Kolleega vastasi, että voi Kata, tottakai saisit, minä voisin tilata sinulle vaikka pikakuriiriin, mutta kun se onnistuu vain Euroopan sisällä. Suomihan kun ei kuulu maantieteellisesti Eurooppaan, niin onhan se hankalaa. Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, mitä postin työnteijä eilen sanoi, että Suomi on liian kaukana.
Täytyy nyt vielä hiukan pohtia tätä. Aika hankalaa. Saa nähdä saapuuko konjakki ikinä Suomeen, ehkä juon sen ihan just.

Kaalipiirakka ja pesukoneasiaa

Siis kiva elämä, sen lisäksi että elämäni koostuu yhdestä ikuisesta piirakan paistosta, olen aivan kypsä typerään astianpesukoneeseemme mikä on aivan surkea!
Ostimme siis viime keväänä astianpesukoneen merkkiä Electrolux ja se oli meille kummallekkin elämämme ensimmäinen tuollainen kone! Ajattelimme että tästä se aikuisten elämä alkaa, astiat koneessa ja me viettämässä LAATUAIKAA, esim. reikaamista, kynsienleikkuuta, huilumusiikin kuuntelua, selluliittivoiteen levitystä tai muuta ihanaa ja mitäs vaan. Ei kun stressiä! Huomenna otan sinne liikkeeseen puhelua (taas!), kone pitää outoa ääntä ja pesutabletit eivät liukene veteen vaan jäävät klimpeiksi koneen pohjalle ja kone alkaa haista ja astiat ovat likaisia. Viimeksi ostin erittäin kalliita pesutabletteja ja korjaaja-urpo sanoi että väärää merkkiä, ostin sitten niitä Electroluxille sopivia CALGONIT vai olisiko GALCONIT merkkisiä (Muka-sopivia, sehän on vaan joku kahden firman diili) ja ei toimi taaskaan! Mitä kusetusta, koko ikäni olen kadehtinut astianpesukoneellisia ihmisiä, ajattelin että heillä on ihana elämä. Tyypit istuvat rivareissaan tyytyväisinä, katsovat uutisia ja makkarat on syöty, kukaan ei tiskaa ja on tosi harmonista yhdessäoloa. No ei täällä vaan, kohta sitä pesuvettä on tietty lattiallakin perkele.
No ei se mitään, minullahan on PIIRAKKA uunissa huomista varten.
Olenkohan koskaan kertonut, että olen sellainen kaikkien tapahtumien yleinen piirakan tekijä. Minulla on jo jopa laukku minne mahtuu kolme pellilistä kaupungin halki kuljetettavaksi, niin suosittuja piiraani ovat. Siis en tienaa piirakoillani mitään, menevät aina ikäänkuin synttäri-hää-mikä vaan juhliin tuliaisiksi/lahjoiksi.
Yleisemmin minulta tilataan kinkku-paprika-juusto tai pinaatti-feta-pinjansiemen tai lohi-purjo-tilli, eli ihan peruspiiraita.
Vihaan sitä voitaikinan nyppimistä niin paljon! Nypin ja nypin, sitten koittaa se "alamme levittämään taikinaa pellille"-kohta missä meinaan tulla hulluksi. Taikina ei aluksi ikinä tunnu riittävän koko pellille! No, kyllä se sitten sen vartin SORMEILUN jälkeen riittääkin.
Nyt tuolla uunissa on se pinaatti-pinjansiemen-feta judenssi. Uuni on täynnä jotain paistoroiskeita ja löyhkää, mutta en suostu sitä pesemään. Ottaa kyllä päähän. Nythän minulta ei edes piirasta pyydetty, ihan hyvänä ihmisenä ajattelin piirakalla ilahduttaa.

Viimeksi tein piirakkaa eräisiin venäläisjuhliin.

Kaalipiirakka (ei varman yhtään venäläinen, pikkupellillinen)

Helpompi pohja, ei se typerä kinkkupiiraan nyppimispohja:

500 g voita
8 desiä jauhoja
2 tl leivinjauhetta
300 g maitorahkaa

Sekoitetaan ensin kaikki paitsi rahka ja lopuksi sekin mukaan. Taikina jaetaan kahtia ja kummatkin palat kaulitaan jauhoitetulla pöydällä pellin muotoisiksi ja kääritään kelmuun, hetkeksi kylmään jähmettymään.

Vuoka/pelli voidellaan voilla tai laitetaan leivinpaperi ja alimmaiseksi hiukan isommaksi lätsähtynyt taikinatuotos.

Täyte:

Pari kiloa valkokaalia
2 isoa sipulia
2 rkl rasvaa
1-3 desiä vettä
reippaasti suolaa
ei niin reippaasti valkopippuria
reippasti meiramia
loraus siirappia, joku pari kolme ruokalusikallista, luulisin

Lisäksi muna voiteluun!

Hienonnetaan kaali ja sipulit, kiehautetaan rasvassa, lisätään nuo vedet ja annetaan hautua pehmeiksi noin 40 minuuttia. Mausta koko höskä kaikilla jutuilla ja anna jäähtyä.

Sitten koko täyte taikinan päälle pellille.


Kanneksi se toinen taikinan pala päälle. Nypi ja sörki haarukalla reunoja tosi kauan. Voitele munalla!


Painele reippaasti haarukalla reikiä. Uuniin 200 astetta noin puoli tai kokonainen tunti.


Juo tosi paljon vodkaa piirakan kanssa.


Niin ja sitten kun hyvä piiras on valmis, niin sitä unohtaa sen halvatun taikinan nyppimisen ja on oikeastaan aika iloinen kätensäjäljestä.

Eipä nyt muuta, piiras palaa ihan just ja astianpesukone piippaa taas. En tarkista kirjoitusvirheitä, täällä kun vauhtiblogataan, pakko mennä hei!

Annoin sormen ja kohta viedään koko käsi...

...tai jotain sinnepäin, mutta ei nyt kuitenkaan mitään kauhean dramaattista, vaikkakin vähän...

Rakkaat lukijat, minulla on todella typerä ongelma.

Pidempiaikaiset lukijat varmaankin muistavat, kuinka viime vuonna etsimme asuntoa. Etsimme 4h+keittiötä, koska halusimme yhteisen makuuhuoneen, olohuoneen sekä minulle työhuoneen. Se neljäs huone on Bobin tyttären Blondien huone. Työhuoneella tarkoitimme aina minun huonettani. Sillä minun huoneella taas tarkoitettiin sitä, että minulla on paikka kirjoilleni, kirjoituspöydälle ja oma paikka, missä voin olla rauhassa. Sulkea oven ja puhua maratoonipuheluita Suomeen, blogata, kirjoitella omia juttujani tai viettää taiteilijaelämääni yksin, ilman lasta, lapsen kavereita tai Bobin jatkuvaa musiikintekemistä tai kitaran ääntä. Olohuone on aina ollut eräänlainen Bobin huone. En ole ikinä kommentoinut sanallakaan hänen kaaostaan siellä. Ja koska minullahan ei edellenkään ole lasta, en ole semmoista ikinä halunnutkaan ja siksi päädyimme siihen ratkaisuun, että on kaikkien kannalta parempi, että minulla on oma mesta.

Istun juuri nyt täällä omassa huoneessani, mikä ei enää tunnu kovin omalta. Kaikki alkoi siitä, että Bob halusi jonkun nurkkauksen eräälle pöydälle musiikintekoa varten. Ehdotin olohuonetta, siellä on nimittäin tilaa. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että parempi ottaa vierassänky minun huoneesta alias työhuoneesta pois ja laittaa pöytä siihen. Tein kauhean virheen ja sanoin että miten haluat, pääasia että olet siihen tyytyväinen.

Nyt täällä on sängyn tilalla iso kauhea pöytä täynnä johtoja, jotain musakoneita, läppärikrääsää, soittimia, seisovia mikkejä ja niitä johtoja on maassa joka vitun paikassa. Sähköpiano, isoja boxeja ja laatikoittain jostain ilmestyneitä muovilaatikoita täynnä jotain mac/joku tietokone musiikkilaitteita. (Milloin musiikin soittamisesta tuli muuten tämmöistä?)
Bonuksena kotiin tullessani huoneeni pöydän ääressä istui Blondie tekemässä läksyjä. Koko, saanen huomauttaa, MINUN huoneeni lattia on juuri nyt täynnä lasten huppareita, askartelukrääsää, koulureppu, saappaat, leikkaa-liimaa arkkeja ja jotain musikkikaupan laatikoita.

En oikein tiedä mitä ajatella. Olen jotenkin kauhean surullinen ja ajattelen, että minulta on viety huoneeni pois. Mitä teen?

A) En nyt ensin sano mitään, tarkkailen asian kehittymistä, ehkä huoneessani on semoinen uutuudenviehetys. Odotan pari viikkoa ja katson mihin suuntaan homma etenee. Rauhoitun ensin ja mietin asiaa siis myöhemmin.

B) Sanon myöhemmin Blondien mentyä nukkumaan omaan huoneeseensa (Huom! Hänellä on HÄNEN OMASSA huoneessaan myös kirjoituspöytä!) Bobille, että asia vaivaa minua. Täytyy kuitenkin varoa, etten loukkaa häntä. Onhan hänelläkin oikeus tähän huoneeseen, vaikkakin jo ennen muuttoa sovittiin, että se tulee olemaan minun huoneeni. Tottakai hän sitä myös käyttää, mutta siellä ei loju musakamaa.

C) Jatkan täällä johtojen keskellä nysväämistä apaattisena ja koen tauotta, että minulta on viety jotain pois. Poltan niin paljon tupakkaa, että jos he haluavat tänne sisään, heidän pitää ensin leikata saksilla ilmaan tilaa.

D) Vedän kauheat kilarit ja heitän roinat täältä pois.

Ymmärtääkö kukaan minua? Vaihtoehdot C ja D kannattaa varmaankin unohtaa. Koen tämän asian jotenkin kauheana, se on tietenkin selvää, että koska minä en ole lapsen äiti, enkä kenenkään muunkaan, ja minulla on projekteja mihin tarvitsen rauhaa, niin haluan säilyttää tässä yhdessä omasa huoneessani oman elämäni. Kaikkea ei tarvitse jakaa ja minua ei ole luotu jonkun uusperheen positiiviseksi kivaksi naiseksi, kuka yhtäkkiä jakaa koko elämänsä kaikkien kanssa. Minähän olen minä, enkä ole muistaakseni vielä koskaan elänyt ilman omaa huonettani. Ja nyt niitä musalaitteita ja johtoja on olohuoneessa sekä täällä! Eli minusta tuntuu, ettei minulla ole enää mitään paikkaa ilman niitä.
Voisitteko kommentoida jotain kiitos, en oikein tiedä mitä tehdä. Olenko itsekäs kun haluan yhden paikan missä ei ole tuota inhoamaani kamaa?

(Niin ja tiedän, että monet perheet asuvat paljon pienemmissä asunnossa, mutta minä en ole semmoista elämää ikinä halunnut ja siksi tämä ongelma. En siis halua lesoilla tällä traagisella tilaongelmallani, koska ilman tätä huonetta olisin voinut jäädä asumaan vanhaan omaan asuntooni)

Keskustelu keittiössä

Vihanneskaupasta mukaani tarttui pari perunaa, porkkanaa, palsternakka, selleriä ja lanttu. Myöhemmin keittiössä päätin tehdä niistä keittoa. Kuuntelin tyytyväisenä radiota juureksia kuoriessani. Lanttu oli älyttömän suuri, ainakin kaksi kiloinen. Halkaisin lantun ja olin juuri aloittamassa sen paloittelua, kun kuulin möreän äänen. Lanttu puhui. "Hei älä nyt viitti. Keittoa, miten naurettavaa..." Hämmästyin, puhuuko lanttu minulle? Oliko viimeinen, jo vuosia sitten ottamani lsd lappu sittenkin liikaa? Olenko tulossa hullussa? Lanttu jatkoi: "Komerossa olisi siirappia, jääkaapissa muna...mieti nyt, loraus kermaa, kamoon..."

Tajusin tilanteen. Lanttu yrittää saada minut tekemään lanttulaatikkoa! Sanoin lantulle että ei lanttulaatikkoa voi tehdä lokakuussa. Lanttu oli ärsyttävän ylimielinen ja kyseli että miksikäs ei, kukas sen ajankohdan määrää? Yritin selitellä jotakin, mutta lantun röyhkeys laittoi minut hiljaiseksi.

Laitoin lantun sivuun, veden kiehumaan ja paloittelin kaiken muun. Lanttu kyyräili minua sivusilmällä. Kyllästyttyäni mulkoiluun, paloittelin kylmänrauhallisesti lantun. Lanttu jupisi minulle: "Keitto tulee maistumaan pahalle.....et ymmärrä hyvän päälle...tämä on vääryys, olen kasvanut maan alla iät ja ajat...joutuakseni keittoon....pah...vääryys..."

Heitin lantunpalat kiehuvaan veteen. Mikä röyhkimys! Keitosta tuli oikein maukasta.

Se typerä lanturetkale sekoitti pääni ihan pyörälle! Arvatkaa vaan mitä nyt tauotta mietin!

Boyfriend Jeans

Elämä on joskus hankalaa, kun sitä jaksaa vetää pultit tiesmistä ei yhtään tärkeästä. Mutta kuulkaas yksi asia ärsyttää minua niin pirusti etten meinaa happea saada. Luin Minhin blogin kommenttiosastoa ja joku käytti Minhin tavallisista jeesussandaaleista nimeä gladiaattorisandaali. Mitvit!?! Ainahan ne ovat olleet jeesussandaalit tai vaikka jeesusläpyskät. Mikä vtun gladiaattori. Taas joku urpeli jossain päätti alkaa myymään ikivanhaa juttua nuorille tosi trendikkäällä nimellä. Jeesus ja sen tossut sentään!

Sitten aloin lukemaan erään nuoren tytön suosittua tyyliblogia, ja hän kauhisteli WIDE LEG farkkuja. Olin siinä ihan äimänkäkenä että mitä nämä ovat kunnes tajusin että tyttö puhuu tavallisista leveälahkeisista farkuista. WIDE LEG!

Ja tätähän ei saa sanoa ääneen, mutta ottaa aivoon kun haluaisin lukea Iltasanoman nettisivuja ihan rauhassa. Ja sitten meinaan yrjötä tauotta kun ne otsikot hyppivät silmille.
"Kiimainen Antti sai taas pakit Cherylliltä". Ei siinä mitään, mutta sitten näytettiin kuva tuosta Antista ja aloin ajatella tätä Anttia ja hänen kiimaansa ja Antti alkoi vaikuttaa näädältä. Yäk, kiimaiselta näädältä. No Cheryll ei sitten antanutkaan. (Jeesus ja sen sandaalit toistamiseen, olen aina inhonnut naisia ketkä antaa tauotta ymmärtää muttei antaa! Tekopyhää touhua!) Sitten NäätäkiimaAntti tuumasi: "Mutta mä en kyllä tumppuun vedä".

Siis pyörryn ihan just äh

Naurettavaa hehhehhehheeehhhehhe

Kaikki varmaankin tuntevat ne päivät, kun sitä on pukeutunut ihan kauhean näköiseksi. Koko juttu alkaa jo aamulla seuraavien monkään menneiden asiotten kanssa.

- Vaihdat päivän asua ainakin viisi kertaa
- Sopivia kenkiä ei ole mihinkään asuun
- Hiukset ovat kummalliset, on kiire ja alat tekemään lettejä tai jotain muuta outoa kampausta mitä et oikeastaan ikinä käytä
- Vaatekaapin sisältö on lattialla
- Hiki
- Sukkahousut kutittavat ja ahdistavat, päädytkin housuihin
- Ahdistaa
- Viimein katsot peiliin ja olet tyytyväinen, huom. luulet olevasi tyytyväinen

Minulla on tänään tuollainen päivä.

Tulos on ikävä työpäivä. Olen pukeutunut aivan kuin joku mielisairaalasta karannut.
En liioittele! Katsokaas yritin sitten rauhoitella itseäni ja olla pilaamatta aamuani, laitoin radion päälle ja sieltä tuli rytmikästä hiphoppia tai jotakin nykypoppia. Hytkyttelin itseäni hiphopin tahdissa ja tein videomuuveja. Ilmeisesti musiikki vaikutti alitajuisesti pukeutumiseeni.
Asuni on sekoitus Mc Hammerin kasarivideota ja, tai no ehkä enemmänkin vaikuttaa siltä, että olen yrittänyt pukeutua kuin joku tanssija Fergien tai jonkun Rihannan trendikkäästä videosta, mutta todellisuudessa näytän aikuiselta naiselta, kuka on sulloutunut neonvärisiin teinivaatteisiin. Minulla on harmaat trikoot yhdistettyinä outoihin keltaisiin lenkkareihin. Sitten semmoinen pirtsakka räikeä lepakkohihapaituli, hiuksissani on erivärisiä pinnejä ja kynteni on lakattu neonpunaisella.

Juuri tänään, kun kaikki tuijottavat minua muutenkin karsean asuni tähden, täällä töissä on ties mitä tärkeitä ihmisiä ja minun pitää esitellä heille paikkoja. Ihan kauheaa, olen asuni johdosta epävarma ja yritän peittää sitä hymyilemällä ja puhumalla paljon. Ihan sekavia ja jonninjoutavia. Osaisin edes olla hiljaa!

Muistatteko miltä Eddy näyttää Absolutely Fabulous sarjassa? Näytän aikalailla samalta. Puuttuu vaan semmoinen iso risti kaulasta roikkumasta.

Yritän nyt vielä kantaa ylväänä tätä asua työpäivän loppuun asti. Enää 2 tuntia.
Lupaan kulkea koko ensi viikon nuttura päässä, helmet korvissa, siniset farkut jaloissa ja kauluspaidassa. Etsin kaapista jotkin asialliset kävelykengät. Lupaan ja vannon!

P.S. Vielä yksi asia. Minulla on aina joogavaatteet ja matto joogapaikassa kaapissa, koska en halua kanniskella mattoa ja vaatteita mukanani. Nyt juuri muistin, että vein vaatteet ja vaihtovaatteet kotiin pesuun. Eli joudun menemään joogaan näissä kuteissa. Viehkeää!

Paska lista

Vaikuttaa siltä, että Blogilistaa tekevät henkilöt eivät ole ikinä bloganneet, saatika olleet Blogilistan käyttäjiä. Miten sieltä voi löytää uutta lukemista, kun ei edes löydä vanhaa?

Olen tähänasti (jopa ruhtinaalliset 2 päivää) todennut, että kyllä se siitä jne, mutta ihan heikko juttu ja noloa.

Lista on paska ja hämmästelen kun positiivisesti kerrotaan, että homma korjataan huomenissa. Jep jep. Odottelen.

Kana + vitutus jatkuu

Uunissa on tämä Monkey Foodilta napattu kana. Vieraat tulevat kohta ja se on ihan varmasti pilalla. Ramppasin koko korttelin läpi ja mistään ei löytynyt tuoretta rosmariinia tai timjamia, kuulemma liian myöhäistä. Punajuuriakaan ei ollut missään, laitoin kesäkurpitsaa.

Tämä vitutus ei ole lähteäkseen. Olin eilen joogassa, tänään kaverin luona ja sain shiatsua, sitten kävelyllä. Pitäisi kai auttaa ärsytykseen. En tajua miksi näin vituttaa ja öisin ei saa nukuttua. Ihottuma lähti ja tilalle tuli pms sekä se välilevynpullistumakipu. Ja jostain saatanan syystä olen laihtunut lisää, nyt jo kahdeksan kiloa väh. kun keväällä. (Taina, se sun punanen lastenkokoinen mokkahame on täydellinen. Minun piti antaa se lapselle, mutta taidankin pitää itse Haahhaaa!)

Bob kuuntelee tuolla jazzia. Kunhan vieraat tulevat (Hra levykauppias + vaimo) taidan vetää perseet (aloitin just nyt jo), vaihtaa jazzin Entombediin ja sitten heittää sen kanan seinään.

"Kaikkeni oon yrittänyt ja kukaan ei arvosta. Ruokakin pilalla!"

Varokaa ystävät, soittelen myöhemmin itkuraivareita, ainakin Dubaihin, Helsinkiin ja Berliiniin.

Että tämmöistä oloa kirjattuna päivyriin tänään tässä täällä.

Tammikuun seitsemäs vitutus

Ensimmäistä päivää töissä.
Täällä on semmoinen kiire, että puolilta päivin aloin odottamaan kesälomaa. Mietin myös että jos alkaisin tekemään jotain ihan muuta. Ainoa asia mikä voi estää minua tekemästä näin on palkankorotus. Pohdin tätä myös lomallani joka ikinen päivä ja yö. Odottelen että pomo palaa lomaltaan. Yritän olla tekemättä mitään liian hätiköityä.

Sulkeuduin äsken tänne työhuoneeseeni hokemaan "ole positiivinen" mantraani ja yritin iloita siitä, että minulla on työpaikka. Hah!

Äsken leikkasin sukkahousujen vyötärökiristeen auki. Ei auttanut, tuntui siltä etten saa henkeä ja leikkasin vielä sukkaosiotkin pois. Hommassa tuli niin hiki, että heitin loputkin wolfordin osiot roskakoriin.
Atooppinen ihottuma leiskahti kasvoilla tulipunaiseksi ja sitä ei helpota hiki ja kiukku. Taipeet nyt ovat muutenkin olleet vereslihalla viime kuukaudet. Nyt verta valuu silmäluomesta. Pitäisi kai olla liikuttamatta suutaan (puhua) ja räpyttelemättä silmiä. Jännää miten iho näyttää ihan muinaiselta pergamentti paperilta.

Yöt menevät valvoessa ja tyhmiä asioita miettien. Jos sitä aamuöisin hetkeksi nukahtaa, niin näen niin saatanan sairaita unia, etten osaa mitenkään itselleni selittää, että miten hullu minun mieleni oikein on. Sitten herään taas raapimaan ihoani.

Ahdistaa.

Kuivasin hiuksia ja unohdin

Tenkkapoo.



Joskus aamuisin sitä ei tajua mitään.

(Uudelle lukijalle lisätietoa täältä)

Sekava merkintä - huom. voimasanoja

Minua kuvottaa.
Koko viime viikon tv:ssä pyöri juttua siitä miten lapsi kuoli Saksassa nälkään. Isä ja äiti eivät olleet siinä tilassa, että olisivat pystyneet ruokkimaan lastaan. Näillä samoilla tyypeillä on kuitenkin jotain saatanan playstation boxeja ja muuta tarpeetonta sälää. Outoa, että nykyisin ihmisillä on näitä laitteita ja niitä lättänä tv ruutuja mutta ei yhtäkään kirjaa, ei edes sarjakuvia!

Äsken saavuin duuniin ja avasin tv:n, niin kappas, kolme alle kuusivuotiasta lasta olivat jossain Berliinin lähiössä huutaneet ikkunasta apua. Naapurit hälyttivät sitten poliisit ja löysivät jostain haisevasta läävästä kolme likaista lasta.
No joo, näitä on joka päivä uutisissa. Minun tekee niin pahaa, etten tiedä miten päin olla.

Ystäväni on töissä lastenvalvojana. Hän kertoo juttuja kuusivuotiaista ketkä eivät osaa tehdä tarpeitaan vessaan. Monet lapset eivät osaa syödä. Siis sillä tavalla, että otetaan päällystakki pois päältä, lasketaan reppu selästä ja ISTUTAAN pöytään ja käytetään astioita, haarukkaa ja JOPA veistä.

Äsken tv:ssä haastateltiin tätä yhtä naista, kuka oli jättänyt pikkulapset koko viikonlopuksi yksin. Nainen vaikutti täysin sekavalta ja mongersi jotain paskaa, että hän halusi vaan yhdelle, mutta ilta venyi sitten kaksipäiväiseksi.

Se on mulle nyt just ihan sama, mitä ongelmia näillä aikuisilla on. Inhoan ja vihaan sydämeni pohjasta kaikkia saatanan alkkiksia ja piripäitä ketkä eivät hoida lapsiaan, anna heille normaalia elämää, lämmintä ruokaa ja lue heille iltaisin kirjoja.

Ihania pieniä pikku kaljupäätyyppejä, ketkä vaan tarvitsevat lämpöä, normaaliutta ja rakkautta. Mitä näistä kasvaa? En oikeasti kestä.

Lisään vielä, että vihaan myös eläinrääkkääjiä, huutajia, agressiivisia ja välinpitämättömiä henkilöitä.

Elättelen naiviin typerään tapaani toiveita siitä, että edes joulunaikaan ihmiset rauhoittuisivat ja olisivat kiltempiä toisilleen mutta eihän se niin mene.
Lisää pleikkareita, tietokonepelejä ja vanhemmille viinaa.
Hyi saatana.

No jopas sattuikin

Voi ei! Olen kotona. Pyykit pyörivät ja kohta hehhehhe siis nyt, niitä pitäisi ripustaa. Sitten muut asiat:

1. Sulata pakastin ja pese se huomenna. (Olen tietty tunkenut sinne kymmeniä kertoja kaljapulloja nopeasti kylmiämään ja havahtunut seuraavana päivänä, tunkiessani sinne uutta, että pullo on rikki ja siellä olutjäätä. Haju on varmaan hurmaava, vai katoaako se jään mukana?)
2. Sulata jääkaappi ja pese se huomenna.
3. Pese uuni (Ei paska, tämä on ankein!)
4. Pakkaa
5. Pakkaa
6. Siivoa (Yleistä siivoilua, että voi pakata)
7. Laita uusi koneellinen pyörimään
8. Pakkaa
9. Ruuvaa hyllyjä alas
10. Vie pulloja kauppaan
11. Keräile roskia ym. kamaa

Tässä minä sitten olen, koneella, etsin tiesmitä tärkeää ja päädyyn lukemaan Sun Äitis arkistoja. Älkää kysykö, että miksi minä juuri tänään luen blogien arkistoja mitkä jo tunnen! Vaikkakin viehettävää hommaa, kuin lukisi hyvää kirjaa parin vuoden tauon jälkeen. (Selityksenä mainittakoon, että etsin jotain kai liittyen erääseen vanhaan Jäädykepiirikunta juttuun)

Sitten tapahtui se kauhein. Päädyin TÄHÄN. (Lukekaa!)

Nielaisu ja äh öö menen ripustelemaan pyykkejä.

Ei kivaa

Olen ollut tasan kolme päivää tupakoimatta.
Minulla on käsivarressa nikotiinilaastari ja inhoan tätä kaikkea. Kaikki on ihan ankeaa.
Sitten päätin, että uudessa asunnossa (siis heh, sitten joskus vuosien päästä kun semmonen on) en tupakoi sisällä, vaan omalla parvekkeella. Tietysti jos on vieraita tai jotain semmoista, niin sitten poltan sisällä, koska täälläpäin ei todellakaan ole tapana heittää ihmisiä pihalle polttamaan.
Olen aina Suomessa kauhean järkyttynyt kun tupakoitsijat tungeksivat tuuletusparvekkeille pakkaseen jäätymään, erityisesti jos isäntä/emäntä itse tupakoi. No ei nyt onneksi kaikkien kotona.

Ainiin, paitsi että jos /kun nyt lopetan siis lopetin tupakoinnin, niin sittenhän minun ei tarvitse miettiä tätä asiaa enää.
Ilmoitin kolleegoille, että työhuoneeni on tupakka-vapaa-tila. Silti tänne ryysää kokoajan joku rööki kädessä, saan kohta raivarin.
Sitten kysyin meidän isolta pomolta, että sitten joskus ensi vuonna, kai (kukaan ei tunnu tietävän että milloin), kun se tupakkalaki muuttuu, niin eikös meidän työpaikka voisi alkaa semmoiseksi kuin monissa muissa firmoissa, että tupakointi on sallittua vain jossain tietyssä tilassa? (Eli jos kuitenkin tulevaisuudessa poltan, niin polttaisin edes vähemmän) Pomo sanoi, että se on kauhean hankalaa, koska sitten melkein kaikki ovat siellä tupakkatilassa, joten eivät voi tehdä töitä. Ja kuulemma kukaan ei suostu semmoiseen.
Mutta onhan täällä tupakoimattomiakin ihmisiä. He eivät siis polta omissa työhuoneissaan joten heitä ei aihe kuulemma kiinnosta.
Elikkä kyseessä on minun ongelmani, se koostuu siis siitä, että olen 15 vuotta (kröhöm, kai hiukan enemmän) ollut reippaasti nikotiiniriippuvainen, niin olen siis edelleenkin, ja siinä siis minun ongelma.
Ei tässä kai muuta. Täytän ensi kuussa 30 vuotta ja jotenkin aina luulin, että sitten kolmekymppisenä en enää polta. Toisaalta tupakoinnin aloittaessani luulin, että sitten kun olen aikuinen ja fiksu kaksikymppinen, niin en varmasti enää polta. En oikein tiedä. Ahdistaa.

Hui kauhistus

En aio antaa tämän paskan pilata päivääni, mutta se on vaikeaa. Aamulla laitoin radion päälle ja se meni väärälle kanavalle. Siellä ulisi James dumb as fuck Blunt. You're beautiful laalaa blaablaa. Sanoisin että meinasivat kahvit lentää suusta seinille, mutta en ollut vielä kahvinkeittopuuhissa.

Tämä itkijämies on yksi suurimmista kamaluuksista mitä olen ikinä nähnyt. Hänen äänensä sopisi hyvin kidutusmetodiksi jonnekkin karmaisevaan kiinalaiseen vankilaan.

En vaan kestä laulajia tai bändejä jotka ovat niin vitun betroffen. Mikä se sana on affected, concerned? Maailma kun on niin rankka ja tää jäbä itkee vesisateessa jotain menetettyä ja joikaa korkealta ja kovaa raukka parkka. Vai onko hän tässä laulussa tyytyväinen, en tiedä. On sitten omituinen tapa ilmaista onnea. Jumakauta. Ehkä joku voi sitten tuskissaan samaistua Bluntin hirveään kohtaloon. Minulla tulee lähinnä semmoinen raivotautinen olo että hajotan radion.


Muistatteko sen kohtauksen Pulp Fictionista sieltä kellarista? Butch ja Wallace heräävät ja no, tiedätte mitä siellä tapahtuu. Pallo suussa jne. Kun kuulen tätä hoilotusta alan toivoa Bluntia sinne. Kaveriksi laittaisin vielä toisen lempiyhtyeeni Nickelbackin. Nämä kundit kun ovat niin rock.

Voisivat sitten siellä inistä yhdessä.

Hämmennys Vol. 17 vs. Eka kännipolkkani

Minua on kutsuttu facebookkiin monelta taholta ja eilen sitten menin sinne, täytin tiedot ja sitten olin siis siellä. Katselin hiukka ympärelleni ja ymmärsin luovuttaa mail salasanani kyseiselle sivustolle etsiäkseni kavereita. No löytyi kaksi normaalia ystävää sekä liuta bloggaaja-Ystäviä.
Bloggaajien kautta löysin vaan lisää bloggaajia (Jeesus! Ne ovat kaikki siellä!) ja mietin että miten nyt kuuluu toimia?? Hei TURISTI, terve KUKKIS, Hei mitä MARINADI jne. vai miten häh! Onks noi nyt ne henkilöt vai luulenko vai siis mitä? Sitten kirjoitin jonkun kaverin wallpeippöriin jotain hauskaa tyyliin, terve ai säkin oot täällä jne.
Hämmennyin, taas kerra. Että mitä nyt? Nyt olen siellä ja mitä nyt sitten oikein tapahtuu?
"Kaikki" ovat nyt siellä, mutta mitä nyt? En tajua. Oonko jotenkin tyhmä vai oliko tämä niinkuin tässä?

Nyt tiedän monen bloggaajan kokonimen ja he minun. Nimeni kannattaa muuten ehdottomasti heti googlata! Käsittelen uraani täällä blogissa myöhemmin.

Ei tässä kai sitten muuta asiaa. Istun olohuoneessani ja toivun viikonlopusta. Juon oluen ja kuuntelen Entombedin Uprising levyä. Eri letkeää siis.

P.S. Olin perjantaina Orange Goblinin keikalla. Well hell yeah oli hieno!

Toimitus kokoontuu

Bloggaan tässä välissä nopeasti kertoakseni, että en pysty bloggaamaan, koska minulla on liikaa blogattavaa!

Aiheita:

- Asuntoa ei löydy. Siihen liittyy monenmoista kommervenkkiä ja sen sellaista, mutta ei nyt vaan löydy ja kaikki asuntoni tuntevat osaavat varmaan kuvitella, että ahdasta on.

- Minulta ei ole 17-vuotis synttäreitteni jälkeen kysytty missään papereita olutta ostaessani, kunnes viime heinäkuussa Kapteeninkadun Alepan täti kysyi ja siitä se alkoi, nyt niitä kysytään kokoajan. Eli bloggaus, voiko rupsahtaa näinpäin, muuttuuko teiniksi. Acne on huom. alulla!

- Uusi kamera ja siihen liittyvät nouto- ja hakuselkkaukset.

- Katapultin tilastokävijäseurannasta olen huomannut, että tänne linkitetään joka ikinen päivä joltain natsi-rasisti-sivuilta. Muistaako joku merkintäni aiheesta "afrikkalainen mies häiritsee junapysäkillä" viime kesäkuulta? Sinne siis ne linkitykset. Niitä on mielestäni liikaa ja tänne linkkaajat vaikuttavat kovin vastenmielisiltä.

- Mitä kynsilakkamerkkiä kannattaa ostaa, ilman että lakka lohkeaa seuraavana päivänä?

- Täysikuuvesi mikä virkistää kuulemma jne. Esoteerinen homma. Tutkivaa journalismia siis tulossa.

- Se että en saa koiraa ja olen muuten allerginen, en tosin ole kertonut juttua kellekkään ja haluan koiran, erityisesti bokserin, ja nyt Saaralle tulee bokseri-vauva, elikkäs jotain positiivista minullekkin sitten!

- Jokapäiväisen late night shown ym. wok pannuilla mäen laskemisien ja muun sonnan tekemiseen liittymä kuvotus. Huom. kestänyt kohta seitsemän vuotta! Vaihtaakko ammattia vai ei ja jos niin minne-bloggaus siis!

- Kolumni aiheesta oma-aika ja hasiksen polttaminen.

- Miten poikaystävä sairastui burn out-syndroomaan?

- 30-vuotis synttäreitteni järjestely ja budjetointi. 2 bändiä buukattuina, lokeissön varattu ja etukäteisraha maksettu, asiaan liittyy kuitenkin kilometrien pituinen pian (heh) julkaistava blogikirjoitus. Liittyy myös teemaan kuinka valomies kusetti pr-akkaa. Tai buukkaaja valomiehen vaimon manageria.

- Vanhemmat vanhenevat merkintä. Huomaa edellinen aihe.

- Fäshön, sisustus ja ruokaploki

Klunks. Toimitus nielaisee, häipyy ja palaa pikimmiten paikalle. Aiheet karkasivat mielestä.

Normipäivä

Meillä oli tuossa kameratiimi jossain kauppakeskuksessa haastattelemassa ihmisiä. Mukana oli muovinen puhallettava maapallo. Siis tavallinen karttapallo, missä eri maat on erivärisiä ja vedet ovat sinisiä jne.
Ihmisiä pyydettiin näyttämään, että missä ovat Yhdysvallat. Reippaasti yli puolet eivät löytäneet. Monet pitivät sillä palloa jopa väärinpäin kädessä. Pyörittelivät sitä ja olivat ihan kummissaan, että miten moista nyt ylipäätään voisikaan tietää, kun KUKAAN EI OLE SITÄ heille kertonut.
Lopetin nauhojen katselemisen siinä vaiheessa, kun karttapallolta alettiin etsiä Saksaa. Tyypit eivät löytäneet omaa sijaintiaan pallolta.
Yksiskin akka oli ihan ihmeissään, että miten yhtä maata edes pallolta voisi löytää, kun eihän maiden rajat ole niin selviä (?!). Lapsi kuulemma ehkä osaisi löytää, muttei sitten osannutkaan. Lapsi oli joku 12 vuotias.

No yritin sitten järkytykseltäni kuitenkin jatkaa duunia ja jouduin katsomaan jotain saatanallista ohjelmaa, missä joku junttilan perhe yrittää laihtua. Tyypit laitettiin sitten vihannestorille ostoksille, mutta oli hankalaa, kun eivät olleet koskaan kuulleetkaan, että mikä on persilija tai purjo. Ensin se sönkkäsi että peerschiili (Saksaksi: Petersilie), kauppias luuli että chili, eipä olisi nainen varmaan eroa tajunnut, toimittaja kai sitten jeesasi.
Paras kohta oli se kun junttilan äiti alkoi keittiössään sorkkia avokadoa ja meni shokkiin kun siellä sisällä oli joku pilaantunut roska (Avokadon kivi, ei saatana!) Puukko jäi siihen kiveen kiinni ja akka sitten siinä ihan hikipäissään kiroili, että ei tule laihduttamisesta mitään, kun pitää tommosta pilaantunutta kaninruokaa ronkkia.

Junttilan lapset istuivat tv:n ääressä ja kitisivät.

Onneksi on perjantai ja häivyn täältä tuotantopaikalta parin tunnin päästä pois. Varmaan helpottaa, vaikkakin ajatus siitä, että NE ovat tuolla ulkona ja liikkuvat vapaina, hiukan pelottaa.

Verfickte scheiße

Iltaa Katapultin sairasosastolta.

Tähän mennessä tapahtunutta:

- Kävin apteekissa ostamassa lisää nikotiinipurkkaa

- Aloin olla erittäin synkistynyt, menin sitten levykauppaan hakemaan saksalaisen ALL TIME lempibändini Tocotronicin uusimman levyn. Olen kuunnellut sitä ja ihan herkistynyt, niin kaunis se on. "Harmonie ist eine Strategie". Näin on, laitetaan kokeiluun.

- Kesä palasi. Ihan yht'äkkisesti. Nyt ukkostaa.

- Poliisit ramppasivat pitkin rappua ja soittelivat minunkin ovikelloa, kyselivät että olinko kuullut jotain. En ollut. En tiedä. Toivotaan ettei mitään ikävää ole tapahtunut.

- Yskin. Alan olla luulotautinen.


Sitten negatiivisiin asioihin: Katapultin vanhemmat lukijat kai muistavat, että viime huhtikuussa Bob irtisanoi asuntonsa ja muutti tänne minun kämppään. Vuokrasimme erään KUIVAN kellarin hänen omaisuudelleen.
Parisen päivää sitten ilmeni, että siellä on sattunut vesivahinko ja vettä on nilkan yläpuolelle, joissakin kohden pohkeeseen. Melkein kaikki on homeessa. Siis koko loman ajamme se vesi on jo ollut siellä.
Ensin Bob harmitteli vinyylikokoelmaansa, niitä nyt on koko työpaikka täynnä kuivumassa, kyllä se siitä. Nyt vasta on alkanut paljastua koko paska. Hän on perinyt joskus paljon kirsikkapuu-antiikki kaappeja ym. ne ovat kaikki homeessa. Sohva, matot ja no, mitä irtamistoa sitä nyt kohta nelikymppinen henkilö on vuosien varrella koonnut. Valokuvista ei vielä tietoa.

Bob, mitenkäs vakuutus? Ai perkele, eikö me hoidettu sitä ennen Puolan reissua, ai ei. No ei.

Haahhaahhaah! Ei voi kun nauraa.

Kattellaan. Onneksi ei ollut kun maallista rompetta. Ja kai niitä saa kuivumaan. Pitäisi nyt ensin hankkia uusi kellari, ja raahata sitä rojua. Tässä vaiheessa jo en voi muuta kuin kiittää ihania ystäviä avusta. Minulla on homeallergia, se kuvatkoon hiukan lisää tätä tilannetta.

(Herranjumala mikä ukkonen!!!)

Muut ärsyttävät asiat: Se että en päässyt sinne Jazz festivaaleille viime viikonloppuna, ei enää haittaa. Nyt on juuri menossa ystävän 50-vuotis bileet, huomenna kaveri Madridista saapuu tänne jne. Minä en saa mennä minnekkään, olen sairaslomalla ja yskin. Olen pyytänyt Bobia edustamaan meitä joka kissanristiäisissä. Parempi niin, kuin katsella mököttävää akkaa kotona.
Olo on kuin lapsena, muistatteko sen olon, oli odottanut jotain juttua viikkotolkulla, ja sitten oli kipee. Siltä minusta nyt tuntuu.

Onneksi on tv, netti, kirjat, puhelin, uusi levy ja oma seurani. Erityisesti oma seura alkaa kyrpiä, mutta parempi kai kun ei mitään.

Kylä tää tästä. On sitä pahempaakin.