Silirimpsis!

Valokuvatorstai. "... silirimpsis, sileä tie..." Kesämuisto aasin selästä. Tällä tiellä tämän aasin selässä oli kovin silirimppallarraa olo.

Edit. Pakko nyt korjata, koska sekoilin. Siis kuvassa olevat korvat eivät todellakaan kuulu aasille, vaan muulille! Siinä on suuri ero! Aasilla ratsastus ei ole läheskään niin hienoa kuin hyvin kasvatetulla muulilla. Muuli on paljon isompi ja suuriliikkeisempi eläin. Muuli on myös hyvä ratsu pitkille matkoille tai vaelluksille, ne osaavat jakaa säästeliäästi omaa energiaansa hiukan kamelien tyyliin, eli kestävät vaikeammatkin matkat ja maastot. Muulin askel on mukavan pehmeä, paitsi laukka kummallinen ylöspomppiva. Tajusittekos? Niih.

FÄSHÖN!

Heipähei rakkaat muotioikkuilijani!

Olettekin jo varmaan kauan odottaneet Päivän Asu kuvaa. Nyt päätin ryhdistäytyä ja esitellä uusimpia trendejä.

Ilma tuntui aamulla kovin kolealta, joten pukeuduin ensimmäistä kertaa loman jälkeen pitkähihaiseen paitaan ja vedin trikoot jalkaan. Tulipas syksyinen olo, ihan kuin olisin ollut kouluun lähdössä.



Huppari on uusi. Ostin sen netistä. Oli jännittäävä saada paketti ihan Ameriikasta asti! Huppari on tuttua American Apparelin pehmeää puuvillaa. (eli siis sitä luontoa saastuttavaa, firma on kai jo pidempään lupaillut siirtymistä organiseen puuvillaan, en sitten tiedä että mitä ja koska.)

Indiskan oranssi mekko on kaverin tuliainen Tukholmasta. Indiskan puuvilloista, saatika rättien ompelijoitten oloista en nyt jaksa jauhaa.

Kengät ostin Lontoosta (tietty Camdenin ryysiksestä) ja ne ovat niin ihanat, että niitäkin on pakko esitellä. Niillä ei ole nimeä, itseasiassa niissä ei lue mitään. Alkuperämaa on varmaankin Aasiassa. Ne ovat mukavat ja niissä on kiva-bonus, että monet ihmiset tulevat kadulla sanomaan, että onpa sulla hauskat kengät ja sitten voi jutella helpommin tuntemattomien kanssa.

Lähikuva vielä:



Ja tähän nuorekkaaseen asuun sopii hyvin seuraava rento käsilaukku.



Loppuun vielä viesti kanssapolkkaajalle.



Kuuma vai ei?

Kotimainen

Osallistun Valokuvatorstain päivän haasteeseen.

Minulla on kaksi kansalaisuutta, yksi isänmaa, yksi äidinmaa ja yksi asuinmaa. Missä ikinä maailmalla olenkaan, kuvassa oleva edustaa minulle kotimaista ruokaa.

Tuota mössöä syödessäni laitan joskus silmät kiinni. Silloin muistan ihan tarkalleen, miltä tuntui syödä sitä ensimmäistä kertaa elämässä juuri avatussa, uututtaan kiiltelevässä Helsingin Forumissa.

Kuvassa Bobin ja minun tyypillinen ateria. Minä olen ketsuppi ja syön juustopurilaiset, Bob on majo ja syö Big Macin sekä nuggetit.
Onneksi käymme siellä aika harvoin.

Sain kerrankin olla rauhassa eläinten kanssa!

Pääsiäislomalla koettua.

Muuli ja erittäin vanha hevonen (25 v.) Ratsastin muutama vuosi sitten tuolla hevosella, mutta nyt hän on liian väsynyt, ei enää oikein jaksa, viettää eläkepäiviä:
Muulit ovat erittäin vaikeita kasvatettavia. Niillä on ns. norsun muisti ja ne tarvitsevat kärsivällisen kasvattajan ja paljon lempeä. Harvinaisen pehmeä kaveri tuo muuli siis.

(Klikkaa kuvat isoiksi niin näet elukoitten rakkaat silmät)



Sosiaalisin kolmesta kissasta, laiskottelija:


Nämä tyypit hengaavat pihalla, niitä on enemmänkin, säikkyvät kuvaajaa:



Aasi ja minä (olen ihan tohkeissani):



Päätin alkaa koirakampaajaksi. Tässä ensimmäinen FÄSHÖN kokeilu koiran kanssa.

Aloitustilanne, koira ihan takkuinen:


Kampaaja-Kata työskentelee:


Hiusmalli (Puffi lempinimeltään) on yhteistyöhalukas:



Valmista tuli:



Kiiltävä eikös? Puffi meni sitten heti erään penkin alle kaivamaan kuopan ja makaili siellä.

Seuraava asiakkaani Nelli on arka. Hän on huonoista oloista ja luottamusta vieraaseen ei oikein syntynyt. Selkää ja päätä sain harjata. Ihana nappisimmu:



Bääää:



Tätä en tunne, naapurin aasi. Mölisi siellä laitumellaan matkalla Bobin äidin elukoitten luo. Vein sille leipää. I H A NA !


Hevosia on paljon enemmän, mutta kaikki kuvissa niin, että liikaa ihmisiä ketkä eivät halua kuviaan intternettiin.

Lopuksi vielä minä ja huppuni tuijottamassa Cevennen villisikametsää.

Valokuvaraportti

Laittelin kasveja. Alla keväistä tulppaania ja narsissia, eivät ole vielä auenneet.

(Klikkaa kukkakuvat isommiksi)


Tässä keltainen Ginster, mikä liekään suomeksi, joku herne. Ostin kirpputorilta erilaisia sankoja, kukkaruukkuja ja emalivateja. Ja maitotonkan, ajattelin tunkea sinne jotain huojuvaa pitkää kasvia. Ja punaisen puisen klappituolin. Kaikki maksoivat 1 tai 2 euroa. (meinasin kirjoittaa markkaa)


Nämä tyypit itävät (ja tulivat nyt ulos!!) keittiössä. Persilijaa ja lobelien kukanalkuja.



Kaunis kimppu tuossa pöydällä. (ei itsekasvatettu. täällä hollannin vieressä kukat eivät maksa paljon mitään, tuosta rajan takaa tulee päivittäin tsiljoonittain geenimanipuloitua tehotulppaania!)



Orvokkeja. (Hiukan nuutuneen näköisiä)



Tässä loput. Sitä pikku päivänkakkaraa. Sekä sininen leinikki, millä on saksankielen kaunein nimi: Vergissmeinnicht. (Ja kas, meizin vanhaa huopatossua)








Sitten olen miettinyt eloa. Mari tiivistää ajatukseni kauniisti.

Ja ostin uudet tennarit. Chuckseissa on se ominaisuus, että aina kun ostaa uudet, on askel jotenkin kevyempi!



H E I D O !

Kuivasin hiuksia ja unohdin

Tenkkapoo.



Joskus aamuisin sitä ei tajua mitään.

(Uudelle lukijalle lisätietoa täältä)

Tänään

Kävin äsken metsässä. Köln on harmaa, mutta metsä ei.




Ja nyt teen ruokaa. Kasvissysteemi porisee uunissa. Jännää.

Kaupunkia

Laitan tässä aikani kuluksi tänne viime viikolla ottamiani kuvia. Eivät varmaan ole niin loistokkaita, mutta jos klikkaat ne isoksi (suosittelen, muuten ovat ihan typeriä), näet hiukan kaupunkiani.

Media Park:



Ensin olin siis alhaalla ja katselin tuonne ylös:



Muistan miten sen tietyn Syyskuun 11. päivän jälkeen pelkäsin tätä rakennusta ja koneita. Tosin silloisen työhuoneeni edessä on myös erittäin korkea talo. Säpsähtelin aina kun isompi lintu lensi ikkunan ohi.

Menin sitten hissillä ylös. Ja kuvasin kohti etelää:



Länteen päin kuvaa. Tästä alkavat tasaiset maat. Hollantiin tunti autolla. Siinä se TV Torni keskellä ihanaa puistoa:



Sitten taas vinosti kohti etelää. Tästä voi bongata asuntoni, josta muutin muuten sunnuntaina ulos:



Pitää vielä hoitaa pari juttua ja luovuttaa asunto ensi viikolla pois. Siellä ei ole enää mitään, joten asun väliaikaismajoituksessa, kunnes pääsemme uuteen kotiin. Luulisin että maksimi kuukauden päästä.
Koneeni hoksasi täältä heti kolme erinomaista wlan yhteyttä. Se on hyvä asia, koska olen sairaslomalla flunssan takia, taas. Eli hyvää päivää ulkomaailma!

Aamusta iltaan

Valokuvatorstai: Arki

Manic Monday (jaiku)

Uutta!! Huomioikaa englanninkieliset otsikot!

Puolassa kesällä, nukuin tällä niityllä.

(Sekosin säkeissä)

Nyt saisi Paavin halvalla

Ylimyksellisellä tavalla

(Klikkaa suureksi)

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."

(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)

Valokuvatorstai

Kevät on täällä

Hihkun ihan innosta. Hihhei. Hyppelehdin koko päivän ulkona kevättakissa. Join myös oluen rannalla ja avasimme isolla poppoolla grillikauden. Hip hep ei kestä kauaa, niin pompitaan ulkona kesämekoissa.

Kölner Dom

Ruokalepo

Osallistun tähän siellä täällä pyörineeseen kissakuva-meemiin. Kuvassa Sisareni kissa Elvis. Elvis on iso, juntti, laiska ja pöllii ruokaa. Öisin se kuorsaa ja päivisin röyhtäilee. Tykkään siitä ihan hirmuisen paljon.