Väliaikatiedoitus

Ei ole ollut aikaa kirjoittaa tänne, saatika kommentoida muiden blogeja. Kuullostanpa tärkeältä ihmiseltä kun olen kiireinen. BUAAAHH! Olin vain viikon tai pari kännissä. Ei täällä muuta.
Jatkan kun kerkiän puuhiltani.

Valokuvaraportti

Laittelin kasveja. Alla keväistä tulppaania ja narsissia, eivät ole vielä auenneet.

(Klikkaa kukkakuvat isommiksi)


Tässä keltainen Ginster, mikä liekään suomeksi, joku herne. Ostin kirpputorilta erilaisia sankoja, kukkaruukkuja ja emalivateja. Ja maitotonkan, ajattelin tunkea sinne jotain huojuvaa pitkää kasvia. Ja punaisen puisen klappituolin. Kaikki maksoivat 1 tai 2 euroa. (meinasin kirjoittaa markkaa)


Nämä tyypit itävät (ja tulivat nyt ulos!!) keittiössä. Persilijaa ja lobelien kukanalkuja.



Kaunis kimppu tuossa pöydällä. (ei itsekasvatettu. täällä hollannin vieressä kukat eivät maksa paljon mitään, tuosta rajan takaa tulee päivittäin tsiljoonittain geenimanipuloitua tehotulppaania!)



Orvokkeja. (Hiukan nuutuneen näköisiä)



Tässä loput. Sitä pikku päivänkakkaraa. Sekä sininen leinikki, millä on saksankielen kaunein nimi: Vergissmeinnicht. (Ja kas, meizin vanhaa huopatossua)








Sitten olen miettinyt eloa. Mari tiivistää ajatukseni kauniisti.

Ja ostin uudet tennarit. Chuckseissa on se ominaisuus, että aina kun ostaa uudet, on askel jotenkin kevyempi!



H E I D O !

Bloginkirjoittaja avautuu

Tein eilen virheen töissä. Huomasin sen tänään, tai siis kollega huomasi. Siitä asti oloni on aivan kauhea. Päässä vaan humisee, lattia tuntuu keinuvan jalkojen alla, olo vaan jotenkin kokoajan pahenee, kun käsitän että olen oikeasti mokannut.

Siis kun minä en ikinä tee työssäni virheitä, ei tässä työssä vaan tehdä virheitä. Olen tehnyt tätä duunia 7 vuotta ja koskaan en ole mokannut. Never fuckin' ever.

Ällöttävintä tässä on se, että alkuperäinen virhe ei ole edes minun tekemäni. (Selitys teille lukijoille siis, en ikinä sanoisi tätä töissä ääneen) Minä uskoin mitä minulle sanottiin ja siinä oli erehdykseni, en tarkistanut. Eli tein sen saatanan mokan. Ja koska minä vastaan asiasta, on tämä minun virheeni. Ja niin se onkin, tässä taas kerran huomaan että VITTU KAIKKI PITÄISI AINA TEHDÄ ITSE! Seison nyt asian takana ja kunhan pääsen himaan vedän ranteeni auki.

No ehken kai. Bob juuri lohdutti kertomalla paljon isommasta ja kamalammasta virheestä mikä hänelle tapahtui ja silti hän elää. Hän sanoi, että viimeistään parin viikon päästä en enää ajattele asiaa. Virheiden kanssa pitää oppia elämään ja semmoista.

Tekee vaan niin pahaa, että äsken melkein oksenin. Mieluiten kaivaisin maakuopan ja muuttaisin sinne.

(Tiedän että on olemassa se inhimillinen erehdys, ja tämä moka ei kaada maailmaa, mutta kauhealta tuntuu)

Illalla asunnonnäyttö. Rakas Jumala, anna minulle asunto ja uusi identiteetti.