Musiikkia perjantai-iltapäivään

Joitakin biisejä on joskus pakko kuunnella ihan tauotta. Tällä viikolla rakastan erityisesti näitä:

Tämä toimii aina.



Pakko heilua.



Leysoittimessa hiukan rokkaavampi kuin tämä akustinen, mutta en löytänyt muuta. Niin ihana.



Tässä The Libertines nostalgiaa.



Ja tämäkin helmi vielä....




...pakko varmaan laittaa tänään illalla jotain punaista tanssikenkää jalkaan!

Viikonloppua kaikille!

Väliaikatiedoitus

Ei ole ollut aikaa kirjoittaa tänne, saatika kommentoida muiden blogeja. Kuullostanpa tärkeältä ihmiseltä kun olen kiireinen. BUAAAHH! Olin vain viikon tai pari kännissä. Ei täällä muuta.
Jatkan kun kerkiän puuhiltani.

Dominoefekti

Kuten tuli vannottua, olen tänään pukeutunut erittäin asiallisesti. Asuna vaaleanruskea neuletakki, ruskea beige villahame ruutukuviolla, ruskeat sukkahousut ja ruskeat nahkasaappaat. Astelin aamulla nuttura kireällä tyytyväisenä työhuoneeseeni ja tunsin oloni ihan Neiti Näpsäksi, tehokkaaksi ja ystävälliseksi työntekijäksi.
Istahdin pöytäni ääreen ja levitin aamiaiseni eteeni. Minttuteetä hunajalla, jyväleipää, voita, appenzellar juustoa ja kurkkua. Nostin katseeni voileivästä ylöspäin ja vilkaisin kohti katonrajaa hyllyn päälle. Samalla hetkellä hyllyssä seisova iso kansio kaatui hitaasti vasemmalle kaataen seuraavan kansion, mikä taasen aiheutti seuraavan kaatumisen, erilaiset beta-kasetit kaatuivat ja sitten punaviinipullo ja seuraavaksi shampanja. Tuijotin silmät soikeina tapahtumaa, jotenkin kaikki meni hitaasti...plok...seuraava...plok...ja seuraava...plok...mutta en ehtinyt nousemaan ja toisekseen olisin joutunut hakemaan tikapuut, sillä tämä on puolikas loft huone eli katto on erittäin korkealla kuten vanhoissa teollisuushalleissa on tapana.
Punaviinipullo putosi kokolattiamatolle ja shamppanja siihen viereen. Onnekseni ne putosivat erään erittäin tärkeän laatikon viereen, ei päälle.

Söin kurkkujuustovoileipäni loppuun, join teen ja lähdin kyselemään että onko täällä siivouskomeroa tai siivoojaa. Löysin komeron ja olen nyt imuroinut sekä pessyt kokolattiamattoa
tässä jonkin aikaa.
Täällä löyhkää aika pahasti viini! Tämä on aika noloa, ihmiset tulevat tänne huoneeseen ja tuijottavat minua ensin erittäin epäluuloisesti. Itseasiassa jo käytävällä haisee viini.
Oletko kännissä? (löyhkän takia)
Minne olet menossa? (vaatteitteni takia)

Ei voi mitään, yritän tuuletella täällä ja polttelen vähän tupakkaa niin ehkä tämä haju peittyy alta pois. Ja toisaalta, ehkä syyhypunkkikolleegani suvaitsee huomenna palata takaisin töihin. Sittenhän hänellä on kotoinen olo täällä, kun paikka haisee jo valmiiksi baarilta.

SOMMERPAUSE

Kiitoksia kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille, ne ilahduttivat. Vatsa voi jo paljon paremmin ja menen sinne tähystykseen vasta kesäloman jälkeen.

Katapultin laaja toimituskunta jää nyt kesätauolle. Toimituskunnan aktiivinen työpanos ei ole varmaankaan tässä julkaisussa näkynyt, mutta kulissien takana on ollut stressaava kevät ja kesä. Päätoimittajanne Kölnin Kuulantyöntekijä puolisoineen hyppää autoon ja suuntaa heti nyt just ihan pikemmiten kohti Lontoota. Matkaryhmän olisi tarkoitus päätyä sitten erinäisiä reittejä pitkin Etelä-Ranskaan. Hitaasti ja nautiskellen.
Paluu hehkeään arkeen on odotettavissa joskus Elokuussa.

Siihen asti hei hei, nauttikaa kesästä ja käyttäkää paljon verkkaripukuja!

(Toimituskunta pahoittelee kaikkia ei-lähetettyjä hää-, syntymäpäivä-, lapsen syntymä onnitteluja. Myös lukuisista vastaamattomista meileistä tässä tämä kirjallinen jokaiselle henkilökohtainen anteeksipyyntö.)

Kauneudenhoitoa

Ulkonäköni on tänään sangen mielenkiintoinen. Näin nimittäin eilen kadulla kosmetologin kyltin ja siinä luki "Kulmien ja ripsien värjäys 10 €". Menin sisään ja nuori tyttö alkoin värjätä. Sanoin, että ihan vähän vaan kulmiin, ei liian tummiksi. Jepulis.

Nyt minulla on pikipikihiilenmustat kulmakarvat. Minun vaalea ihoni ja keskiruskeat hiukseni mitkä aurinko on jo ehtinyt vaalentaa, sovivat uusien kulmakarvojeni kanssa loistavat yhteen!

Nimeno on Yzkür, tulen Turkista ja olen sirkuksessa töissä.

Epäselvä merkintä

Täällä Kölnissä on niin kauhean ällöttävä ilma, että meinaan pyörtyä. Nyt on noin 27 astetta ja semmoinen evil matalapaine. Kaikki ihmiset laahustavat ihan väsyneinä ja odottavat ukkosta.
Tämä hikinen painostava ilma on jo kestänyt päiviä. Kaupungin päällä on semmoinen saasteista tehty katto.

Minulla on täällä työhuoneessa kaikki ikkunat auki, ventilaattorit lattialla ja pöydällä, mutta ei jotenkin auta.

Kun katselee netissä semmoista "saastesateliittikarttakuvaa", niin aina se punainen saastekasa on just tässä Kölnin ja koko Ruhrin alueen päällä. Itseasiassa pistää miettimään, että miksi olen kaikista maailman paikoista päättänyt asua täällä. Joku mielenhäiriö Kata?! Täällä on melkein aina inhottava sää. Aina kesä tulee ihan hullulla älämölöllä, ensin on "talvi" eli joku 10 astetta ja harmaata, sitten on "kesä" ja 30 astetta ja keskustassa ei voi hengittää.
No oma moka. Ainahan täältä voi muuttaa pois.

Naapurin puutarhassa on grilli jo päällä. Yritän suunnata sinne. Menen kyllä ensin jokeen uimaan. Ja piristän itseäni tällä kipaleella. Aika kova soundi!



Kamoon!

Hauskoista tarroista

EDITTIÄ ALLA.

Inhoan tyyppejä ketkä liimaa autoihinsa sellaisia tosi hauskoja tarroja. Vituttaa ajaa jonkun Fiat Pandan perässä missä on tosi kreisejä tarroja eri sanonnoilla. Sitten myös ne "varo baby autossa" "varoitustarrat" ovat ihan saatanasta. Ajaako joku hitaampaa kun joka toisessa autossa lukee että koira, vauva tai whatever autossa? Sitten on nämä Jägermeister-tyypit tarroineen. Niitten tarroissa lukee jotain tosi hauskaa, kuten tänään näin tekstin saksaksi "Olen kusipää ja siitä ylpeä!" Tsiisus, ehkei se ollut tarkoitettu vitsiksi, koska kuski oli kusipäännäköinen.

Ihan varmasti nämä samat ihmiset ostavat semmoisia hassuja onnittelukortteja. Hassut kortit my ass.

Kaikista kamalin on kuitenkin tuunatun paska-auton takalasiin liimattu tribal-kuvio. Vieressä Nuclear Blastin tarra. Näitten onnittelukorttienosto-tuntemuksista en tiedä!

Ja miksi joka pirun asiassa minkä ostaa pitää olla se saakelin tuoteinfo ja barcode-tarra. Eikös niitten keksijä keksinyt heti perään sen pirun kalliin tarranpoistoaineen? Rikas mies varmaankin. Nykytarrat eivät nimittäin lähde enää tavallisella tärpätillä, vaan niitten poistoon ostetaan tämä eri liuos.
Voisinkin tänään illalla, ihan kuin paremman puutteessa (!), poistaa barcode-tarrat kaikista sähköjohdoista, uudesta vessanpöntöstä, pistorasiasta, kodinkoneesta, kastelukannusta jne.

Koko elämä yhtä liimaamista ja nyppimistä. Just kun saa tarrat veke niin pitää alkaa nyppiin jotain ihokarvoja.

Meidän vessanpönttö:
Fuck you Whizzy von Ceraviddu!


Tämä ärsyttää tauotta, näen sen naaman korkeudella hampaiden pesun yhteydessä :


Tämän tarran minulle lähetti Greenpeace, liimasin sen vahingossa kännissä Denoniin mikä on 70-luvulta ja puuta. Vinkkejä? :



Muovinilkkuri, sisko osti sen minulle maanpäällisestä helvetistä nimeltä IDEAPARK. Ihanat kumisaappaat, mutta tarra ei irtoa edes tulvavedessä. (Minun on pitänyt kirjoittaa jo kuukausia Ideaparkista)


Minun pakastinta, ihan itseaiheutettua. Miten kauhean nolo, tommonen fuck the police tarra on. Jos olis rahaa ostaisin uuden valkoisen pakastimen. Mieluiten semmoinen ison jääkaappiyhdistelmäjudenssi jääkoneella:


Mutta sentään Rocket from the Crypt tarra. Saatu bändiltä, ei irtoa millään, juuri siksi en voi luopua tästä pakastimesta. Hankalaa.

Tyhmä

Aamulla junassa äiti ja n.8 vuotias tytär:

Tytär: "Äiti minäpä tiedän kuinka pitkä kilometri on"
Äiti: "Niin. Kilometri on todella pitkä"
Tytär: "Opin koulussa kaiken kilometristä. Tiedätkö sinä kuinka pitkä kilometri on?"
Äiti: "No se on todella pitkä"
Tytär (ylpeänä tiedostaan): "Kilometri on tasan tuhat metriä pitkä"
Äiti: "No eihän ole. Kilometri on paaaaljon pidempi matka"
Tytär: "Eikä kun tuhat metriä, opettaja kertoi"
Äiti: "Ei voi pitää paikkaansa. Mietippäs nyt, kilometrin matkaan menee tunteja."

Lisää tyhmiä.

Ulkosuomalainen kuollut kuutti päässään, tunnisti kyläkauppiaan tylsyyksissään

Päivää Kölnistä.

Minua nyrpii, kuten kai monia muitakin, tämä blogistanin näivettynyt kuivahko tunnelma. En keksi siihen mitään ratkaisua. Koska en ole Facebookissa saatika millään keskustelupalstoilla, en tiedä mitä siellä tapahtuu, mutta täällä ei ainakaan näytä tapahtuvan juurikaan mitään.

Lueskelin tänään nuorison muotiblogeja ja hohhoijaa että oli puista hommaa. Sitten luin eläinaktivistiblogia ja melkein aloin hävetä kun muistin että hieno hattuni on norpan tai jopa kuutin turkkia. Tällehän en voi mitään, en semmoista ikinä ostaisi, olen sen perinyt, mutta ärsyttää että nämä aktivistit ostavat piponsa näistä Hennes sun muista Zaroista. Ei paljon naurata, kun miettii näitten puotien ettisyyttä. En halua yleistää, tämä bloginkirjoittaja oli täystumpelo, en jaksa edes linkata. Blogiväsymystä nääs. Jokatapauksessa tiedän nyt olevani tajuttoman IN, koska minulla on karvahattuja oikein monta kappaletta, kaiken mallisia pöniköitä!

(Tosin jos ikinä tapaan ihmisen, kuka on nuijinnut kuutin pään tohjoksi, niin en voi taata olla nuijimatta hänen päätään)

Jokatapauksessa tämä kaikki johti siihen, että pelasin hs.fi sivulta löytämääni älypeliä sekä kuvapeliä, mikä toimii samalla systeemillä kuin edesmennyt RUUTUVISA. Ihan kiva peli, mutta kun en tunne näitä tyyppejä ulkonäöltä enkä nimeltä, niin sekin nyrpi. Vesa Keskisen sentään tunnistin. Älypäässä olen ihan surkea. En tiennyt mitä ovat kuukuset. Sieniä näköjään. Voihan tylsyyden multihuipennus.

Kattava Asunto Reportaasi

Siinä minä olin, allekirjoittamassa vuokrasopimusta, kun huomasin kiinnostukseni vesiputkista ja kaasulämmittimistä kaikkoavan ja mieleni täytti tämä. Siis juuri tämä hetki, kun istun tässä lattialla kirjoittamassa blogiini tätä. Luulin jo ettei päivä koita ikinä, mutta tässä minä olen.

Tapahtumien kulku:

- Torstaina 11.10. kello aamupäivää löysin asunnon netistä.
- Samaisen päivän iltana marssin asuntoon sisään seuraten asunnonomistajia elikkäs vuokranantajia. Heitä on kaksi (miehiä). Kummatkin ovat sydämellisiä ja he katsovat syvälle silmiin. Tämä oli siis ensivaikutelma.
- Havaitsin eteisen kohdalla, että haluan muuttaa juuri tähän asuntoon asumaan.
- Kiersin asuntoa ympäri, törmäsin Bobiin parvekkeella ja tujotimme Kölnin tv-tornia iltavalaistuksessa. Nyökkäsimme hyväksyvästi.
- Keskustelua asunnonomistajien kanssa. He sitten puhuivat remontista ja vuokra kuullosti kauhean isolta. Pyysin saada pääsyä parvekkeen alla olevalle takapihalle. Innostuin että tänne kukkia ja tuoleja ja päivällisiä jne. Asunnonomistajat sanoivat, että olisi hienoa, jos jollain olisi aikaa käyttää pihaa.
- Sovimme että puhumme puhelimessa seuraavana päivänä.
- Edelleen sama ilta. Menimme kapakkaan Bobin kanssa ja puhuimme pitkään. Totesimme asunnon olevan liian kallis. Semmoiset 300€ noin suurinpiirtein. Voisi sen maksaa, mutta jos yhtäkkiä haluaa vaihtaa vaikka alaa, niin voisi tulla stressiä vuokrasta. "ollaan nyt kerrankin asiallisia"sanat päättivät keskustelumme.
- Asialliset ihmiset heräsivät Perjantaina 12.10. ja lähtivät töihin.
- Puhelin soi siinä kolmenkieppeillä. Asunnonomistaja soittaa. He HALUAVAT meidät sinne asumaan. Bob selittää että se on liian kallis, muussa tapauksessa mielellään ja että asia on vaikea meille, koska rakastuimme asuntoon, mutta mutta... Asunnonomistaja kysyy mitä voisitte maksaa? Bob sanoo 300€ vähemmän. Hmm. A-Omistaja mietti hetken ja sanoo soittavansa myöhemmin uudestaan.
- Asiallisesti pähkäillään Bobin kanssa koko päivä töissä eestaas että mitä nyt? Sehän on liian kallis.
- A-Omistaja soittaa kello 17. Jos te haluatte, niin voisimme jättää kämpän remontoimatta, sitten vuokra olisi 300€ vähemmän. Vastaamme: Sehr gerne, näin tehdään. (Remontti tarkoittaa kaikkea uutta vessan ja keittiön kaakelia, ovien hitsailua, kattokoristeiden saneerausta ym. Minä pidän vanhojen talojen vanhoista kaakeleista ja muutenkin vanhoista taloista)
- Kummastelua, että miksi he haluavat tehdä näin? Asuntoa oli katsomassa jo ennen meitä yli 15 pariskuntaa. Asunnon remonttihan kannattaa heille, he saavat tuplana rahat takaisin. Päädyimme sitten siihen, että joskus vaan maailmassa sitä tapaa ihmisiä ketkä ovat oikeasti hyviä ja kemiat sopivat kohdalleen.
- Perjantai 12.10. kello 17:10 - Tiistai 16.10 kello 19:30 välisenä aikana erittäin jännittyneet Kölnin kuulantyöntäjä sekä puolisko Bob eivät uskalla puhua asiasta mitään. Kysymykseen mitä sä mietit? vastataan erittäin asiallisesti että en paljon mitään, ihan vaan vähän PIIP.
(Poikkeus Lauantaina 13.10 iltapäivällä, kun A-Omistaja soitti kysyäkseen ajankohtaa vuokrasopimuksen allekirjoitukseen. Pientä hihkumista, mutta erittäin vaatimatonta sellaista. Pettymyksiä kun kannattaa vältellä.)
- Tiistai tänään kello 12:oo pankissa. Haimme takuuvuokrat käteisenä ja panikoin koko loppuajan että tuo muistaakseni suurin ikinä taskussani kantamani setelinippu häviää. Tippuu vessanpönttöön tai minut ryöstetään.
- Tiistai tänään 16.10. kello 18:00 lähdimme töistä tapaamiseen. Paperit allekirjoitettiin normaaliin standardi vuokrasopimustyyliin. Ensivaikutelma A-Omistajista vahvistui. Rahakin oli taskussa. Ainoa erikoisuus on extra seikka, missä takapiha luovutetaan käyttöömme niinkuin itse haluamme ja JOS eräs taloon kuuluva kellariosa on kunnossa, saamme tehdä sinne treenikämpän rokkenrollia varten tai vaikka viinikellarin. En ole edelleenkään viinin ystävä, mutta semmoiseen tarkoitettu kellari kuullostaa hienolta.
- Nyt justiinsa tulin tuolta tänne ja kirjoitan tätä kauheaa vauhtia kaksisormijärjestelmällä.

Yritän keskittyä faktoihin.

Talo on rakennettu 1800-luvun lopussa. Se on hiukka vino. Katot on kauhean korkeat. Asunnon ulko-ovessa on pieni kaunista lasia oleva ikkuna, minkä saa avattua ja siitä voi kurkata ulos ja kysyä, että kuka siellä. Rappukäytävässä ihanaa krumeluuria. Keittiössä on se vanha lattia, muuten laminaattia ja jos tietäisitte miten minä vihaan laminaattia, niin voitte uskoa asunnon olevan unelma kaunis, koska laminaatti häviää sinne sokkeloitten ja vanhojen puuovien sekaan. Ja onhan olemassa mattoja.
Parveke on hiukan pyöreä. Semmoinen kuin vanhoissa taloissa on tapana. Kumpaakin suuntaan näkee puun tai puita. Kaupunginosa on ihana, olen siellä ennenkin jo asunut. Ja asunto on ihan hirmuisen iso, paljon isompi kuin mitä olimme kuvitelleet. Minä rakastan sitä jo nyt.

Onnea ilmassa. Saamme avaimet käsiimme minun syntymäpäiväni aamuna. Paljon duunia, mutta kivaa semmoista. Oooh iih kääk ja klunks. Onpas ihanaa.

Walk the line

Täytyy nyt kai hyväksyä se tosiasia, että melkein kaikki ystäväni ovat Facebookissa tai sitten muuttaneet muille maille, joten pitää keksiä uutta virikettä.

Slacklining eli tuttavallisemmin narullakävely. Addiktioni tuntien pidättäydyin Facebookista ja päädyin sattumien kautta tähän. Lajiin jää muuten jumiin heti kun oppii nousemaan narulle. Eli minulla on nyt uusi riippuvuus.
Slacklining on kai alunperin kiipeilijöille suunnattua tasapainoharjoittelua. Sen voi oppia kuka tahansa, oppimista helpottaa varmasti, jos on harrastanut esim. skeittailua, surffaamista, kiipeilyä, balettia, tai chitä ja sen semmoisia.

Täällä oli koko viikonlopun reippaat 27 astetta, joten oli ilo kokeilla treenata.

Plussat:
- Nopea oppiminen, eli ei turhautumista. Jokainen uusi askel tuo onnistumisen iloa. (Jee! Kolme askelta ennen putoamista!!)
- Ei maksa mitään, paitsi narun. Sen saa muutamalla eurolla esim. kiipeilykaupasta, siihen sitten kiinnityslaite (lukko? rissa? en tiedä, something like a clevis) ja kaksi puuta.
Naru voi siis aina olla mukana ja sitten vaan puistoon.
- Vahvistaa KAIKKIA lihaksia.

Miinus:
- Ei sovellu talveen. (Tai miksipä muuten ei ?!)

Kunhan nyt ensin opin kunnolla kävelemään, voin alkaa opetella kääntymistä, pomppimista, istumista ja sitten kikkailua. Narulla voi vaikka vetää breakdance sessiot.

Toivon että pääsen taas pian harjoittelemaan, en osaa vielä itsenäisesti kiinnittää narua puihin. Sitten kun alkeet on opittu, voin kokeilla eri korkeuksia.

Kuva ja aivan ihania lisää täällä.

Ja vielä mahtavia kuvia Slackline profi Mr. Balconista.

Nyt ensin aion kuitenkin oppia kiinnittämään se narun puuhun. Isosisko, ilmoitan heti jos murtuu luita!

Jalluu jalluu

Luonteeni yksi ärsyttävimmistä piirteistä on kauhea täydellisyyteen pyrkiminen, mikä taas aiheuttaa sen, etten kestä virheitä. Noloa.
Kiitän ihania ihmisiä kauniista kommenteistanne ja ruoskittuani itseni ensin verille, päätin ryhdistäytyä ja alkaa opettelemaan olemaan itselleni hiukan mukavampi. Koska minun on pakko olla ihana ihminen. Päättelin tämän oman ihanuuteni siitä, että sain eilen illalla vieraan Helsingistä. Ei kai vieras tänne tulisi jos ei pitäisi hurmaavasta seurastani!

Minulla on HK:n sinistä ja säkillinen ruisleipää. Minulla on ihana suomea puhuva mies täällä. Ja katsokaa mitä me eilen illalla teimme:

Elämä on ihanaa ja niin minäkin. Mainiota viikonloppua toivottaa Megakreisi Kata