Näytetään tekstit, joissa on tunniste I love Mr. Jon Spencer. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste I love Mr. Jon Spencer. Näytä kaikki tekstit

18.9.2009

Musiikkia perjantai-iltapäivään

Joitakin biisejä on joskus pakko kuunnella ihan tauotta. Tällä viikolla rakastan erityisesti näitä:

Tämä toimii aina.



Pakko heilua.



Leysoittimessa hiukan rokkaavampi kuin tämä akustinen, mutta en löytänyt muuta. Niin ihana.



Tässä The Libertines nostalgiaa.



Ja tämäkin helmi vielä....




...pakko varmaan laittaa tänään illalla jotain punaista tanssikenkää jalkaan!

Viikonloppua kaikille!

11.9.2008

Viisi lempparia

Minh ja Mari haastoivat musiikkimeemiin.

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Laitan jokaiseen linkin, mistä kipaleen voi kuunnella. Biisi täytyy sitten itse My Space valikossa valita, se ei autoomattisesti ole se mikä alkaa soimaan!


1. Get well soon: If this hat is missing

Tämä on ihan ehdottomasti lemppari hittilevy! Siis levy ilmestyi jo vuoden alussa, hankin sen alkukesästä ja nyt vasta aloin kuunnella. Saksalainen nuori artisti, keikkailee juuri Calexicon kanssa. Ei valitettavasti soita Kölnissä, mutta ehkä menen keikalle Brysseliin, Berliiniin tai Damiin…jos vaan kykenen. Musiikillisesti jossain Nick Caven, Madrugadan ja Radioheadin välimaastossa.

2. John Dear Mowing Club: Kevin Bacon

Hurmaava hollantilainen country folk pop kombo. Levy-yhtiö: Hazelwood Vinyl Plastics, mistä voisin tilailla vaikka mitä! Soittavat onneksi täällä pian, hauskan Daniel Johnstonin kanssa. Tämä levy ei jouda hyllyyn, se soi niin usein.

3. Truckfighters: Atomic

Ruotsalainen Stonerrock pläjäys Örebrosta. Olin tiistaina heidän keikalla. Se oli semmoinen „back to the stonerroots rullaava basso psykedelia juttu“. Kundit soittavat ihan pirun hyvin, ovat ilmeiseti Kyussta huolella kuunnelleet ja oli siinä semmoista pientä grunge Alice in Chains hitauttakin mukana. Truckfighters kuuluu ehdottomasti tämänhetken parhaisiin Stonerrock bändeihin. Sekoitus toista ruotsalaista lemppariani Dozeria ja Fu Manchua.

4. Calexico: Two silver trees

No siis koko uusi Calexicon levy on aivan helmi! He soittavat pian täällä, mutta typerässä ja kalliissa paikassa joten ehkä tosissaan menen sinne Brysseliin tai jonnekkin. Ja kröhöm, enhän ole nähnyt Calexicoa kuin joku viisi kertaa viimeisen 10 vuoden aikana…se ei riitä!

5. Madonna: Give it 2 me

Olin katsomassa viime viikolla tätä spektaakkelia Düsseldorfin areenalla. Siellä se Madonna oli ja kaikki ne tanssijat sun muut. Olin että ohhoh, tämmöistä tehdään siis tämmösillä rahoilla. Olihan se mielenkiintoista. Biisi jäi soimaan päähän, aika kätevä renkutus. Häivyin tosin 40 minuuttia ennen loppua, kaikki ne musiikkilässyttäjät siellä karsinassa kävivät pahasti hermoon. Mutta hei, nyt voin sanoa että olen nähnyt Madonnan! Woohoo!






Nyt pitää haastaa viisi bloggaajaa. Arpaonni suosii tänään seuraavia bloggaajia: Annareetanperkele, Eräs Saara, Jenni, Mea ja Jospa,

2.7.2008

SOMMERPAUSE

Kiitoksia kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille, ne ilahduttivat. Vatsa voi jo paljon paremmin ja menen sinne tähystykseen vasta kesäloman jälkeen.

Katapultin laaja toimituskunta jää nyt kesätauolle. Toimituskunnan aktiivinen työpanos ei ole varmaankaan tässä julkaisussa näkynyt, mutta kulissien takana on ollut stressaava kevät ja kesä. Päätoimittajanne Kölnin Kuulantyöntekijä puolisoineen hyppää autoon ja suuntaa heti nyt just ihan pikemmiten kohti Lontoota. Matkaryhmän olisi tarkoitus päätyä sitten erinäisiä reittejä pitkin Etelä-Ranskaan. Hitaasti ja nautiskellen.
Paluu hehkeään arkeen on odotettavissa joskus Elokuussa.

Siihen asti hei hei, nauttikaa kesästä ja käyttäkää paljon verkkaripukuja!

(Toimituskunta pahoittelee kaikkia ei-lähetettyjä hää-, syntymäpäivä-, lapsen syntymä onnitteluja. Myös lukuisista vastaamattomista meileistä tässä tämä kirjallinen jokaiselle henkilökohtainen anteeksipyyntö.)

20.1.2008

Jonninjoutavaa Vol. 3 (Jon + lapsi)


Edit. Blogilista ei toimi ja Bloggerissa teksti on välillä lihava, välillä ei. Välillä vino.


Eilen illalla menin tanssimaan. Heavy Trash aka Jon Spencer (known as The Jon Spencer Blues Explosion)
En ole ikinä kykeneväinen levy- tai konsertiarvosteluihin.
Oli todella kivaa. Mr. Spencer auttaa vitutuksiin. Loistavan hienoa. Ensin soitti Köpisläinen Power Solo ja he, noin kuvainnollisesti, potkivat muniani. Konserttipaikka on muutaman kävelyminuutin päässä ja kaikki kaverit tulivat ensin tänne ja sitten menimme yhdessä tanssiman. MR. JOOON SPENCCEEER! oli GEIL. Country punkkia de la lux!

Tanssin, puhuin liikaa, hankin levyjä ja raahuduin jatkobaarin kautta kotiin. Kotiin palatessani, oli Bob vielä hereillä ja pidimme uuden vinyylilevyhyllyn tuparit. (Löysimme hyllyn kierrätyskeskuksen kaatikselta, todella hieno, sen nimi on maalin rapinaa kuvaava THE WHITE STRIPE aka Johnny Bad)

Aamulla kohmeista krapulaa ja aloimme siivota laatikkokasoja ja nyt voilá, asunto on melkein valmis.



Koin lauantaina IKEA reissuisen tajunnan räjähdemäisen tajuaman. Istuimme alkuillasta puolikuolleina autossa (Lapsi halusi syödä ne chemolihapullat, mulle eka kerta elämässäni ja koska en ole tottunut valmisskeidaan, meinasi lentää oksu autoon. Kärsin mahakivusta tähän päivään asti) kun Bob totesi että "Voi ei, koko päivä on TAAS mennyt ohi, minun pitää viedä sinut, Blondie, äidillesi tunnin kuluttua. Ensi kerralla pelaamme pelejä ja askarrellaan yhdessä. Vai haluaisitko sinä olla huomiseen asti meillä?" ..
pliis? Blondie vastaa että ei, kun haluaa mennä äidin luo, heille tule kylään ihmisiä.
"Vai oletko sitten surullinen Isä? Kyllä minä voin olla päivän sovittua kauemmin. Ethän ole surullinen jos menen jo tänään?"
Bob: " No en tietenkään, mutta ethän Sinä ole surullinen että koko päivä meni hoitaessa asioita, ensi viikolla pelaamme pelejä. Ethän Sinä ole surullinen?"
Blondie: "En, mutta ethän sinä?"

jne.

Outoa. Kumpikin kantaa huolta toisesta. Kummallakin on varmasti usein sieluntuskia asian suhteen. Avioerolapsi, ajattelen.

Vai onko se näin? Mieleni usein järkkyy, koska olen ns.
äitipuoli. Usein ärsyttää ja ihmetyttää. Eihän minulla ole lasta!
Haastan (pyydän) kaikki lapsettomat (!) naiset kertomaan miten se sujuu (tai ei suju) TOISEN lapsen kansa!

(Kertokaa kommenttilaatikossa jos kirjoitatte asiasta blogissa)