Jonninjoutavaa Vol. 3 (Jon + lapsi)

Edit. Blogilista ei toimi ja Bloggerissa teksti on välillä lihava, välillä ei. Välillä vino.

Eilen illalla menin tanssimaan. Heavy Trash aka Jon Spencer (known as The Jon Spencer Blues Explosion)
En ole ikinä kykeneväinen levy- tai konsertiarvosteluihin.
Oli todella kivaa. Mr. Spencer auttaa vitutuksiin. Loistavan hienoa. Ensin soitti Köpisläinen Power Solo ja he, noin kuvainnollisesti, potkivat muniani. Konserttipaikka on muutaman kävelyminuutin päässä ja kaikki kaverit tulivat ensin tänne ja sitten menimme yhdessä tanssiman. MR. JOOON SPENCCEEER! oli GEIL. Country punkkia de la lux!

Tanssin, puhuin liikaa, hankin levyjä ja raahuduin jatkobaarin kautta kotiin. Kotiin palatessani, oli Bob vielä hereillä ja pidimme uuden vinyylilevyhyllyn tuparit. (Löysimme hyllyn kierrätyskeskuksen kaatikselta, todella hieno, sen nimi on maalin rapinaa kuvaava THE WHITE STRIPE aka Johnny Bad)

Aamulla kohmeista krapulaa ja aloimme siivota laatikkokasoja ja nyt voilá, asunto on melkein valmis.



Koin lauantaina IKEA reissuisen tajunnan räjähdemäisen tajuaman. Istuimme alkuillasta puolikuolleina autossa (Lapsi halusi syödä ne chemolihapullat, mulle eka kerta elämässäni ja koska en ole tottunut valmisskeidaan, meinasi lentää oksu autoon. Kärsin mahakivusta tähän päivään asti) kun Bob totesi että "Voi ei, koko päivä on TAAS mennyt ohi, minun pitää viedä sinut, Blondie, äidillesi tunnin kuluttua. Ensi kerralla pelaamme pelejä ja askarrellaan yhdessä. Vai haluaisitko sinä olla huomiseen asti meillä?" .. pliis? Blondie vastaa että ei, kun haluaa mennä äidin luo, heille tule kylään ihmisiä.
"Vai oletko sitten surullinen Isä? Kyllä minä voin olla päivän sovittua kauemmin. Ethän ole surullinen jos menen jo tänään?"
Bob: " No en tietenkään, mutta ethän Sinä ole surullinen että koko päivä meni hoitaessa asioita, ensi viikolla pelaamme pelejä. Ethän Sinä ole surullinen?"
Blondie: "En, mutta ethän sinä?"

jne.

Outoa. Kumpikin kantaa huolta toisesta. Kummallakin on varmasti usein sieluntuskia asian suhteen. Avioerolapsi, ajattelen.

Vai onko se näin? Mieleni usein järkkyy, koska olen ns. äitipuoli. Usein ärsyttää ja ihmetyttää. Eihän minulla ole lasta!
Haastan (pyydän) kaikki lapsettomat (!) naiset kertomaan miten se sujuu (tai ei suju) TOISEN lapsen kansa!

(Kertokaa kommenttilaatikossa jos kirjoitatte asiasta blogissa)