Tehtävä: Kengät

Valokuvatehtävä taas täytettynä. Tällä kertaa Maurelitalta aiheena kengät. En kuvannut kaikkia kenkiäni, itseasiassa kuvasin vain juuri ne, mitä juuri NYT käytän. Eli tämän hetken lempparit. Kuvat on kaikki otettu todella huonosti erästä lattialla seisovaa sängynpäätyä vasten. Olen juuri hiomassa ja maalaamassa kyseistä sänkyä. Hieno kuvatausta!

(Jos klikkaat kuvan isoksi, voit ehkä nähdä jotain jalkinetta!) Laitan perään aina kaupan ja hinnan. Merkin myös jos tiedän. Olkaapa hyvät.

- Dr. Martens Saappaat, ostettu puolitoista vuotta sitten Kölnistä. Niihin liittyy se vanha kavennusepisodi mihin en halua linkata. Kauhean kalliit.
- Ruskeat nahkasaappaat. Äiti osti ne minulle kuusi vuotta sitten eräästä divarista Helsingin Kruunuhaasta. Ne lojuivat siellä sarjiksien takana. Halvat, kai joku parikymppiä, mutta erittäin laadukkaat.
- Mustat nahkasaappaat. Kölnistä kirpparilta ikuisuus sitten ostetut. Maksoivat noin kaksi euroa. Ovat hyvää nahkaa ja mukavat.
- Ruskeat nahkanilkkurit, missä varsi on sukka. Kölnistä kirpparilta myös ikuisuus sitten, pari euroa.

- Viininpunaiset Docksit steelcapillä. Ebay. Ostin ne pari vuotta sitten alle kympillä.
- Mustat Docksit. Makasiini kirpparilta Helsingistä joskus vuonna -97. En muista hintaa, varmaankin noin 15 markkaa.

-Beiget hapsumokkasiinit Kölnin kirpparilta vuonna 2004. Olleet kovassa käytössä. Suutari korjasi ne taas ihan uudenveroisiksi. Sain ne kaupanpäällisiksi kun ostin takin. Suutari veloittaa aina ompelusta ja pohjista 13 euroa, joten nyt hinta jo noin 40€. Merkki on Bronx.
- Ruskeat mokkasiinit ostin toissaviikonloppuna Pariisista. En tiedä kaupan nimeä. Hinta oli 29,90. Joku teinikauppa.

- Mustat "Poison Ivy" kengät kirpparilta Berliinistä vuonna 2001. Ilkeät jalassa, mutta erittäin ylikoleat. Nämä tarvitsevat aina B52's kampauksen. Ostin eräältä naiselta pussillisen rock henkisiä korkokenkiä. Muistakseni maksoin pussista kymmenen Euroa. Suutari on nämäkin jo korjannut.
- Mustat Vagabondin kiilakorkokengät ostin viime Maaliskuussa jostakin kenkäkaupasta Kölnistä. Ne ovat tosi mukavat. Niissä on kiva nilkkaremmi. Hoipun niillä kuin kirahvi. Olivat alessa 60 euroa. Harkitsin ja ne oli pakko saada!

- Vihreät Lacosten lenkkarit sukkavarrella. Sukka on kätevä. Jos sen nostaa ylös on jalassa polvisukka. Sen voi myös kääriä alas. Sisään voi tunkea vaikka pillifarkun lahkeen. Kauneimmillaan kuitenkin mekon kanssa. Näihin kenkiin liittyy pitkä tarina. Siitä nyt vain sen verran, että rakastan näitä kenkiäni ylikaiken.
- Punaiset nukenkengät ostin viime keväänä kaupasta Alésista, Ranskasta. En oikein tiedä pidänkö niistä vai en. Mutta esim. tänään päälläni oli Vuokon 60-luvulta peräisin oleva mekko ja väri on ihan samaa aniliinia. Kengät olivat halvat, ne näyttävät Clarks tai Camper kengiltä, mutta ovat jäljitelmät.

Tässäpä nämä. Olen kovin tyytyväinen syysjalkinetilanteeseeni ja eipä siitä nyt enempää.

Suuri paljastus extra ! ! ! !

Jatkan minulle annettujen valokuvatehtävien täyttämistä. Jenni pyysi nähdä sohvan ja jotain muutakin, mutta nyt tulee sohva, sillä unohdin muut tehtävät kameran kanssa heiluessa. Palaan niihin myöhemmin.

Juhuu ja wau! Tämä on varmaankin todella mielenkiintoista ja tuhannet Katapultin lukijat ovat aivan tohkeisaan. Sillä on jumankauta sohva! Jopa kaksi!

Elikkäs tässä tulee bloggaus aka työ-vieras-hengailuhuoneen sohva. Se on minun vanhasta asunnosta ja rakastan sitä.


Se on plyyssiä ja olen saanut se erään ystävän äidiltä. Se oli oikein hienoa, sillä vanhasta sohvasta tuli jousi ulos. (Kävin muuten noin kolme vuotta sitten eräissä bileissä sellaisella treenikämpällä ja huomasin istuvani vanhalla sohvallani. Eli pääsipä vanhus kivaan paikkaan. En ollut tästä enää tietoinen)

Tässä tulee olohuoneen sohva. Se on Bobin vanhasta asunnosta. Muistan että hän osti sen ikuisuus sitten ebaystä, siis silloin joskus kun olimme pelkkiä kavereita emmekä styylanneet. Hän haki sen Hampurista. Olen edelleen traumatisoitunut reissusta, mutta siitä joku muu kerta. Sohva on pirun iso. Se on niin syvä, että voimme makailla siinä vierekkäin. Jopa Bob voi maata siinä pitkällään, eli se on tosi iso!

(Minun piti ottaa kaikki kuvat kaukaa ja rajailla kaikkia juttuja pois, koska tämä asunto alkaa päivä päivältä näyttää enemmän valokuvagallerialta)


Sitten selitän vielä, että nämä kaksi huonetta ovat tavallaan yksi huone. Riippuu päivästä. Välissä on veto-ovi ja se on ihanaa. Kun tarvitsen rauhaa (bloggaushuoneessa on kirjoituspöytä!), laitan oven kiinni ja taas toisinpäin. Alla vielä dokumenttiä väliovesta.


Tämän jännittävän kuvapläjäyksen tarjosi teille suomenkielivammautunut Kölnin Kuulantyöntäjänne Kata Pulttila.

SOMMERPAUSE

Kiitoksia kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille, ne ilahduttivat. Vatsa voi jo paljon paremmin ja menen sinne tähystykseen vasta kesäloman jälkeen.

Katapultin laaja toimituskunta jää nyt kesätauolle. Toimituskunnan aktiivinen työpanos ei ole varmaankaan tässä julkaisussa näkynyt, mutta kulissien takana on ollut stressaava kevät ja kesä. Päätoimittajanne Kölnin Kuulantyöntekijä puolisoineen hyppää autoon ja suuntaa heti nyt just ihan pikemmiten kohti Lontoota. Matkaryhmän olisi tarkoitus päätyä sitten erinäisiä reittejä pitkin Etelä-Ranskaan. Hitaasti ja nautiskellen.
Paluu hehkeään arkeen on odotettavissa joskus Elokuussa.

Siihen asti hei hei, nauttikaa kesästä ja käyttäkää paljon verkkaripukuja!

(Toimituskunta pahoittelee kaikkia ei-lähetettyjä hää-, syntymäpäivä-, lapsen syntymä onnitteluja. Myös lukuisista vastaamattomista meileistä tässä tämä kirjallinen jokaiselle henkilökohtainen anteeksipyyntö.)

Kaupunkia

Laitan tässä aikani kuluksi tänne viime viikolla ottamiani kuvia. Eivät varmaan ole niin loistokkaita, mutta jos klikkaat ne isoksi (suosittelen, muuten ovat ihan typeriä), näet hiukan kaupunkiani.

Media Park:



Ensin olin siis alhaalla ja katselin tuonne ylös:



Muistan miten sen tietyn Syyskuun 11. päivän jälkeen pelkäsin tätä rakennusta ja koneita. Tosin silloisen työhuoneeni edessä on myös erittäin korkea talo. Säpsähtelin aina kun isompi lintu lensi ikkunan ohi.

Menin sitten hissillä ylös. Ja kuvasin kohti etelää:



Länteen päin kuvaa. Tästä alkavat tasaiset maat. Hollantiin tunti autolla. Siinä se TV Torni keskellä ihanaa puistoa:



Sitten taas vinosti kohti etelää. Tästä voi bongata asuntoni, josta muutin muuten sunnuntaina ulos:



Pitää vielä hoitaa pari juttua ja luovuttaa asunto ensi viikolla pois. Siellä ei ole enää mitään, joten asun väliaikaismajoituksessa, kunnes pääsemme uuteen kotiin. Luulisin että maksimi kuukauden päästä.
Koneeni hoksasi täältä heti kolme erinomaista wlan yhteyttä. Se on hyvä asia, koska olen sairaslomalla flunssan takia, taas. Eli hyvää päivää ulkomaailma!

Selkeästi vihreät - meemi

Anonymiteetti pilalla!

Kervo , tuo kuuluisa valokuvaaja, on saanut otettua uskomattoman kuvan. Hän on bongannut Kölnin Kirjeenvaihtajanne Helsingissä. KK on ilmeisesti ollut matkalla salamyhkäiseen paikkaan X tapaamaan julkisuuden henkilöä Y.
Arvoisat blogini lukijat, älkää soittako Seiskaan, pidetään ihan matalaa profiilia.

Mennäänpä tästä paparazzin „A Tribute to Kuvia Kurvista“ blogin eiliseen merkintään. Unohtakaa samantien se kottero ja klikatkaa kuva suuremmaksi. Keskittykää ja tsadadadaa, siellä hän on, raitiovaunussa.

Naisellinen metropoliitti on pukeutunut erittäin tyylikkääseen vihreää takkiin, olalla roikkuu trendikäs oranssi kukkalaukku ja hiukset on kiinnitetty löysälle poninhännälle, viehkeä kesäinen leger tyyli siis.
Huomatkaa kuinka KK seisoo vaunun takaosassa ja nojaa kuulisti kaiteeseen. Hän on varmasti jo huomannut naamioituneen kuvaajan, ja on kääntänyt selkänsä näyttääksen salaperäiseltä.

Puhelimitse tavoitettu KK on hiukan hämillään saamastaan huomiosta ja pyytää ihailijoitaan pysymään rauhallisina. Hänet voi kuulemma taas pian bongata Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen kulkuneuvoista.

Blogin kirjoittaja kiittää kiinnostuksesta.

Selviytymistarina

Täällä taas! Olen hengissä. Ikävää jos miljoonat lukijani menettivät yöunensa, se ei kuitenkaan ollut turhaa. Yö oli täynnä vaaroja.

Kölnin kirjeenvaihtajanne aka KK sai kotiinkuljetuksen panssariautolla. Kotiovella ovenkarmissa roikkuessaan, hän huomasi unohtaneensa avaimen työpaikalle. Tuumasi hetken, kutsui suomenkielellä Saatanaa, joka ei kuitenkaan saapunut. Hän, tuo vartalonsa kimmoisaksi venytellyt gepardi, kipitti ja loikki valopylväästä liikennemerkkiin, roikkui välillä ikuisuuksia porttikonkien rautaristikoista kiinni pidellen.
Jos jossain voi osallistua Liikennemerkkien, parvekeistutusten sekä muun rekvisiitan väistely-kipailuun, olen perfektionistisen vähättelevään tyyliini varma, että KK olisi selvä voittaja.

Lennettyään suoraan baariin sisään, laskeutui hän taitavasti baarijakkaralle kyynärpäät tiskillä-asentoon ja sytytti savukkeen.
Baarihenkilö BH kysäisi että mikä hätänä Babydoll? Tässä vaiheessa KK oli henkisesti jotenkin väsynyt, tilasi suurimman tuopin täyteen ihastuttavaa bayerilaista Weizen olutta. BH ei ollut myrskyä huomannutkaan. KK ihmetellen, että eikö BH ole käynyt ulkona tai ihmetellyt hajonnutta ikkunaa, sitä kiinni teipatessaan. Ei ollut. Vähän tuulista kuulemma.

Myöhemmin Bob saapui paikalle soutaen. KK oli tässä vaiheessa nauttinut jo monenlaisia olutsortteja sekä testaillut eri snapseja. Grasowka vodkan testivaiheessa kannattaa olla tarkkana, KK tiesi. Niistä huumaantuneena, hän tarjosi harhaisille kanssajuopoilleen viisaita ajatuksiaan selvällä saksankielellä. Ey boo hey isch bin völlisch beschoffen

Bob, tuo kalju ritari, uhmasi tuulta ja atleettimaisin ottein, hän vahvoilla käsillään kantoi väsyneen suomalaisen reportterin sänkyyn. Sanoi vielä, että pese naamas, mutta KK ei enää kuullut, hän oli nukahtanut ja unessa matkusti ilmalaivalla yli Transilvanian vuorten.

Myrskyraportti

Alhaalla edittiä.

Orkaani „Kyrill“ on saavuttanut Reininmaan. Kölnin kirjeenvaihtajanne on sisätiloissa.

Piilomajan Emäntä ja Blanca , oletteko turvassa? Kuuleeko Hollanti? Tuuleeko lujaa?
Entä saammeko yhteyden Saksan eteläisiin osiin? Ill, toivon että katto pitää!

Olin äsken lähdössä käymään kioskilla, suomalaiseen tyyliin Kontiot jalassa, mutta ei sinne voinut mennä. Security tyyppi kielsi minua poistumasta rakennuksesta. Oikeassa oli, lasioven läpi katselin, kuinka kadulla lensi polkupyörä ohitseni.
Autobaanoja on sperrattu, junaliikenne toimii heikosti, lentokoneet seisovat. Minä toivon pääseväni ihan metrolla kotiin. Parempi varmaan, etten lähde pyörällä, olisi ikävä pudota sillalta jokeen. Illalla ei kuulemma kannata autoilla.

Raportoin asiasta myöhemmin lisää.

Nyt seuraa tiedoitus.

Varapygmi, blogisi ei päästä kommenttejani läpi. Ei minulla kamalan tärkeää asiaa tosin ollut. Yritin höpistä jotain sellaista, että minähän tunnetusti tulen aina jälkijunassa, vaikka en tosin ole myöhästelevä. Niin ja että miten se on mahdollista, että löysin vasta nyt sinun poliittisi? Ja miksi sinä kommentoit tänne linkittömänä pygminä, sellaisena, mitä ei voi seurata. Jotain halusin kai myös sanoa The Whosta. Kaikki muut ovat lukeneet, minä en taas tiennyt mistään mitään.

Nyt seuraa mainos.

Lukekaa kaikki Varapygmiä. Se on hieno.

Täältä tähän.

Edit. myöh. Kölnin kirjeenvaihtajanne on vankina työpaikalla. Junat eivät kulje, sillat on suljettu. Autolla liikkuminen ilmeisen hankalaa. Ensin pitäisi päästä parkkipaikalle. Yritin lähteä kotiin, mutta tuuli ei päästänyt. Siellä lentelee sekalaista materiaa!

Täältä tähän!