Tehtävä: Kengät

Valokuvatehtävä taas täytettynä. Tällä kertaa Maurelitalta aiheena kengät. En kuvannut kaikkia kenkiäni, itseasiassa kuvasin vain juuri ne, mitä juuri NYT käytän. Eli tämän hetken lempparit. Kuvat on kaikki otettu todella huonosti erästä lattialla seisovaa sängynpäätyä vasten. Olen juuri hiomassa ja maalaamassa kyseistä sänkyä. Hieno kuvatausta!

(Jos klikkaat kuvan isoksi, voit ehkä nähdä jotain jalkinetta!) Laitan perään aina kaupan ja hinnan. Merkin myös jos tiedän. Olkaapa hyvät.

- Dr. Martens Saappaat, ostettu puolitoista vuotta sitten Kölnistä. Niihin liittyy se vanha kavennusepisodi mihin en halua linkata. Kauhean kalliit.
- Ruskeat nahkasaappaat. Äiti osti ne minulle kuusi vuotta sitten eräästä divarista Helsingin Kruunuhaasta. Ne lojuivat siellä sarjiksien takana. Halvat, kai joku parikymppiä, mutta erittäin laadukkaat.
- Mustat nahkasaappaat. Kölnistä kirpparilta ikuisuus sitten ostetut. Maksoivat noin kaksi euroa. Ovat hyvää nahkaa ja mukavat.
- Ruskeat nahkanilkkurit, missä varsi on sukka. Kölnistä kirpparilta myös ikuisuus sitten, pari euroa.

- Viininpunaiset Docksit steelcapillä. Ebay. Ostin ne pari vuotta sitten alle kympillä.
- Mustat Docksit. Makasiini kirpparilta Helsingistä joskus vuonna -97. En muista hintaa, varmaankin noin 15 markkaa.

-Beiget hapsumokkasiinit Kölnin kirpparilta vuonna 2004. Olleet kovassa käytössä. Suutari korjasi ne taas ihan uudenveroisiksi. Sain ne kaupanpäällisiksi kun ostin takin. Suutari veloittaa aina ompelusta ja pohjista 13 euroa, joten nyt hinta jo noin 40€. Merkki on Bronx.
- Ruskeat mokkasiinit ostin toissaviikonloppuna Pariisista. En tiedä kaupan nimeä. Hinta oli 29,90. Joku teinikauppa.

- Mustat "Poison Ivy" kengät kirpparilta Berliinistä vuonna 2001. Ilkeät jalassa, mutta erittäin ylikoleat. Nämä tarvitsevat aina B52's kampauksen. Ostin eräältä naiselta pussillisen rock henkisiä korkokenkiä. Muistakseni maksoin pussista kymmenen Euroa. Suutari on nämäkin jo korjannut.
- Mustat Vagabondin kiilakorkokengät ostin viime Maaliskuussa jostakin kenkäkaupasta Kölnistä. Ne ovat tosi mukavat. Niissä on kiva nilkkaremmi. Hoipun niillä kuin kirahvi. Olivat alessa 60 euroa. Harkitsin ja ne oli pakko saada!

- Vihreät Lacosten lenkkarit sukkavarrella. Sukka on kätevä. Jos sen nostaa ylös on jalassa polvisukka. Sen voi myös kääriä alas. Sisään voi tunkea vaikka pillifarkun lahkeen. Kauneimmillaan kuitenkin mekon kanssa. Näihin kenkiin liittyy pitkä tarina. Siitä nyt vain sen verran, että rakastan näitä kenkiäni ylikaiken.
- Punaiset nukenkengät ostin viime keväänä kaupasta Alésista, Ranskasta. En oikein tiedä pidänkö niistä vai en. Mutta esim. tänään päälläni oli Vuokon 60-luvulta peräisin oleva mekko ja väri on ihan samaa aniliinia. Kengät olivat halvat, ne näyttävät Clarks tai Camper kengiltä, mutta ovat jäljitelmät.

Tässäpä nämä. Olen kovin tyytyväinen syysjalkinetilanteeseeni ja eipä siitä nyt enempää.

Aamusta iltaan

Valokuvatorstai: Arki

Väliaika-Raportti-The Saappaat

Nonni! Menin lauantaina hakemaan saappaita ja kas vaan, ne olivat liian tiukat! Vetoketju ei mennyt ylös asti kiinni. Hupsista sanoin sitten.
Keskiviikkona menen sovittamaan aukinaisia saappaita ennen uutta yritystä. Sauma oli myös kiero ja könkkö.
Kovasti kuulin selittelyä yms. sönkötystä.
Jännä projekti.

Perhosia mahassa

Rakkaat Ystävät,

kerron nyt tässä lyhyesti teille, että miksi en ole vastannut meileihin, päivittänyt blogia tai ehtinyt puhua puhelimessa. On ollut hiukkasen puuhaa.

Pääsiäisen jälkeen tapahtunutta:

Heräsin hirveään krapulaan Helsingin Sörnäisissä sijaitsevasta asunnosta pääsiäismaanantaina. Olin hillunut koko yön ulkona, ensin Hidria Spacefolkin keikalla Semifinalissa ja sitten Tavastialla, ja sitten jossain. Vantaan lentokentällä sain jonkun maanisen kohtauksen ja ostin sen pikku Stokkan melkein tyhjäksi ruuasta.
Illalla saavuttuani Kölniin, en ollut enää mitenkään krapulainen, vaan ihan kauheassa kännissä.
Tiistaina saavutin koomapsykoottisen olotilan ja aloimme pakkaamaan. Pakkasimme pari viikkoa. Toissapäivänä oli muutto.
Nyt Bob asuu minun pikku kämpässäni, hänen omaisuutensa on eräässä kellarissa, minkä vuokrasimme.

Nämä kaksi viikkoa olen ollut todella ahkera.

A ] Olen ma-pe töissä väh. klo 10-19
B ] Vapaa-ajalla olen pakkauksen ohessa raivannut koko vaatekaappini sisällön. Vienyt kodittomien auttamispaikkaan kahdeksan jätesäkillistä vaatteita ja heittänyt pois noin 15 paria kenkiä. Lajitellut huivit, hatut, laukut, korut ym. krääsät ja päätynyt taas siihen kauheaan tosiasiaan, että olen kuin joku hullu keräilijä hamstraaja. Olen luopunut massoittain maallisesta krääsästä, ja voin kertoa, että se tekee sielulle hyvää. Paljon parempaa kuin paasto tai joku retriitti.
Nyt kaapeissa on tilaa miehenkin jutuille, siellä voi jotenkin paremmin hengittää. Bob on ripustellut koko vaatekaappini täyteen laventelia. Hän sulloi tuotta yrttiä kankaisiin nenäliinoihin, solmi ne kauniisti narulla kiinni ja nyt huomaan että koko asuntoni ja myös työhuoneeni tuoksuu laventelille. Ilmeisesti kuljetan tuota tuoksua vaatteissani mukanani. Miellyttävää, toivottavasti myös muille. (Herranjumala, toivottavasti en löyhkää jollekkin aromaterapialle!)

Näistä toimista huolimatta olen ehtinyt rampata Stadionilla jalkapalloa katselemassa. SC Freiburg kukisti oman joukkueeni FC Kölnin 3-0.

Olen käynyt konserteissa. Parhaana mainittakoon Murder by Death , jonka nimi kuullostaa ihan hc:lta, mutta sitä se ei ole. Tummanpuhuvaa melankolista rokkia. Toi jotenkin mieleen Madrgadan . Ei levyllä, mutta livenä.
Kehun tässä hiukan itseäni ja kerron, että minulla on aika nuoresta asti ollut hyvä vainu musiikin suhteen. Jos käyn jossain maaseudun nuorisotalossa katselemassa bändejä, tiedän yleensä aina, keistä tulee kuuluisia. Näin on käynyt mm. Mando Diaon kanssa. Muistan kuinka he soittivat kouralliselle tyyppejä jossain ties missä, ja nyt täyttävät kaikki isot paikat.
Murder by Deathista puuttuu tosin tuo ruotsalaisten elvistely-tsexikkyys, mutta niistä tullaan vielä paljon kuulemaan. Varmasti.

Olen saanut asioita hoidettua, mitkä olisin halunnut tehdä aikoja sitten.

Tehnyt ensimmäistä kertaa tänä keväänä parsaa.

Saanut hankituksi hienolle suomalaiselle bluegrass yhtyeelle Jussi Syren & the Groundbreakers , keikan Kölnistä. En ole ihan tyytyväinen klubiin, olisin halunnut parempaan paikkaan, mutta myöhemmin, nyt näin.

Tehnyt työhuoneessa kevätsiivouksen ja lähettänyt lastenkotiin laatikoittain promolevyjä. Hankkinut uusia kasveja. Kummaa miten sitä rojua kertuu sinnekkin, siis tännekkin, täällähän minä työajalla bloggaan. Löysin vanhoja kesälomakuvia, kauan etsimäni talvisaappaat sekä "hukkuneita" tärkeitä papereita. Työhuonetta siivotessa sen oikein tajuaa, että kuinka sitä viettää töissä enemmän aikaa kuin vapaalla.

Muita:
Käynyt monissa kemuissa.

Avustanut treenikämpän siivouksessa.

Lähettänyt kaikki ebayssä myymäni kamat uusille omistajilleen.

Istunut puistoissa, grillannut niin paljon, että on nyt jo makkara-ähky ja oleillut rannalla nauttien säästä. Niin täällä on siis kuumin huhtikuu ikinä. Viikonloput ovat menneet 30 asteessa, nyt sellaista kaksvitosta. Talviturkki poistukoon viikonloppuna.

Olen myös ehtinyt hiukan nukkuakkin, näinä hetkinä olen siirtänyt mantereita ja juossut läpi kummien kaupunkien. Jos nyt vielä laitan muotiblogin pystyyn ja alan rakentamaan taloa, voitte pyytää käymään lääkärissä. Ehkä olen tullut maaniseksi. Laitan sitten siellä pääsairaalassa vielä jonkun yhdistyksen pystyyn niin morjens!

Viimeisenä eikä ollenkaan vähimpänä, rakas Sisareni sai toisen lapsen ja siitä olen kovin mielissäni.

Yhteenveto asioittenlaadusta: Olen hirmuisen onnellinen ja niin ylenpalttisen rakastunut, että ihan huimaa. (Ja kuten hulluilla on tapana sitten murehtia, niin minäkin…nyt tietty tapahtuu jotain ihan kamalaa mikä romuttaa kaiken…)

Eipä täällä muuta. Kolmen tunnin päästä karkaan aurinkoon.
Voikaa kaikki hyvin!

From Cologne with love,
White Trash Bitch K.

P.S. Unohdin ihan mainita, että ne joskus vuosia sitten saamani The Saappaat ovat edelleen jossain liikkeessä. Ensin olivat hävinneet, ja nyt joku on kuulemma sairaalassa ja sanoivat soittavansa minulle asian tiimoilta eilen. Nyt kukaan ei vastaa puhelimeen. En ole ihan varma miten toimia! Anyone?

Kiva ja Antava Taukki joka Antaa

Tere tere!

(Tämä on uusi tervehtimistyylini, puhelimeen vastaan jatkossa halojaa!)

Muutama asia:

1. Luin tässä juuri kirjan nimeltä Raja. Kirjalijan nimi on Riikka Pulkkinen. Sain sen Äidiltä. Alkuun meinasin jättää sen kesken, koska se oli mielestäni niin naivi, mutta jatkoin kuitenkin ja kuinkas sitten kävikään. Kirja imaisi minut niin mukaansa, että ajoin vahingossa väärällä metrolla lähiöön ja luin siellä sitten penkillä kirjaa. Soitin duunin ja sanoin, että on justiinsa yksi tärkeä tapaaminen. No kyllä olikin, luin niin kauan kunnes sormet olivat kohmeessa. Suosittelen.

2. Ne minun uudet saappaat! Mikä show, olen käynyt viiden eri kenkätyypin luona ja kukaan ei suostunut niitä korjaamaan. Nyt löysin yhden paikan ja ne ovat valmiit perjantaina 13. päivä. Näenkin tässä jo jonkin yhtälön. Saas nährä. Jos ne on muuten hienosti kavennettu, niin vähintään korko putoaa sitten illalla.

3. Olemme aloittaneet pakkaamisen Bobin asunnossa. Ostettiin ebaystä kympillä 30 muuttolaatikkoa. Nyt kaikki meneekin nopeammin kuin luultua. Löytyi sympaattiset opiskelijatytöt seuraaviksi vuokralaisiksi ja Bob muuttaa minun luo jo tämän kuun viimeisenä päivänä. Hiukan pelottaa ja kauhistuttaa.
En nyt jaksa ajatella asiaa tämän enempää. Kaikki tulee menemään hyvin, kuten aina. Mitenkäs muuten. (Älkää sanoko mitään muita vaihtoehtoja!)

4. Minulla alkaa tänään illalla loma, joka kestää ensi tiistai aamuun asti. WOW! Vielä 3 tuntia ja sitten pakkaamaan. Lennämme Suomeen, en ole käynyt siellä viime heinäkuun jälkeen.
Nyt seuraa kysymys: Siellä taitaa olla kylmä. Voinko lähteä kevättakissa jos alla on paksu huppari tai villapaita, vai tarvitsenko talvitakin? Onko siellä pipo sää? Onko Helsingissä se tyypillinen jäätävä tuuli?
En ole ollut tähän vuodenaikaan Suomessa ainakaan seitsemään vuoteen. Kuvista päätellen siellä on jo vähän vihreää.
Kertokaa heti, minun pitää parin tunnin päästä pakata laukku!

Lohileipä lihapiirakka karhuolut limppu

Niin ja muistutuksen sananen kaikille Suomessa asuville, jos sitten ilmenee jotain maanlaajuista sähkökatkosta tai vr: n junaliikenne takkuilee, niin tiedätte että ei hätää, Kirjeenvaihtajanne se siellä vaan.

Mukavaa pääsiäistä kaikille, syökää hyvin!

Ei mitään asiaa, bloggaan Minhin käskystä

Muotiasiaa.
Tänään ulkona ei tuoksunut pelkästään kevät, vaan myös kesä. Olemme ottaneet skootterin taas käyttöön ja huristelleet ulkona. Sitten olen huomannut inhoavani ulkoista olemustani ja päättänyt ostaa uusia vaatteita ja alkaa lakata kynnet säännöllisesti ja kauniiksi. En ole vielä vaatteita ostanut, paitsi yhden valkoisen t-paidan. Huomasin, että vanha KYUSS paitani oli ihan kulahtanut ja päätin painattaa vanhalla logolla uuden.
Mietin sitten mistä kiva t-paita, ja Bob sanoi että menemme American Apparel kauppaan. Juu oli kauhiasti rättiä jokapaikassa, meinasin vaan tulla kuuroksi ja hulluksi, mutta sain sitten valkoisen t-paidan ostetuksi, ja kerran kun ostoskadulla oltiin, halusi Bob kenkäkauppaan. Päätin polttaa tupakan ulkona odotellessa, as usual, mutta jotenkin oli kumma olo mahassa, ja muutin mieleni ja ryysin perässä sisään.
En tiedä miksi mutta kävelin suoraan erään hyllyn luo ja siinä ne olivat. Vihreät tai petrolin siniset (riippuu valosta) Dr. Martensin nahkasaappaat. Tajusin heti, että ne ovat minun, mutta hintalappua katsoessani olin aika järkyttynyt. Bob käski laittaa jalkaan ja ne olivat täydelliset. Vanhana dr. Martens maihareitten käyttäjänä arvostan sitä tyypillistä kumipohjaa ja vaikka niissä oli korko, liikehdin kuin lenkkareissa.
Bob kysyi haluanko ne ja minä nyökytin.

Tässä ne ovat, asunnossani:






Tsadadaaaaa!!!!













Olen hirmuisen otettu lahjasta. Myöhemmin tajusinkin, että sain nuo erään veto-kiristys-lupaus-jutun takia. Reilu vuosi sitten Bob hävisi erään jutun ja lupasi ostaa minulle vihreät en nyt muista kuinka monta reikäiset mutta polviin asti menevät steelcap dokkarit missä on vetoketju. Halusin ne nimittäin välttämättä ja kun olisin ne sitten saanut, niitä ei enää valmistettu. Bob totesi vaan, että oh dear, vihreät pitkät, ei muita. Ja nämä ne nyt ovat, eivät tosin maiharit, vaan hienot ladylike saappaat.

Valitettavasti minulla on kauheat ruipelo sääret, ja en ole vielä ikinä löytänyt saappaita mitkä olivat tarpeeksi tiukat. Siis ei niitten pidä tiukat olla, mutta nämänkin lonksuvat kuin Kontiot ja siksi vien ne huomenna erään kengäntekijän luo kavennettaviksi.

Uniasiaa.
Olin viime yönä Lostiksen kanssa Jerusalemissa discossa. Eikä se ollut mikään kylädisco, vaan sellainen filmeistä tuttu huippuhieno yökerho, minne sisäänpääsy maksoi jo maltaita. Lindsey Lohanin pöytään meitä ei kumminkaan kutsuttu. Alkuun olin palestiina-alueella, josta ystävällinen saksalais-reportteri (en kuulkaa todellakaan tiedä miten tuo kirjoitetaan) minut autossaan rajan toiselle puolelle kuljetti. Pelotti kamalasti, sotahelikoptereita pörisi taivaalla ja lapset heittivät rajavartioita kivillä. Vastasivat aseilla. Itseasiassa sitä ennen olin Nauvon saaristossa pellavapäisen poikalapseni kanssa, ketä rakastin enemmän kuin ikinä mitään muuta. Jouduin kiipeämään Schalke jalkapallo Arenan yli, lapsi liinassa rinnan kohdalla, koska alhaalla oli maailmanloppu ja paniikki oli kauhean ahdistava, halusin pelastaa vauvani.
Yhtäkkiä tajusin, että näen unta, mutten pystynyt heräämäänkään, joten aloin muuttaa unta miellyttävämmäksi. Ajattelin, että Jerusalemissa yökerhoon menemisessä oli sellainen kotoisa länsimainen fiilis, ja niin olikin, soittivat Chemical Brothersin Galvanize biisiä, ja sitten tajusinkin, että Lostis odottaa minua sovitussa pöydässä. Meillä oli oikeasti hirmuisen hauskaa. Joimme champanjaa ja naureskelimme koko jutulle. Painajainen tosin väijyi kokoajan kulman takana, mutta onnistuin sitä välttelemään. Tosin sen läsnäolon tiedostaminen sattui sydämeen.
Paikka muuttui yhtäkkiä Helsingin edesmenneeksi Nylon klubiksi jonka portaat olivat erilaiset kuin ennen. Olipa hauskaa muuten nähdä taas sekin paikka, olin jo ehtinyt unohtaa. Tosin niissä portaissa on tullut kaaduttua niin monta kertaa, että ne aina muistan.

Näin täällä tänään nyt. Toivon että kirjoittaminen helpottuu, tämän kirjasin väkisin. Suomen kieli tökkii niin pahasti ettei vähään aikaan olekkaan. Mutustelin tämän merkinnän jokaista sanaa niin kauan suussani, että nyt kuullostaa kaikki ihan hullulta.

Raportoin viimeistään kun saapikkaani ovat valmiit, toivon pomppivani niissä jo viikonloppuna.

Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa oudon leudon aikaisesta keväästä.