Oma koti kullan kallis

Tulipa tässä mieleen, että meidän muutosta uuteen asuntoon on noin vuosi. Vuosi on ollut mukava, vaikka koko talvi ja kevät menikin vaan remontissa, krääsän raahaamisessa, maalailussa ja tiessä missä kaman etsimisessä. Mutta nyt voin sanoa, asunto on aivan hurmaava! Pidän koko talosta.
Meillä on käynyt mieletön tuuri, koska naapurit ovat kaikki kivoja, sekä vuokranantaja tyypit myös. Kaikkien näitten kanssa on jo vietetty iltoja. Meidän yläyläkerrassa asuu jopa niin ihana vanhempi pariskunta, että he tuovat aina pieniä lahjoja, tai leipovat kakkuja myös meille ja aina muistavat minun suomalaisuuteni ihanilla pienillä tavoilla. Kuten nyt synttärinä kun sain lakka likööriä ja kömpelöllä suomella kirjoitetun kortin.

Parasta kaikessa on kuitenkin meidän kaupunginosa. Tätä ennen asuin siis ydinkeskustassa. Ei kukaan asu ydinkeskustassa, kaikki ystäväni asuvat kaupunginosissa, erityisesti täällä missä minäkin, tai sitten viereisessä.
Viereisessä talossa asuu kaveri Vanha Hippi ja hänellä on ihana taikapuutarha, kesällä siellä saattaa aina istuskella. Sitten parin sadan metrin päässä asuu toveri Apteekin Täti. Hänen yläkerrassa Ruotsin Tyttö. Apteekin tädin talon takana asuu ystävä Hullu Lääkäri kuka on myös meidän asuntomme virallinen talon vieras eli Haus Gast. Hullu lääkäri istuskelee erittäin usein iltaisin meillä, tai minä hänen luonaan. Omistamme toistemme avaimet ja puhumme kaikesta. Jaarittelemme aina tunteja tai pyöräilemme Herra ja Rouva Levykauppiaan luokse. Levykauppiaitten asunnolle on pyörällä noin neljän minuutiin matka, asumme samassa kaupunginosassa mutta vain toisilla laidoilla. Rouva Levykauppias ja minä harrastamme iltakävelyjä pyjama-asuissa. Täällä asuvat myös monet muut, kuten kolleega syyhypunkki ja melkein kaikki kaupungin rokki-heimot, melkein koko jengi.

Kaupunginosassamme on ainakin neljä ihan huippukivaa klubia missä soittaa aina hyviä bändejä. Baareista ja ravintoloista ei todellakaan ole pulaa. Meillä on täällä jopa oma elokuvateatteri ja kaverillani tämän kaupunginosan teatteri, missä teen joskus pikkuhommia (juon siellä olutta ja vien kaksi mainosta kadulle) ihan saadakseni teatterioloa. Kauppoja on kanssa paljon, lähinnä semmoisia pieniä ihania ja sitten paljon näitä nuorten vaatesuunnittelijoitten liikkeitä. Kesäisin ainakin neljällä kadulla on joka vuosi katufestarit ja mitenkäs sen sanoisin, taide ja musiikki hallitsee täällä monia katuja. Täältä löytyvät myös makeimmat treenikämpät ja täällä on kaupungin paras sauna. Kioskit ovat täällä 24h auki.
Minä tykkään! Ja kun ajaa pyörällä meidän kodin kulmalta katua alas, niin siitä on tasan kahdeksassa minuutissa siellä ytimessä. Välissä on oikeastaan vaan iso puisto.

Ja koska asuin täällä 8 vuotta sitten ja koko kaupunki on niin pieni, niin aina tapaa tuttuja kaduilla. Kylätunnelmaa keskellä kaupunkia.

Tykkään asua virallisesti Bobin kanssa. Toki samankaton alla tulee välillä tyhmävänkytyksiä, mutta positiivisia asioita koko yhdessäasumisessa on niin paljon enemmän, että tyhmistä jutuista ei niin ole väliä, niistä yleensä oppii jotakin. Tai ainakin tajuaa että vika on ehkä ihan itsessään, onnistuuko käyttäytymistään sitten muuttamaan, onkin jo eri kysymys....buaahh!

Kotimme kirjoituspöydän edessä on ikkuna ja sen takana puu. Puussa pomppii oravia, niistä on muuten aina iloa. Tänään aamulla yksi tuijotti suoraan silmiin, aloitin tuijotuskilpailun ja voitin.

Bob on koko viikonlopun töissä ja minä lähden kohta keskustan kaupoille tapaamaan hullu lääkäriä, sillä meinaamme tehdä lahjaostoksia ystävän uuteen asuntoon. Sitten hiippailemme kai takaisin MEIDÄN KAUPUNGINOSAAN ja saas nähdä miten ilta jatkuu ja kuka liittyy seuraan...se on täällä parasta, että voi tosta vaan tavata kaikkia lähtemättä yhtään minnekkään.
Huomenna autan muutossa ja taas muuttaa yksi tuttu lisää ihan meidän viereen, voidaan sitten tulevaisuudessa huudella parvekkeilta että tuutko bisselle!?
Sitten huomenna joulumarkkinaa ja illemmalla vieraita ja sitten meidän kaupunginosan ryhmämatka bileisiin toiselle puolelle kaupunkia.

Aika hyvä juttu kaikenkaikkiaan. En haluaisi asua just nyt missään muualla kuin just täällä.

Mukavaa ensimmäistä adventtia ja kivoja bileitä, sillä eivätkös kaikki suomalaiset mene tänään pikkujouluihin?

Tervehdys täältä meiltä.

Auringonnousu

Olen niin kotini lumoissa, että koko plokikin on pelkkää asuntoasiaa. Täällä on aamuisin uskomaton valo. Otin kuvan eilen aamulla n. kello kasin aikaan.

Keittiö

Oma keittiö on minulle yksi maailman tärkeimmistä paikoista. Olen jo täällä uudessa asunnossa huomannut, että iltaisin, jos on vaikka kavereita käymässä, niin koko järjettömän iso asunto elää omaa elämäänsä, koska kaikki istuvat keittiössä.
Istuskelen siellä myös paljon yksinäni ja luen lehtiä tai selailen reseptikirjoja. Keittelen minttuteetä tai juon punssia.

Se ei ole vielä valmis, siellä on kaaos, mutta nyt jo huomaan, että siitä tulee aivan ihana.
Keittiössä on kaunis valo, mikä tulee myös eteisen läpi olohuoneeseen. Muutenkin olen havainnut, että tässä asunnossa on harvinaisen kaunis valo.


Keittiön kaapeista puolet menivät siinä kellarivesivahingossa viime kesänä pilalle. Kulmakaappi mätäni. Nyt tuolla on tuommoinen rako. Minulla on kuitenkin suunnitelma raolle!




Kaktus odottaa mullanvaihtajaa. Joka paikassa on vielä ruuveja, laatikoita sun muita tekemättömistä asioista muistuttavia juttuja. Tiskiallas pitää ostaa, astiankuivauskaappi odottaa vielä laittajaansa. Mutta nyt keittiössä on hyvä olla. Hella toimii, tule lämmintä vettä, lamppu on ripustettu ja jääkaappi (pitää ostaa sekin uusi, pakastin on vielä kellarissa) on kylmänä. Meillä on myös semmoinen hieno leveä uuni (liesi?) kaikilla eri paisto- ja grillimahdollisuuksilla, päällä keraaminen liesitaso. Se on viininpunaista terästä ja italialaista designia (my ass) ja kuulemma pirun hieno. Päätimme myydä sen ja pitää tuon valkoisen vanhan hellan, se on mielestäni paljon tyylikkäämpi.

Kervon aamupalan innoittamana kuvasin äskeisen lounaani. Syön puuron aina näin. En ymmärrä mustikkakeittoja.



Täällä on muuten -4 astetta, aamulla puut olivat huurteessa. Jouluksi saattaa tulla lunta. Luntahan tulee myös Kreikassa ja Pohjois Afrikassa, Etelä Suomessa vaan ei. Ei se minua haittaa (eipä!!), mutta Bobia käy sääli. Sääliksi käy myös Siskoni tytärtä (alle kolme vee) kuka toivoo lahjaksi suksia (ja porakonetta) ja odottaa pääsevänsä hiihtämään.

Tässä vielä aamulla otettu kuva, huomatkaa talon katolla oleva lumi. Muuten on kyllä aika vihreää.




Pitää mennä pakkaamaan. Joulu-panique ja matkakuume kummittelevat niskassa, mutta tykkään kummastakin. Eipähän ole työkuumetta.
Palaan varmasti vielä ennen lomalle lähtöä koneelle, ahdistuneena listojeni kanssa.

Ordnung muss sein!

Kaunis asuntomme on melkein valmis. Liihottelen siellä valkoisessa oloasussani hiukset kiiltävinä. Mikä onni istua nojatuolissa skandinaaviseen tyylin sisustetussa olohuoneessa ja lukea filosofisia teoksia.
Keittiössä on lämmin tunnelma, lähestyvä adventtiaika on tietenkin otettu huomioon. Lopulliset ratkaisut ovat vielä hieman auki, mutta marraskuun pimeät illat on parempi käyttää mukavaan yhdessäoloon ja parisuhteen hoitoon, kaikki aikanaan.

Eteinen:

Keittiö:



Makuuhuone:



Lastenhuone:



Olohuone:

Jätän työhuoneen pois. Kylppärin myös. Pari muutakin juttua. Ne eivät vielä ole siinä kunnossa, että kehtaisi esitellä.

Näkymää parvekkeelta (vain yhteen suuntaan, en halua paljastaa kotini sijaintia):

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on 115 neliötä tilaa toteuttaa itseäni. Harmikseni en saa siirtää yhtäkään laatikkoa selän takia. En ole edes vielä saanut aloittaa fysioterapiaa, käyn ottamassa niitä vitamiinisärkylääketippoja käsivarteeni. Mies kuka asuu kanssani, on joka päivä töissä 15 tuntia ja lentää työreissulle Torstaista Sunnuntaihin.
Minä en ole ikinä ennen kello seitsemää kotona. Mutta jos juttelen asunnolle kauniisti, ehkä se alkaisi itse laittamaan paikkoja kuntoon. Miellyttävää olisi, jos vessa alkaisi jossain vaiheessa toimimaan. Tai toimiihan se ämpärillä, mutta kun en saa nostettua sitä ämpäriä. Mutta turha inistä, eilen alkoi tulla kuuma vettä!

Iloitsen joka ikinen hetki. Tunnen sen tuolla pernani perukoilla, että tämä on juuri oikea koti.

Uutisia - tosi hyvä otsikko

Olen asunut pari tai kolme viikkoa täällä väliaikaisasunnossa Altstadtissa eli vanhassa kaupungissa. Sijaitsee tässä joen rannalla tuomiokirkon kupeessa. Täällä on mielenkiintoista ja kaunista, mutta en kestä turistirysää. Pieniä kujia, portteja ja salateitä. Halusin äsken mennä syömään johonkin tähän viereen, ajattelin tarvitsevani raakaa lihaa. Tuolla on jotain hemmetin ravintoloihin sisäänheittäjiä.
Olen saanut viime viikolla seurata kuinka kymmenen suomalaista söivät ja joivat itsensä känniin. Istuin viereisessä pöydässä ja meinasin tikahtua nauruun, mutta en tietenkään paljastanut itseäni. Siis kuulin vaikka mitä! Ihan parasta viihdettä! Voi kun tekisi mieli paljastaa "Pirkon" jutut, mutta ei niin saa tehdä.

Ikkunasta näyttää tältä. (Kuvat ovat parin päivän takaa, nyt vähemmän lehtiä)






Sitten tuosta ulkoa:





Loppukevennys: Haluan täältä pois. Täällä ei ole lämmitystä. Yläkerran miehellä on takka, käyn siellä lämmittelemässä ja juomassa viinaa, ja tänne raahasin sähköpatterin mikä toimii välillä. Suihkussa vesi on haaleaa ja lyön sateenvarjolla jokaista suomalaista tai jonkun muunkin maalaista joka mölisee tossa kadulla.
Ylihuomenna muutetaan uuteen kotiin. Siis vihdoin.

Ainiin ja olin tuossa viikon liikkumatta (nyt köpöttelen taas) ja sitten mut laitettiin röörikuvaukseen ja on kuulemma välilevynpullistuma. Bandscheibenvorfall. En saa tehdä melkeinpä mitään, ei kyllä moni juttu onnistuisikaan, on hiukan särkyä.
Että hieno muutto mulle eikun siis muille haahaahhaaaa!
Tilasin sinne siivoojan. Täytin myös kolkyt vuotta. Tuntuu hyvältä, paitsi että tuo selkä prakasi. Tämmöstä tää vanheneminen ny sit kai on. Tere täältä.

Kattava Asunto Reportaasi

Siinä minä olin, allekirjoittamassa vuokrasopimusta, kun huomasin kiinnostukseni vesiputkista ja kaasulämmittimistä kaikkoavan ja mieleni täytti tämä. Siis juuri tämä hetki, kun istun tässä lattialla kirjoittamassa blogiini tätä. Luulin jo ettei päivä koita ikinä, mutta tässä minä olen.

Tapahtumien kulku:

- Torstaina 11.10. kello aamupäivää löysin asunnon netistä.
- Samaisen päivän iltana marssin asuntoon sisään seuraten asunnonomistajia elikkäs vuokranantajia. Heitä on kaksi (miehiä). Kummatkin ovat sydämellisiä ja he katsovat syvälle silmiin. Tämä oli siis ensivaikutelma.
- Havaitsin eteisen kohdalla, että haluan muuttaa juuri tähän asuntoon asumaan.
- Kiersin asuntoa ympäri, törmäsin Bobiin parvekkeella ja tujotimme Kölnin tv-tornia iltavalaistuksessa. Nyökkäsimme hyväksyvästi.
- Keskustelua asunnonomistajien kanssa. He sitten puhuivat remontista ja vuokra kuullosti kauhean isolta. Pyysin saada pääsyä parvekkeen alla olevalle takapihalle. Innostuin että tänne kukkia ja tuoleja ja päivällisiä jne. Asunnonomistajat sanoivat, että olisi hienoa, jos jollain olisi aikaa käyttää pihaa.
- Sovimme että puhumme puhelimessa seuraavana päivänä.
- Edelleen sama ilta. Menimme kapakkaan Bobin kanssa ja puhuimme pitkään. Totesimme asunnon olevan liian kallis. Semmoiset 300€ noin suurinpiirtein. Voisi sen maksaa, mutta jos yhtäkkiä haluaa vaihtaa vaikka alaa, niin voisi tulla stressiä vuokrasta. "ollaan nyt kerrankin asiallisia"sanat päättivät keskustelumme.
- Asialliset ihmiset heräsivät Perjantaina 12.10. ja lähtivät töihin.
- Puhelin soi siinä kolmenkieppeillä. Asunnonomistaja soittaa. He HALUAVAT meidät sinne asumaan. Bob selittää että se on liian kallis, muussa tapauksessa mielellään ja että asia on vaikea meille, koska rakastuimme asuntoon, mutta mutta... Asunnonomistaja kysyy mitä voisitte maksaa? Bob sanoo 300€ vähemmän. Hmm. A-Omistaja mietti hetken ja sanoo soittavansa myöhemmin uudestaan.
- Asiallisesti pähkäillään Bobin kanssa koko päivä töissä eestaas että mitä nyt? Sehän on liian kallis.
- A-Omistaja soittaa kello 17. Jos te haluatte, niin voisimme jättää kämpän remontoimatta, sitten vuokra olisi 300€ vähemmän. Vastaamme: Sehr gerne, näin tehdään. (Remontti tarkoittaa kaikkea uutta vessan ja keittiön kaakelia, ovien hitsailua, kattokoristeiden saneerausta ym. Minä pidän vanhojen talojen vanhoista kaakeleista ja muutenkin vanhoista taloista)
- Kummastelua, että miksi he haluavat tehdä näin? Asuntoa oli katsomassa jo ennen meitä yli 15 pariskuntaa. Asunnon remonttihan kannattaa heille, he saavat tuplana rahat takaisin. Päädyimme sitten siihen, että joskus vaan maailmassa sitä tapaa ihmisiä ketkä ovat oikeasti hyviä ja kemiat sopivat kohdalleen.
- Perjantai 12.10. kello 17:10 - Tiistai 16.10 kello 19:30 välisenä aikana erittäin jännittyneet Kölnin kuulantyöntäjä sekä puolisko Bob eivät uskalla puhua asiasta mitään. Kysymykseen mitä sä mietit? vastataan erittäin asiallisesti että en paljon mitään, ihan vaan vähän PIIP.
(Poikkeus Lauantaina 13.10 iltapäivällä, kun A-Omistaja soitti kysyäkseen ajankohtaa vuokrasopimuksen allekirjoitukseen. Pientä hihkumista, mutta erittäin vaatimatonta sellaista. Pettymyksiä kun kannattaa vältellä.)
- Tiistai tänään kello 12:oo pankissa. Haimme takuuvuokrat käteisenä ja panikoin koko loppuajan että tuo muistaakseni suurin ikinä taskussani kantamani setelinippu häviää. Tippuu vessanpönttöön tai minut ryöstetään.
- Tiistai tänään 16.10. kello 18:00 lähdimme töistä tapaamiseen. Paperit allekirjoitettiin normaaliin standardi vuokrasopimustyyliin. Ensivaikutelma A-Omistajista vahvistui. Rahakin oli taskussa. Ainoa erikoisuus on extra seikka, missä takapiha luovutetaan käyttöömme niinkuin itse haluamme ja JOS eräs taloon kuuluva kellariosa on kunnossa, saamme tehdä sinne treenikämpän rokkenrollia varten tai vaikka viinikellarin. En ole edelleenkään viinin ystävä, mutta semmoiseen tarkoitettu kellari kuullostaa hienolta.
- Nyt justiinsa tulin tuolta tänne ja kirjoitan tätä kauheaa vauhtia kaksisormijärjestelmällä.

Yritän keskittyä faktoihin.

Talo on rakennettu 1800-luvun lopussa. Se on hiukka vino. Katot on kauhean korkeat. Asunnon ulko-ovessa on pieni kaunista lasia oleva ikkuna, minkä saa avattua ja siitä voi kurkata ulos ja kysyä, että kuka siellä. Rappukäytävässä ihanaa krumeluuria. Keittiössä on se vanha lattia, muuten laminaattia ja jos tietäisitte miten minä vihaan laminaattia, niin voitte uskoa asunnon olevan unelma kaunis, koska laminaatti häviää sinne sokkeloitten ja vanhojen puuovien sekaan. Ja onhan olemassa mattoja.
Parveke on hiukan pyöreä. Semmoinen kuin vanhoissa taloissa on tapana. Kumpaakin suuntaan näkee puun tai puita. Kaupunginosa on ihana, olen siellä ennenkin jo asunut. Ja asunto on ihan hirmuisen iso, paljon isompi kuin mitä olimme kuvitelleet. Minä rakastan sitä jo nyt.

Onnea ilmassa. Saamme avaimet käsiimme minun syntymäpäiväni aamuna. Paljon duunia, mutta kivaa semmoista. Oooh iih kääk ja klunks. Onpas ihanaa.

Suuri Pakkaus Spesiaali

Kirjoitettu Lauantaina 07.10.07.

Mieluista asuntoa ei ole vielä löytynyt. Täytyy nyt kuitenkin pakata, koska täältä pitää häipyä. Ei hätää kuitenkaan, meillä on säilytysvarasto ja voimme asua väliaikaisesti eräässä kalustetussa pikku asunnossa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään seksikkäin vaihtoehto, joten toivon edelleen parasta.


Päivän ohjelma: Kirjahylly. (Kuulun Lundia-ihmisiin)



Puolisen tuntia jaksoin intensiivipakkausta, sitten muistin että inhoan pakkaamista. Aloin mukamas pakkaamaan cd-levyjä. Sitten innostuin kuuntelemaan levyjä mitä en ole kuunnellut MONEEN vuoteen. 90-luku muistelua. Aloitin siis penkomisen.

Kirjahylly näyttää ne niin helpolta, mutta joka kirjan päällä on papereita, valokuvia, osoiteläpysköjä, siellä täällä pinssejä, koristejuttuja, muistoja, loputtomasti purkkeja ja kirjojen välissä lisää valokuvia ja sälää. Mihin ne? Pitää hankkia pakkausmateriaalia särkyville. Mistä jatkaa?

Kokosin teille kesken hyllyn purkamisen näistä ysäri kuuntelemistani cd:stä tornin nojatuoliin. (Kuva todella epätarkka, mutta jos levyt tuntee, niin ne tunnistaa)




Björk - Post. Outoa, rakastin tuolloin vuonna 95 tuota levyä. Nyt se ärsytti niin kauheasti. En vain enää siedä Björkin ääntä. Ehkä sitä on kuullut liikaa.

White Zombie - Astro Creep 2000 on yksi maailman hienoimmista autolla-ajolevyistä. Mieluiten kesäinen moottoritie ilman nopeusrajoituksia ja alla semmoinen vuoden 72 Chevy El Camino. "So we turn up the rock and we roll...". (Tunnen pienoista haikeutta, kaikki ne ihanat kesäyöt ja kundit, mutta se Camino...)

Kyyria - Blessed Ravings. Levy lähtee roskiin. Dikkasin siitä
vuonna 94 tai jotain. Nyt lähinnä häpesin.

Pixies - Trompe le monde. No mikäs siinä. Hurmaava kuten aina. Pixies on Pixies ja itseasiassa mietin, että miksi minulla ei ole tätä vinyylinä. Laitan hankintaan.

Rage against the Machine. En muista mitä muita levyjä tuli v. 92 ulos, mutta tämä oli oli varmasti sen vuoden parhaita. Pakkaaminen keskeytyi pahasti, koska oli pakko hyppiä sohvalta pöydälle jne. Tartteekin kuunnella taas useammin.

Helmet - Betty. Helmet on yksi minun top 15 All Favourite bändeistä. Raskas ja hidas. Tämä levy kai mullisti aikoinaan maailmani.

Pantera - The great Southern Trenkill on hieno, mutta ei lähellekkään niin hyvä kuin esim. Vulgar display of Power. Vuonna 94 hengasin Sepultura pipo päässäni, liittyy jotenkin samaan aikakauteen.

Sonic Youth - Goo. No tämä on ihan yhtä ajankohtainen nyt kuin silloinkin. Meinasi taju lähteä viime Sonic Youth keikalla kun Kim Gordon tanssi lavalla My friend Goon tahtiin.

Pakkaus ei siis oikein edistynyt, koska minähän oli pakkaamassa kirjahyllyä, en cd-levyjä.

Asiaa auttoi sitten uusi PJ Harveyn kaunis White Chalk. Tässä se pyörii kauniisti rakkaalla DENONillani.



Ja kas vaan.

Nyt lähden ulos. Hei täältä!

Edit. Eikun lähdin, nyt on jo Tiistai. Kiitos teknisestä tuesta Saaralle ja Sun Äitilles!

Asunnon etsintää Osa 1

Varoitus: Asuntocattia!

Tänään vaihdoin pyjaman tyylikääseen asuun. Menimme taas asuntonäyttöön. Yksityisiltä markkinoilta (lue: Tuttavapiiri) ei ole vieläkään löytynyt mitään etsimäämme, joten ryysimme taas Rouva Asunnonvälittäjä Kireä kuin Viulunkielen tapaamiseen.

Ennen kuin analysoin äskeistä asuntoa, kerron lyhyesti tähän mennessä nähdyt. (Jätän aivan mahdottomat läävät pois)

1. Todella kaunis 4 h, keittiö, parveke, kylpyhuone ammeella, korkeat katot, puulattia, 95 m², keskustan tuntumassa eräs lempikortteleistani.
Miinus: Junarata ikkunan alla. Ei mikään pieni rata, vaan sellainen Köln-Pariisi, Köln-Praha henkinen rata. HALPA!

2. Oih ja iih, vanha koristeellinen krumeluuri kivitalo (Sellainen kuin Helsingin Eirassa), 110 m², ihan suoraan kuin jostain sisustuslehdestä. Aloimme miettiä, että voiko siellä tanssia parinkymmenen ihmisen kanssa Monster Magnetia öisin? Millaisia ihmisiä tuolla ylipäätään asuu? Pelkäsin koko näytön ajan sohaisevani jonkun patsaan kumoon. Hinta oli satasen yli meidän budjetin, mutta parempi katsoa kaikennäköistä vertauksen vuoksi. Siellä oli uskomattoman kaunis sisäpiha vanhoine puineen, huom. oma terassi (VERANTA!) ja puutarha muureineen. Sen satasen voisimme ylittää, mutta ei tuolla kiitos. Asun mielummin kadulla jossa kuuluu musiikkia ja näkyy elämää. Tuolla hengaili jotain puudeli mummoja ja lapsilla kadulla oli puuleluja. Sellaisia hienoja puuleluja.
Tätä asuntoa esitteli muuten taas Rouva Viulunkieli. Hän on pukeutunut Ralf Laurenin Casual weariin ja tukka ei tuulessa heilu. Huulissa jotain täytettä. Hän on niin kireänoloinen, että (sensuroitu).

Kun poistuimme tuolta, päätimme mennä läheiseen baariin hetkeksi toipumaan. Totesimme, että kaupunginosa on myös kuolettavan tylsä. Ei siis meidän maailma.
Joku oli jättänyt kadunkulmaan laukkuja ja muita tavaroita, vieressä paperi, että saa ottaa (Saksassa yleinen tapa, ennen roskiin heittoa), pengoin niitä sitten siinä ja olin ihan varma, että Viulunkieli hyökkää nurkan takaa katsomaan meitä kuin halpaa kaalia. Siinähän olisi toljottanut.

3. Kaunis keskusta-asunto, muuten hyvä, mutta moderni matalakattoinen ja steriili. Tiesin heti ensisilmäykseltä, etten tule asumaan siellä. Joten ei siitä enempää.

4. Tässä kävimme siis äsken. Tämä asunto oli niin täydellinen, että olen nyt todella positiivisella mielellä, koska tajusin, että voimme saada sen mitä etsimme. Tarkoitan, että meidän toiveet ja budjetti menevät tässä kaupungissa yksiin!
5 h , keittiö, 2 parveketta (itä ja länsi), erillinen vessa, kylpyhuone ammeella, ylin kerros, keskusta, näkymä kaupungin yli. lempipuistoni vieressä, korkea katto jne. 120 m² (!!! ei me edes etsitä noin isoa!!)
Asunto olisi ollut täydellinen, mutta parvekkeet olivat semmoisia...hmm...miten sen selittäisi. Sinne ei voi laittaa kasveja ja kukkia ja tuolia, ne olivat kumpikin pieniä tai oudon mallisia. Tosin olohuone oli sellainen hillitön halli, minne saisi jonkun studion tapaisen yhteen nurkkaan ja tilaa olisi silti vaikka jumpparyhmälle. (Minähän tietenkin vetäisin siellä jumppia. Buaah.)
Eli en halua muuttaa tuonne, vaikka se olisi melkein täydellinen.

Kun jos nyt kerran muutetaan, niin parempi odottaa että löytyy semmoinen, josta heti tietää, että TÄMÄ SE ON.

Ja minun suurin toiveeni on parveke täynnä kasveja. Siellä sitten aioin eteerisenä istua lukemassa kirjaa ööh, kröhöm, tietysti juoden vihreää teetä joogan jälkeen. Tai niinkäh.

Eli on toivoa! Tiedän että se kämppä löytyy! Milloin, on eri kysymys, mutta se löytyy. Maanantaina taas asunnon tsekkaus, jopa kaverin kautta, ei tee mieli maksaa mitään välityspalkkiota, vaikkakin jos se unelma sattuu kohdalle, niin silloin ok.

Jos nyt joku kysyy, että miksi vuokralle? Niin sitä minäkin ihmettelen. Täällä vaan on eri systeemit kuin Suomessa. Ei täällä osteta asuntoja. Ei ole tapana. Eikä täällä pankki lainaa rahaa samallatavalla kuin Suomessa. Jos kerron täällä, että melkein kaikki ystäväni Helsingissä ovat ostaneet asunnot, luulevat saksalaiset heidän olevat todella varakkaita ihmisiä! Eivät ole, kun ihan normaaleja. Ymmärtänette toivon mukaan mitä tarkoitan.
Kummastelin tätä juttua aika kauan, kunnes otin yhteyttä eri pankkituttuihin niin Suomessa kuin täälläkin ja näin se vaan on. Suomessa otettaisiin laina, täällä ei. Tai tietenkin jotkut TODELLA varakkaat ostavat mitä haluavat, mutta se onkin eri asia, eikä liity tähän.

Mietin jo verhojen väriä ja sen sellaista. Tulisi nyt se oikea pian kohdalle! Haluan kodin mistä ei tarvitse muuttaa pitkään aikaan pois. Haluan samanhenkisiä naapureita, pihajuhlia, lempibaari korttelissa, kadulla suutari, lihakauppa, leipomo, pesula jne. Haluan tuntea heidät nimeltä. Haluan paljon tilaa ja kaikkien käyttöön. Kun Blondie kasvaa, hänen kaverinsa voivat hengata meillä, samoin kuin muutkin. Avoimet ovet, iso keittiön pöytä, instrumentteja ja kuitenkin monia ovia mitä voi sulkea kun haluaa omaa rauhaa.

Menenkin tästä nyt ebay:hin katseleman kirjoituspöytiä. Haluaisin myös keittiöön semmoisen vanhanaikaisen vitriinikaapin. Siis iso ja korkea senkki. Massiivipuuta. Sen voisi maalata vaikka Provencen siniseksi. Tai kermanväriseksi ja siihen semmoisia Puolahenkisiä kaikenvärisiä kukkia.
Menen asioitten edelle, mutta olen innoissani. Omituista olla niin innoissaan jostakin mitä ei vielä tunne.

Perhosia mahassa

Rakkaat Ystävät,

kerron nyt tässä lyhyesti teille, että miksi en ole vastannut meileihin, päivittänyt blogia tai ehtinyt puhua puhelimessa. On ollut hiukkasen puuhaa.

Pääsiäisen jälkeen tapahtunutta:

Heräsin hirveään krapulaan Helsingin Sörnäisissä sijaitsevasta asunnosta pääsiäismaanantaina. Olin hillunut koko yön ulkona, ensin Hidria Spacefolkin keikalla Semifinalissa ja sitten Tavastialla, ja sitten jossain. Vantaan lentokentällä sain jonkun maanisen kohtauksen ja ostin sen pikku Stokkan melkein tyhjäksi ruuasta.
Illalla saavuttuani Kölniin, en ollut enää mitenkään krapulainen, vaan ihan kauheassa kännissä.
Tiistaina saavutin koomapsykoottisen olotilan ja aloimme pakkaamaan. Pakkasimme pari viikkoa. Toissapäivänä oli muutto.
Nyt Bob asuu minun pikku kämpässäni, hänen omaisuutensa on eräässä kellarissa, minkä vuokrasimme.

Nämä kaksi viikkoa olen ollut todella ahkera.

A ] Olen ma-pe töissä väh. klo 10-19
B ] Vapaa-ajalla olen pakkauksen ohessa raivannut koko vaatekaappini sisällön. Vienyt kodittomien auttamispaikkaan kahdeksan jätesäkillistä vaatteita ja heittänyt pois noin 15 paria kenkiä. Lajitellut huivit, hatut, laukut, korut ym. krääsät ja päätynyt taas siihen kauheaan tosiasiaan, että olen kuin joku hullu keräilijä hamstraaja. Olen luopunut massoittain maallisesta krääsästä, ja voin kertoa, että se tekee sielulle hyvää. Paljon parempaa kuin paasto tai joku retriitti.
Nyt kaapeissa on tilaa miehenkin jutuille, siellä voi jotenkin paremmin hengittää. Bob on ripustellut koko vaatekaappini täyteen laventelia. Hän sulloi tuotta yrttiä kankaisiin nenäliinoihin, solmi ne kauniisti narulla kiinni ja nyt huomaan että koko asuntoni ja myös työhuoneeni tuoksuu laventelille. Ilmeisesti kuljetan tuota tuoksua vaatteissani mukanani. Miellyttävää, toivottavasti myös muille. (Herranjumala, toivottavasti en löyhkää jollekkin aromaterapialle!)

Näistä toimista huolimatta olen ehtinyt rampata Stadionilla jalkapalloa katselemassa. SC Freiburg kukisti oman joukkueeni FC Kölnin 3-0.

Olen käynyt konserteissa. Parhaana mainittakoon Murder by Death , jonka nimi kuullostaa ihan hc:lta, mutta sitä se ei ole. Tummanpuhuvaa melankolista rokkia. Toi jotenkin mieleen Madrgadan . Ei levyllä, mutta livenä.
Kehun tässä hiukan itseäni ja kerron, että minulla on aika nuoresta asti ollut hyvä vainu musiikin suhteen. Jos käyn jossain maaseudun nuorisotalossa katselemassa bändejä, tiedän yleensä aina, keistä tulee kuuluisia. Näin on käynyt mm. Mando Diaon kanssa. Muistan kuinka he soittivat kouralliselle tyyppejä jossain ties missä, ja nyt täyttävät kaikki isot paikat.
Murder by Deathista puuttuu tosin tuo ruotsalaisten elvistely-tsexikkyys, mutta niistä tullaan vielä paljon kuulemaan. Varmasti.

Olen saanut asioita hoidettua, mitkä olisin halunnut tehdä aikoja sitten.

Tehnyt ensimmäistä kertaa tänä keväänä parsaa.

Saanut hankituksi hienolle suomalaiselle bluegrass yhtyeelle Jussi Syren & the Groundbreakers , keikan Kölnistä. En ole ihan tyytyväinen klubiin, olisin halunnut parempaan paikkaan, mutta myöhemmin, nyt näin.

Tehnyt työhuoneessa kevätsiivouksen ja lähettänyt lastenkotiin laatikoittain promolevyjä. Hankkinut uusia kasveja. Kummaa miten sitä rojua kertuu sinnekkin, siis tännekkin, täällähän minä työajalla bloggaan. Löysin vanhoja kesälomakuvia, kauan etsimäni talvisaappaat sekä "hukkuneita" tärkeitä papereita. Työhuonetta siivotessa sen oikein tajuaa, että kuinka sitä viettää töissä enemmän aikaa kuin vapaalla.

Muita:
Käynyt monissa kemuissa.

Avustanut treenikämpän siivouksessa.

Lähettänyt kaikki ebayssä myymäni kamat uusille omistajilleen.

Istunut puistoissa, grillannut niin paljon, että on nyt jo makkara-ähky ja oleillut rannalla nauttien säästä. Niin täällä on siis kuumin huhtikuu ikinä. Viikonloput ovat menneet 30 asteessa, nyt sellaista kaksvitosta. Talviturkki poistukoon viikonloppuna.

Olen myös ehtinyt hiukan nukkuakkin, näinä hetkinä olen siirtänyt mantereita ja juossut läpi kummien kaupunkien. Jos nyt vielä laitan muotiblogin pystyyn ja alan rakentamaan taloa, voitte pyytää käymään lääkärissä. Ehkä olen tullut maaniseksi. Laitan sitten siellä pääsairaalassa vielä jonkun yhdistyksen pystyyn niin morjens!

Viimeisenä eikä ollenkaan vähimpänä, rakas Sisareni sai toisen lapsen ja siitä olen kovin mielissäni.

Yhteenveto asioittenlaadusta: Olen hirmuisen onnellinen ja niin ylenpalttisen rakastunut, että ihan huimaa. (Ja kuten hulluilla on tapana sitten murehtia, niin minäkin…nyt tietty tapahtuu jotain ihan kamalaa mikä romuttaa kaiken…)

Eipä täällä muuta. Kolmen tunnin päästä karkaan aurinkoon.
Voikaa kaikki hyvin!

From Cologne with love,
White Trash Bitch K.

P.S. Unohdin ihan mainita, että ne joskus vuosia sitten saamani The Saappaat ovat edelleen jossain liikkeessä. Ensin olivat hävinneet, ja nyt joku on kuulemma sairaalassa ja sanoivat soittavansa minulle asian tiimoilta eilen. Nyt kukaan ei vastaa puhelimeen. En ole ihan varma miten toimia! Anyone?

Kiva ja Antava Taukki joka Antaa

Tere tere!

(Tämä on uusi tervehtimistyylini, puhelimeen vastaan jatkossa halojaa!)

Muutama asia:

1. Luin tässä juuri kirjan nimeltä Raja. Kirjalijan nimi on Riikka Pulkkinen. Sain sen Äidiltä. Alkuun meinasin jättää sen kesken, koska se oli mielestäni niin naivi, mutta jatkoin kuitenkin ja kuinkas sitten kävikään. Kirja imaisi minut niin mukaansa, että ajoin vahingossa väärällä metrolla lähiöön ja luin siellä sitten penkillä kirjaa. Soitin duunin ja sanoin, että on justiinsa yksi tärkeä tapaaminen. No kyllä olikin, luin niin kauan kunnes sormet olivat kohmeessa. Suosittelen.

2. Ne minun uudet saappaat! Mikä show, olen käynyt viiden eri kenkätyypin luona ja kukaan ei suostunut niitä korjaamaan. Nyt löysin yhden paikan ja ne ovat valmiit perjantaina 13. päivä. Näenkin tässä jo jonkin yhtälön. Saas nährä. Jos ne on muuten hienosti kavennettu, niin vähintään korko putoaa sitten illalla.

3. Olemme aloittaneet pakkaamisen Bobin asunnossa. Ostettiin ebaystä kympillä 30 muuttolaatikkoa. Nyt kaikki meneekin nopeammin kuin luultua. Löytyi sympaattiset opiskelijatytöt seuraaviksi vuokralaisiksi ja Bob muuttaa minun luo jo tämän kuun viimeisenä päivänä. Hiukan pelottaa ja kauhistuttaa.
En nyt jaksa ajatella asiaa tämän enempää. Kaikki tulee menemään hyvin, kuten aina. Mitenkäs muuten. (Älkää sanoko mitään muita vaihtoehtoja!)

4. Minulla alkaa tänään illalla loma, joka kestää ensi tiistai aamuun asti. WOW! Vielä 3 tuntia ja sitten pakkaamaan. Lennämme Suomeen, en ole käynyt siellä viime heinäkuun jälkeen.
Nyt seuraa kysymys: Siellä taitaa olla kylmä. Voinko lähteä kevättakissa jos alla on paksu huppari tai villapaita, vai tarvitsenko talvitakin? Onko siellä pipo sää? Onko Helsingissä se tyypillinen jäätävä tuuli?
En ole ollut tähän vuodenaikaan Suomessa ainakaan seitsemään vuoteen. Kuvista päätellen siellä on jo vähän vihreää.
Kertokaa heti, minun pitää parin tunnin päästä pakata laukku!

Lohileipä lihapiirakka karhuolut limppu

Niin ja muistutuksen sananen kaikille Suomessa asuville, jos sitten ilmenee jotain maanlaajuista sähkökatkosta tai vr: n junaliikenne takkuilee, niin tiedätte että ei hätää, Kirjeenvaihtajanne se siellä vaan.

Mukavaa pääsiäistä kaikille, syökää hyvin!

Asuntoasiaa

Siinä minä olin, makuuhuoneessa kauhistelemassa kevätauringon paljastamia likaisia ikkunoita, kun tajusin, että täällä niitä on turha alkaa pesemään. Muutto on taas edessä. Miten minä vannoinkaan, etten aio pakata laatikoita, maalata seiniä ja kuunnella porakoneenääniä moneen vuoteen. Juurihan täällä laitettiin lattia. Ei siitä ole vielä kahtakaan vuotta.

Koska en ole osannut päättää, teki Bob sen puolestani ja irtisanoi asunnon. Toukokuun viimeisenä päivänä on muutto. Tätä asuntoa tulen ikävöimään. Tai niinhän sitä aina luulee, muutto tosin on niin rasittavaa puuhaa, että sen jälkeen on yleensä onnellinen päästessään uusiin tiloihin. 31.05.2007 jätämme tämän kodin.

Tällä kertaa ei tosin ole minkäänlaista tietoa uusista tiloista. Fakta on se, että meillä on kaksi asuntoa. Meillä on Bobin iso, kalliimpi ja valoisa asunto kaupungin laidalla. Sitten meillä on minun pieni, halvempi ja ei niin valoisa asunto ydinkeskustassa. Ja nyt olemme siis päätyneet siihen, että tässä ei ole järkeä.

Kesällä on turha maksaa kalliimman asunnon vuokraa. Muutenkin olemme lomalla ja reissussa. Vuokraamme halvan varaston/autotallin/kellariluukun ja sinne laitetaan isomman asunnon huonekalut, tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja sullotaan myös kyseiseen varastoon. Sitten voimme säästää rahaa. (Eli siis tehdä lomalla kaikkea huisia ja miettiä asiaa jälkeenpäin!!!!!)

Bob muuttaa täten, väliaikaisesti, minun pikkuasuntooni, elikkäs meidän murjuun. Suurin osa minun rojuistani onkin siellä. Sitten pitäisi etsiä uusi iso asunto. Tai toinen pikku asunto. Tässä kohtaa en taaskaan osaa tehdä päätöstä, päässäni alkaa surista. Eli en nyt aio miettiä asiaa. Katsellaan mitä tapahtuu. Asioillahan on tapana mennä itsestään niinkuin nyt menevät.

Ahdistavinta on uuden asunnon etsintä. Inhoan asuntonäyttöjä. Jakkupukuiselta huoneistofirma-naiselta voi vielä odottaa palvelua, mutta talon omistajien kanssa on vaikeampaa. Toisaalta, Bob saa hoitaa puhumiset ja paperiasiat. Minä hoidan kuitenkin muut hommat.

Jos etsimme pienen asunnon Bobille, se on helppoa. Pääasia, että sinne mahtuu koko meidän ns. kahden ja puolen hengen konkkaronkka. Jos etsimme ison asunnon kaikille, etsimme kompromissia.

Katsokaas, minä en muuta minnekkään, ellei siellä ole kylpyammetta (En ole vielä koskaan elänyt ilman kylpyammetta, en välitä kokeillakkaan) ja parveketta. Kompromissinä parvekkeelle käy myös kattoterassi tai puutarha. Asunnon pitää olla jossakin lempikaupunginosistani.
Onneksi meillä on ihan samat lempi-jutut.

Bob taas ei muuta minnekkään, jos ei ole tilaa kaikille soittimille ja „koti studiolle“. Äänieristetty huone tai kellari rumpujen soittoa varten olisi myös hänelle mieluisa. Tämä tosin sopisi minullekkin. En halua elää piuhakasojen keskellä.

Niin ja Blondie. Tähän mennessä hänellä on ollut oma huone, ja olisi parasta olla jatkossakin. Ei kestä paria vuotta kauempaa, kun murrosikä on täällä. Sitten ei huvita alkaa etsimään taas asuntoa. Paljon huoneita ja ovia takaa rauhan. Tai no eihän mistään mitään takuita saa, mutta onpahan paremmat edellytykset rauhalliseen yhteiseloon. Ja hän ei kuitenkaan ole meillä usein. Silloin siellä voivat nukkua väsyneet matkaajat.

Pohdintaa:

Asunnon tulisi olla valoisa. Eli isot ikkunat ja korkealla, mutta ei kuitenkaan kattohuoneisto. Ei vinoja kattoseiniä, joihin me pitkät hakataan päitämme.

Korkeat huoneet pakolliset, ne taas tarkoittavat vanhaa taloa. Vanhan talon taas tulee olla kunnostettu. Muuten eivät patterit toimi talvella ja vettä tulee miten sattuu.

Neutraalit naapurit. Meillä on tapana huudattaa musiikkia. Tottakai hyvät tavat muistaen, mutta minulla tulisi olla oikeus tässä elämässäni kuunnella lauantai aamulla Slayeriä niin lujaa kuin haluan. On ollut tähänkin asti. Siksi asunto ei saa sijaita missään mummo korttelissa.

Lähellä jokea olisi hyvä. Puistikko vieressä myös.

Rauhallinen sivukatu.

Ei baaria alakerrassa. Ei homo- eikä heterodiscoa alakerrassa.(Olen traumatisoitunut)

Olisi mukavaa, jos asunto olisi valmiiksi remontoidu. Lattia myös.

Keittiöön pitää mahtua ruokapöytä.

Haluan extra huoneen, missä on rauha ja kirjoituspöytä.

Lisäkivoja: Takka tai kaakeliuuni (kaakeliuunityyppien takia), kodinhoitohuone sekä kodinhoitaja, oma bloggaushuone, juhlasali, autotalli tai ainakin oma parkkipaikka, feng shui huone meditointia ja omaa laatuaikaa varten, seksihuone, vaatehuone, urheiluvälinevarastohuone (Buaah! Telemarkasut!) , musiikinkuunteluhuone sekä Bobin soutukoneelle vielä oma huone. Niin ja jokaisen huoneen yhteydessä wc. Länsisiivestä pääsisi kirjastoon ja teen juonti huoneeseen. Ei pakollinen mutta ihan ok.

Rahoitus on vielä pikkasen auki. Toisaalta voisin minä muuttaa vaikka mihin murjuun, kunhan siellä on se parveke.