Ajatuksia lihasta

Kirjoitanpa tänään pari riviä, yllätys yllätys, ruoasta.

Kävipä viime pääsiäisenä niin, että aloin kokea lihan ostamisisesta johtuvaa pahoinvointia. Markettien kaikki lihatuotteet tuntuivat yhtäkkiä niin kauheilta, että aloitin lihansyönnin vähentämisen. Vähentäminen tapahtui hitaasti, oli jotenkin outo olo, vaikea luopua entisistä herkuista, mutta samalla oli paha mieli, eikä liha maistunut. Syynä tietenkin kuvottava lihan tuotanto ja koko siihen liittyvä karmaiseva bisnes.
Kesällä ollessamme Suomessa söin lihaa, sitä melkein kaikkialla tarjottiin ja kyllähän se maistui, mutta henkinen paha olo ei kuitenkaan hävinnyt (Poikkeuksena sukulaisteni luomutila missä naudanliha on suurta herkkua!) ja niinpä lopetin elokuun ensimmäisellä viikolla lihan ostamisen.
Tämä tarkoittaa, että minä en osta lihaa marketeista, koska en halua olla missään tekemisissä koko tuotannon kanssa. Ystävät ovat nyt jo oppineet, että jos olen kutsuttuna syömään, on ruoka ilman lihaa. Mutta jos joku on kauniisti lihaa kokannut, en siitä kieltäydy. Eli pääasia on, että meidän ostoskorissa ei enää ole lihaa saatika niitä muovipakkauksia. Ja jos sitä lihaa alkaa tehdä mieli, soitan luomutilalle puhelun ja saan sitä sieltä. (Tähän mennessä en ole kuitenkaan vielä lihaa syönyt) Toisekseen täällä on luomulihakauppoja sekä luomusupermarketteja, joten saa sieltäkin, mutta en ole samaa mieltä EU:n luomu-sanan käytöstä ja jos haluan jonkun ruhon, tulee sen olla kuollut eläin, mikä on eläessään tyytyväisen näköisenä tepsutellut lähimaaseudun niityillä.

Sama homma koskee muuten maitoa ja munia, useimmiten myös juustoa, riippuu hiukan rahatilanteesta. Ostan ne torilta missä paikalliset luomutuottajat niitä myyvät. En voi enää ostaa supermarketin luomukananmunia, en usko että niillä on mitään tekemistä luomun kanssa, kuten sanottu, koko sana luomussa alkaa olla kusetuksen makua.

Voisi luulla, että onpa syömisestä tullut hankalaa! Eikä pidä paikkaansa.

Ensin opettelin tekemään soijabolognesen, sitten kasvispihvit, marinoimaan tofua ja sitten vasta tajusinkin mitä kaikkea voin tehdä, gratiineja, salaatteja, pastoja jne. Olen oppinut tekemään spelttihelmipihvejä, soijajuttuja, ihan uudenlaisia keittoja, linssimureketta, polentaa ja ties mitä ihanaa herkullista.
Kalaa syön edelleen, mutta ostoapuna käytän WWF:n listaa.

Kuullostaapa VIHERPIIPERRYKSELTÄ! Näin minulle on usein sanottu, kun olen jo vuosia sitten yleisesti kieltäynyt ostelusta, siis kaikenlaisen roinan ja rätin uutena hankkimisesta. (Poikkeuksia toki on, nytkin tekisi mieli ostaa yhdet Vagabondit saappaat) Piiperrän sitten ihan jatkossakin.

Yleisoloni on hyvä. Kiloja ei ole tullut lisää, eikä kai lähtenytkään. Henkisesti on paljon parempi olo. Rahaa kuluu hiukan enemmän, mutta mikäs ihme se on, kun täällä tavallisen kaupan liha maksaa vähemmän kuin vihannekset (!!!). Sinänsä jo niin sairasta, että ihan hyvä syy jo sekin lopettaa kokonaan markettien lihan osto.

Soitin tänään aamulla eräälle lähiseudun luomutilalle, sinne mistä saan munat ja maidonkin, ja tilasin jouluksi hanhen. Hanhi on kuulemma pullea ja reipas liikkuja. Onpa kivaa syödä taas jouluna lihaa, odotan jo innolla ja tutkin hanhireseptejä, täytän sen varmaankin luumuilla tai omenoilla ja kastanjoilla.

Koko muutoksen pääasia on: En osta tehotuotettua lihaa. Parempi mieli.

(Jokainen tehkööt itse omat ratkaisunsa olosuhteitten mukaan, en ole mitään tyrkyttämässä, suosittelen kuitenkin.)

Nälkä

Blogistaniassa on ihan kuollutta ja en jaksa minäkään, joten teen meemin mihin mut haastettiin joskus viime vuonna. Hupaisaa ajankulua.

Ruokameemi

Miten haluat munasi?
Tästähän on ollut täällä blogissa jo aikaisemmin puhetta. Mieluiten noin viiden ja puolen minuutin muna paahtoleivän, voin ja suolan kanssa. (Huom! Aina kun sanon voi, tarkoitan voi! En käytä jäljitelmiä.)
Pidän myös munakokkelista. Siihen vaikka tuoretta paloiteltua tomaattia, sipulia ja basilikaa mukaan.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvin keitän espressopannulla, laitan sekaan kylmää maitoa lirauksen värin vuoksi. Kahvilassa maitokahvi. Joskus pidän enemmän suodatinkahvista.
Teen suhteen minulla on onni. Me saadaan sieltä Ranskasta hirmuisesti yrttejä, Bobin äiti tuo usein ison paperikassin täynnä jalavanlehteä/kukkaa, tai verbenaa eli rautayrttiä tai minttua (marokon) jne. Sitten sekoitan siihen Bobin isän tekemää hunajaa mikä mielettömän hyvää ja tekee riippuvaiseksi. Nyt just juon verbenaa sekoitettuna nokkoseen.
Talvella tykkään juoda rooibus teetä maksamakkaravoileipien kaverina, ne kuuluvat jotenkin yhteen. Earl Grey on myös välillä hyvää.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Syön aamiaisen vain viikonloppuisin. Silloin se muna ja paahtoleipä. Töihin otan joskus voileipiä mukaan, yleensä syön aikaisen lounaan. En ole vielä ikinä oppinut syömään aamulla. Minua sätitään tästä ja yritän opetella. Opetteluun sopii paahtis.
Outoa kyllä jos olen kylässä tai mummolla, niin syön HETI heräämisen jälkeen noin kuusi voileipää eri täytteillä.
Kesällä Englannissa hotellin aampupalalla oli veetabixejä ja söin niitä siellä maidon kera. Ne olivat tosi hyviä. Ehkä ostan niitä vielä joskus.

Maapähkinävoi?
En osaa syödä sitä. En pidä mausta. Olen allerginen pähkinöille, voin käyttää niitä pienissä erissä joskus.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Tällä hetkellä lempparini on klassikkokirjasta ”Kotiruoka”.

Sinappinen Salaatinkastike:
2 rkl dijon sinappia
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
Reippaasti myllystä mustapippuria
Kaikki sekoitetaan mössöksi ja sitten
1 dl auringonkukkaöljyä lisätään pienissä erissä kokoajan sekoittaen.
Sitten murskataan sekaan valkosipulinkynsi ja paljon tuoretta tilliä

Muutoin aina vinaigrette.

Colaa vai Pepsiä?
Rakastan coca colaa yhtä paljon kuin hullu puuroa! Rakastan myös ylikaiken puuroa! Jos se ei olisi niin karsean epäterveellistä ja lihottavaa, voisin juoda joka päivä colaa. Mutta vain tölkistä tai pienestä lasipullosta. Muovipullot pilaavat maun. Mulla on noin kerran viikossa cola päivä ja se on aina ihan huippua.

Laiskottaa, mitä teet?
Pastaa. Tai keittelen vaan jotain juureksia. Tai laitan paahtoleipäsiivujen päälle eka turunsinappia, sitten tonnikalaa tai kinkkua. Sitten ehkä sipulia ja tomskua. Oreganoa ja emmental raastetta. Tai jotain muuta. Ehkä menen ravintolaan syömään. Tai kutsun itseni kylään, en tiedä.
Mutta aina syön! Ei tarvitse huolestua, täällä ei nälkää nährä!!.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
En tilaa puhelimitse. Menen alas kadulle ja tuohon vastapäisen talon ihanaan italialaiseen ravintolaan ja tilaan yleensä pinaatti, sipuli ja tonnikala valkosipulilla. Sitä valkosipuliöljyä pitää olla paljon. Tai tilaan parmankinkku + rucolan. Usein sitten laittavat laatikkoon ja syön kotona.
Suomessa onkin ihan eri pizzasysteemit! Helsingissä menen ihan suoraan kulkemalla VAIN muutaman ruokapaikan kautta Juttutupaan. (Ensin kone laskeutuu Vantaalle, sitten vanhempien luona aina etukäteen toivomaani ruokaa- aina muuten samaa, perunoita, sillejä, lohta, savusiikaa, salaattia, makeaa limppua, mustaleimaista jne. . sitten s-marketista lihapasteija, sitten taas jotain, ainakin yletöntä popsimista kavereitten tai sukulaisten jääkaapeista, tyylin puolikas koskenlaskija, limppua, lihiksiä jne.. Myöhäisiltana se sitten alkaa. Juttutupaan!) Tilaan katkarapu, kinkku, ananas, sipuli, aurajuuston extra juustolla ja
valkosipulilla. Siihen muutama Karhua ja nukkumaan. Aamulla voi sitten herätä Helsinkiin.
Suomalainen pizza on minulle maailman paras pizza. Tai sitten Hämeen tädin itsetekemä jauhelihapizza.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
No kaikennäköistä. Sanon mielummin mitä en tee, se on helpompaa. En tee aasialaista tai afrikkalaista ruokaa. Pidän perieurooppalaisesta tai jenkkiruuasta. Olen allerginen niin monille mausteille mitkä kuuluvat esim. Aasialaiseen ruokaan, ettei kauheasti tee mieli syödä kun kasvoihin tulee polttava kauhea ihottuma.

Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?
Useista. Hienosti tehty valkoinen kastike eli maitokastike (Bechamel) missä on paljon silputtua persilijaa muistuttaa lapsuuden kesistä ja mummostani. Äidin nakkikastike. Puolalaiset piiraat. Äh ei tähän voi vastata. Melkein jokaiseen ruokaan liittyy joku muisto.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kyllä. En esim. voi syödä Leerdammer juustoa koska siihen liittyy ikäviä muistoja.
Jos meillä on riitaa niin ne yleensä sovitaan ennen ruokaa. Muuten ruoka on pilalla! Jos ei sovita niin en muuten syö, toisaalta jos on riitaa niin en edes pysty syömään.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Monesta ystävästä on ruokajohdannaisia muistoja. Esim. Bob on edustanut mulle jo vuosia pekoni-ruusukaalia. Minh on lihamureke. Päivi on suklaamurukeksi. Sisko on kanafajitas jne.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Aivan varmasti joku apinanaivojudenssi, mutta mietin ennemmin ruokia, joita haluaisin maistaa.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Paistettu kuha ja perunat. Sitten olivat ne paistetut perunat. Ja keitetyt. Ja uuni. Siis perunat. Ja perunat.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Valkosipuli. Aloin syömään sitä 19 vuotiaana ystävättäreni ansiosta.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?
No siis en VIHAA mitään ruokaa. Ehkä lapsena pidin enemmän kaikista eineksistä ja nyt en pysty syömään melkein mitään teollisia.

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
En syö hedelmiä. Ehkä kerran kesässä persikka. Kerran talvessa banaani. Vihanneksista ja juureksista ehdottomasti peruna, sipuli, kukkakaali, peruna, munakoiso, selleri, punajuuri, palsternakka, purjo, peruna, kurkku, valkokaali, artisokka, fenkoli, peruna ja porkkana. Kaikki salaatit. En oikein keksi yhtäkään kasvista mistä en tykkää. Tai no, paprikasta en pahemmin välitä, siis en osta sitä ikinä, mutta syön toki jos tarjotaan.

Lempiroskaruokasi?
Vaihtelee, hampurilaiset. Kerran kun puhutaan ROSKAruuasta niin sanon että macin cheeseburger tai suomen snägärin porilainen. Mutta todellinen roskaruoka ei mielestäni ole grilliltä ostettu hamppari, vaan ne safkat mitä ihmiset syövät kodeissaan tyylin valmiit kuvotussalaatinkastikkeet, saarioisten valmiit ruuat, knorrin pussit ja jotkut ällötys valmiit hampurilaiset muovipaketeissa. Niistä en tiedä kun en käytä.

Lempivälipalasi?
En oikein ymmärrä mikä on välipala. Jos huikoo niin syön mitä saan.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Yksinäni syön aina polvet tuolilla ja luen Aku Ankkoja mitkä osaan ulkoa. Laitan kaikkeen ketsuppia ja juon maitoa. Ei kai tämä nyt outoa ole.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Hmm. Gramma tai muutama hyvää kolaa. No ei vaiskaan. Sanotaan että kasviskeitto. Tai kaurapuuro voisilmällä slurps. Tai pihvi ja salaattia. Ja pinaattikeitto. En tiedä kun en ole kai koskaan ollut dieetillä.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Pihvi, semmoinen 200 gramma. Ranskikset tai Suomessa valkosipulikermaperunat, bernaise kastike tai yrttivoi, salaatti, valkosipulipatonkia. Olut.

(Tässä tulee kuulkaas nälkä)

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
En tilaa ollenkaan. Olen allerginen chilille ja currystakin tulee ihottuma naamaan. Kookosmaito ei kanssa ole hyvä mulle. (Toistoa)
Ärsyttävä lyhenne tuo ”thaikku”.

Saako olla jotain juotavaa?
Pils olut kiitos. Tai vesi, maito, cokis. Jos puhutaan väkevimmistä niin gintonic.

Punaista vai valkoista?
Ketsuppia kiitos! Majoneesi sopii aina myös. Joten rot-weiß bitte schön!

Lempijälkiruokasi?
No juusto. Kaikkia ihania erilaisia juustoja. Kun minä en syö mitään makeaa. Siinä siis se hedelmä-ongelmani.

Täydellinen yömyssy?
Grasovka wodka kiitos.


Tätä oli hauska tehdä. Jatkan joulukorttien kirjoittelua. Hei sitten.

Ankeaa ruokailua

Lomani alkaa ensi viikon Tiistaina kello 17. Siihen asti odotan lomaa (yllättävää) ja keskityn vatsani parantamiseen.
Vatsani alkoi oireilla jo yli kuukausi sitten, oli inhottava olo kokoajan. Ylävatsaan sattui ja oksetti. Menin sitten vihdoin lääkäriin ja sain lääkettä. Ilmeisesti minulla on ärsyyntynyt mahalaukku, mahakatarri tai jotain semmoista. (Jo toinen kerta! Viime vuonna oli sama juttu, mutta ei näin kipeä!) Joudun menemään mahalaukun tähystykseen, mutta ilmeisesti vasta loman jälkeen, jos lääkkeet auttavat. Toivon parasta ja keskityn syömään vatsaystävällisesti. Ja mistä sitä tietää mikä mun mahalla on! Sanoivat että voi olla myös joku helibakteeri tai mahahaava. Mutta mulla on yli kuukauden loma enkä ole täällä, vaan reissussa, joten lääkkeitten olisi parasta auttaa. Muuten saan stressin ja mahahaavan hehhehhehheh.

(Mun kaveri on lääkäri ja sanoi ettei se tähystys paha ole, saan jonkun hälläväliä tabletin ja koko homma kestää 15 min. ja olenhan mä ollut kolonoskopiassakin, joten mitäs noista. Silti tyhmää.)

Eilen söin:

- Klo 09:00 neljän viljan puuroa pikkulautasellinen, pieni voisilmä ja espressoa maitotilkalla
(En ole ikinä vielä pystynyt syömään aamuisin, nyt pakotin itseni, ei kivaa)
- Klo 11:30 duunissa maustamaton jugurtti, annoin mennä huoneenlämpöiseksi. Verveine teetä ja sitä parantavaa Bobin isän omaa hunajaa.
- Iltapäivällä klo 15:00 duunissa mikrossa lämmitettyä puuroa. Yäk. Söin väkisin.
- Klo 20:00 kotona hiukan pehmeää perunamuusia, höyrytettyä pakastinkalaa (pangasius) ja reippaasti raejuustoa.
Join päivän aikana kolme litraa huoneenlämpöistä vettä, kuten joka päivä.

Tänään:

- Klo 09:30 taas sitä puuroa, mustikoilla. Yäk. Miten voi syödä aamulla?! Espresso maitotilkalla.
- Klo 12:00 duunissa jugurtti ja muussattu puolikan bansku. Yksi paahtoleipä lauantaimakkarasiivulla.
- Klo 15:00 duunissa sitä eilisen perunamuusi, höyrytetty kala ja raejuustoa mössöä.

Tänään myöhemmin teen purjo-perunasosekeittoa. Jos käy flaksi, niin Bob tekee sen.

Mitä mä söisin huomenna? Ylihuomenna? Koska tämä paranee ja saan syödä pihvejä?
Onko kenelläkään ruokavinkkejä? Onko maidon juominen pahasta? (Tekee nääs mieli)
Pitäiskö syödä tummaa vai vaaleaa leipää? Onko kohtalotovereita?

Lääkäri sanoi, että mä stressaan itselleni mahahaavan. Miten voi katsoa huomisen jalkapallo-ottelin stressaamatta? Kysyn vaan.

Tomaatit

Minun tomaatit ovat kasvaneet ihan hulluna! Katselin niitä tuossa aamulla ja ajattelin että onkohan Pelle Peloton käynyt kaatamassa jotain ihme-eliksiiriä multaan.

Näyttävät kuvissa pieniltä, mutta huom! minä olen 180 cm pitkä ja tomaattien ylin osa on silmieni kohdalla.
Ei kyllä vielä ole mitään syötävää.




Keittiössä kukkia.



Suomessahan on Juhannus, mukavaa sellaista kaikille. Minä lähden nyt kauppaan, illalla on kaverin juhlat ja olen lupautunut tekemään pari pellillistä suolaisia piirakoita sekä pekoniin käärittyjä taateleita.

Resepti: Maitojuusto

Tänään Marttapultti nurkkauksessa aiheena hämäläinen maitojuusto. Tästä suomalaisesta perinnejuustosta on monia ohjeita, toiset tekevät pelkällä maidolla, toiset ilman kananmunia, jotkut laittavat sen uuniin ruskistumaan jne.
Seuraava resepti on minulle rakkain.

3 l maitoa
1 l piimää
3 munaa
1 tl suolaa
Nokare voita

Piimän pitää antaa olla huoneenlämmössä yön yli, jotta se happanee tarpeeksi.

Sitten voidaan aloittaa. Tarvitaan iso kattila, vispilä, reikäkauha, puinen juustomuotti ja harsokangasta. (Jos et sattumalta omista juustomuottia, voit käyttää jauhosiivilää) Harsokankaaksi sopii semmoinen tavallinen valkoinen mitä vauvoilla käytetään.

Kattilassa sulatetaan nokare voita. Lisätään maito ja se kuumennetaan kiehumispisteeseen, varotaan pohjaan palamista. Vatkaa munien rakenne erillisessä kulhossa rikki ja lisää ne sitten kattilaan. Lisää myös piimä. Sekoittele ja ole tarkkana kuin porkkana, seoksen pitää taas kuumentua kiehumispisteeseen, mutta se ei saa missään nimessä kiehua! Nosta kattila pois liedeltä ja laita kansi päälle. Jätä se rauhaan pariksi tunniksi, älä kurki kannen alle.

Vuoraa juustomuotti tai siivilä kostutetulla sideharsolla ja nosto koko muotti kulhoon. Kulho siis heraa varten, se pääse sitten rauhassa valumaan sinne.

Kattilaan on nyt muodostunut juustomassa. Se kerätään kärsivällisesti reikäkauhalla muottiin. Ripauttele aina kerroksien väliin suolaa. Jotkut tykkäävät myös laittaa sokeria. Huom! Jos käytät hyla maitoa, jätä sokeri pois!(Tietenkin voi laittaa vaikka yrttejä tai valkosipulia)







Taittele sideharso massan päälle ja laito paino. Painoa ei ole pakko laittaa, minä tykkään laittaa, koska Mumminikin laittaa. Laita jääkaappiin ja anna juustoa valua seuraavaan päivään.



Seuraavana päivänä taita sideharso pois ja kumoa lautaselle.



Juusto säilyy jääkaapissa noin 4 päivää.

Sitä voi laittaa leivän päälle tai syödä vaikka perunan, salatin ja lohen kanssa.

Jos joku innostui tekemään, niin kertokaa että sujuiko. Joskus se ei nimittäin vaan onnistu, sitten voi syyttää vaikka ukkosilmaa. Kannattaa ihmeessä kokeilla.

Kotimainen

Osallistun Valokuvatorstain päivän haasteeseen.

Minulla on kaksi kansalaisuutta, yksi isänmaa, yksi äidinmaa ja yksi asuinmaa. Missä ikinä maailmalla olenkaan, kuvassa oleva edustaa minulle kotimaista ruokaa.

Tuota mössöä syödessäni laitan joskus silmät kiinni. Silloin muistan ihan tarkalleen, miltä tuntui syödä sitä ensimmäistä kertaa elämässä juuri avatussa, uututtaan kiiltelevässä Helsingin Forumissa.

Kuvassa Bobin ja minun tyypillinen ateria. Minä olen ketsuppi ja syön juustopurilaiset, Bob on majo ja syö Big Macin sekä nuggetit.
Onneksi käymme siellä aika harvoin.

Keittiö

Oma keittiö on minulle yksi maailman tärkeimmistä paikoista. Olen jo täällä uudessa asunnossa huomannut, että iltaisin, jos on vaikka kavereita käymässä, niin koko järjettömän iso asunto elää omaa elämäänsä, koska kaikki istuvat keittiössä.
Istuskelen siellä myös paljon yksinäni ja luen lehtiä tai selailen reseptikirjoja. Keittelen minttuteetä tai juon punssia.

Se ei ole vielä valmis, siellä on kaaos, mutta nyt jo huomaan, että siitä tulee aivan ihana.
Keittiössä on kaunis valo, mikä tulee myös eteisen läpi olohuoneeseen. Muutenkin olen havainnut, että tässä asunnossa on harvinaisen kaunis valo.


Keittiön kaapeista puolet menivät siinä kellarivesivahingossa viime kesänä pilalle. Kulmakaappi mätäni. Nyt tuolla on tuommoinen rako. Minulla on kuitenkin suunnitelma raolle!




Kaktus odottaa mullanvaihtajaa. Joka paikassa on vielä ruuveja, laatikoita sun muita tekemättömistä asioista muistuttavia juttuja. Tiskiallas pitää ostaa, astiankuivauskaappi odottaa vielä laittajaansa. Mutta nyt keittiössä on hyvä olla. Hella toimii, tule lämmintä vettä, lamppu on ripustettu ja jääkaappi (pitää ostaa sekin uusi, pakastin on vielä kellarissa) on kylmänä. Meillä on myös semmoinen hieno leveä uuni (liesi?) kaikilla eri paisto- ja grillimahdollisuuksilla, päällä keraaminen liesitaso. Se on viininpunaista terästä ja italialaista designia (my ass) ja kuulemma pirun hieno. Päätimme myydä sen ja pitää tuon valkoisen vanhan hellan, se on mielestäni paljon tyylikkäämpi.

Kervon aamupalan innoittamana kuvasin äskeisen lounaani. Syön puuron aina näin. En ymmärrä mustikkakeittoja.



Täällä on muuten -4 astetta, aamulla puut olivat huurteessa. Jouluksi saattaa tulla lunta. Luntahan tulee myös Kreikassa ja Pohjois Afrikassa, Etelä Suomessa vaan ei. Ei se minua haittaa (eipä!!), mutta Bobia käy sääli. Sääliksi käy myös Siskoni tytärtä (alle kolme vee) kuka toivoo lahjaksi suksia (ja porakonetta) ja odottaa pääsevänsä hiihtämään.

Tässä vielä aamulla otettu kuva, huomatkaa talon katolla oleva lumi. Muuten on kyllä aika vihreää.




Pitää mennä pakkaamaan. Joulu-panique ja matkakuume kummittelevat niskassa, mutta tykkään kummastakin. Eipähän ole työkuumetta.
Palaan varmasti vielä ennen lomalle lähtöä koneelle, ahdistuneena listojeni kanssa.

Baby's on fire, better throw her in the water...

Kiitokset onnitteluista kaikille! Ilahdutti.

Tämä on pieni ilmoitusluonteinen välimerkintä.
Olen ihan fuckin' innoissani: Huomenna kello 12 alkaa muutto. Aion tehdä muutto kruulle tänään illalla 2 isoa keittoa. Jauheliha-purjo-juusto keiton ja sitten porkkana-appelsiini keiton. Hankin myös paljon sämpylöitä ja päällisiä. Sitten muutama kaljakori. Lähden nyt ajelemaan tuonne pimeään kaupunkiin tekemään ruokahankintoja. Käytän yläkerran miehen keittiötä ja laitan sinne takkaan tulen.

Hankin muuten lankapuhelin ja nettiliittymän uuteen kotiin jo pari viikkoa sitten, huomenna kokeilen että toimiiko. Tai ehkä sunnuntaina. Luulen että keskityn ensin levysoittimeeni, mikä on ollut jo kolme viikkoa poissa käytöstä. Joka tapauksessa, huomenna uuteen kotiin. Iloitsen!

Ja sitten kaikki yhdessä ryysimään Rappiotädille. Hänellä on synttärit. ups. en voinut tolle mitään se vaan lipsahti ulos.


...But baby's on fire, and all the instruments agree that, her temperature's rising, but any idiot would know that...

Äh meen ensin meditoimaan.

Palataan.

Todellista haircuttia ja hehkutusta

Onpas ollut harvinaisen miellyttävä viikko. Koska vaikutan niin negatiiviselta, listaan kivat asiat.
Viime torstaina saapui vieraani. Ilta oli mukava, teki niin hyvää pitkästä aikaa jutella ystävän kanssa. Sitten meillä oli vielä mahtava "näyttäytyminen" eräällä jazz klubilla. Päärooleissa Kata ja Bob. Pudotin tuopin lattialle erään naisen laukun päälle ja pöllin vahingossa jonkun tuntemattoman pyörän. (Asia korjattu) Liikaa olutta.

Perjantaina ensin baarissa suomipölinää ja sitten mukavat kotibileet ja pyöräilyä ympäri kaupunkia yöllä kavereitten kanssa. Harvinaisuus: Kumman kirkas tähtitaivas Kölnin yllä. Liikaa olutta ja gin tonicia. Tai ehkä ihan just tarpeeksi, ei sitä koskaan tiedä.

Lauantaina tein brunssin ystäville vieraani kunniaksi. Sitten koko päivä kesämekossa paljain jaloin slackliningia aurinkoisessa puistossa. Illalla Billy Childish & The Musicians Of The British Empire keikalla. Keikka oli loistava ja siitä hurmioituneena menimme tuttavan syntymäpäiville. Sielläkin oli kivaa! Murtauduin yöllä omaan asuntooni pankkikortilla. Liikaa kaikkea.


Väli: Ooh kolleega toi mulle mc donaldsista. Käyn purilaisten kimppuun!
jatkuu... En halua syödä mc do ruokaa ainakaan ennen Joulua. Hiukan ähky olo.

Sunnuntainä heräsimme joku kymmeneltä (Tässä vaiheessa ystäväni vietiin kentälle, hän nukkui yönsä toisessa kämpässä) ja tajusimme olevamme kauheassa kännissä ja Bob kysyi miten ollaan tultu kotiin. En tiedä osasinko vastata. Paluu todellisuuteen, ei helkkari, huomenna on maanantai, joten meidän pitää ryhdistäytyä ja selvittää päämme. Ei mitään yliarvostettuja hammaspesuja, vaan jääkaapin sisältö, astiat ja lehtiä koriin. Kaasukeitin ja peitot ovat aina autossa ja ajoimme samantien puolituntia sellaiselle hiekkarannalle Reinin varteen. Keitimme kahvit ja ihmettelimme. Siellä ei onneksi ollut muita. Luin Aku Ankkaa, join kauheasti maitoa ja Bob torkkui. Ihana kesäinen päivä keskellä syyskuuta. Kaveri liittyi jossain vaiheessa krapulaisena seuraamme ja sitten nautimme päivästä ja ruuasta. Ajelimme myös pitkin maaseutua kuunnellen Beta Bandiä. Mikään ei ole älyttömämpää kuin jäädä darraisena sisätiloihin voivottelemaan. Siis minulle! Parasta liittyä heti samankaltaistensa seuraan tai sään salliessa olla ulkona.
Illalla pari jaksoa Sopranos DVD:tä. Tuo kutos Season on ihan mieletön!

Maananataina kiva työpäivä, illalla kävin aikaisin levolle.

Tiistaina kotonani oli juhliensuunnittelukomitean kokous. Pöytäkirjasta huomaan, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ja mikä parasta, tänään sain puhelun Suomesta, ensimmäinen vieraani ilmoitti saapumisajankohtansa. Kyllä minä ymmärrän etteivät kaikki pääse paikalle, mutta jo parikin kotomaasta saapuvaa vierasta ilahduttaa hirmuisesti.

Eilen olin Stadionilla katsomassa kuinka Freiburg voitti FC Kölnin 3-1. (Taas!!) 45 000 ihmistä laulamassa kannustuslauluja puna-valkovaatteissa saa ihon kananlihalle.

Nyt on siis Torstai. Tämän kalenteripläjäyksen kirjoittamiseen meni syömisineen puolisen tuntia. Nyt jatkan työntekoa. Kesähiljaisuus on virallisesti ohi ja töissä kaaos-stressi. En anna sen haitata, parempi vaan näin, tunnenpa ainakin olevan hyödyllinen. Ja muutenkin kun huomaan toimivani paljon paremmin stressitilanteissa. Kaikenlainen tyhjänpanttina oleilu ja odottelu kun passivoivat.

Illalla ollaan kutsuttuina ystävien luo syömään, siitäkin iloitsen. Kokoajan kivaa! Ja viikonlopuksi toivon vaan rauhaa, pari asuntonäyttöä (toivottavasti viimeinen), kokkailua, kotona olemista, kävelyretkiä ja joogaa. Mutta koska mitään en suunnittele, voipi olla että päädynkin taas jonnekkin. Toivon alkavani pakkaamaan kirjahyllyn sisältöä. Muutto, en tiedä minne, lähestyy.

Helkkari mikä karmivan huono merkintä. En vain saa vastattua meileihin. Tässä syyt ja kuulumiset. Kuuluu siis hyvää. Pitäkää peukkuja että asunto nyt löytyisi!

(Ainiin ja pari asiaa myös ärsyttävät. Minä viihdytän itseäni aamuisin lukemalla Ilta Sanomia. Mutta nyt ei voi, kun siellä puhutaan vaan jostain maajusseista, sinkkuäideistä ja primitiivisistä BB asukkaista. Miten voi olla, että tositv asioita uutisoidaan suomen lehdissä?!?)

Hei hei, voikaa hyvin!

Kata aka Dirty Chick Tennesee

Propleema

Kysymys liittyen lihan valmistukseen. Kyseessä kana tai mikä vaan muu liha, resepteissä aina lukee, että huuhtele ensin elukka tai palaset ja taputtele TALOUSPAPERILLA kuivaksi.

Talouspaperi tarttuu aina lihaan! Sitten paprua joutuu nyppimään lihasta. Mitä teen väärin? Miten muut mukamas "taputtelee talouspaperilla lihan kuivaksi"?
Ihan normaali liha ja t-paperi täällä on käytössä.

Ärsyttää, auttakaa!

Paras haihtua vaan

Hyvää päivää!

Olen kotona. En mennyt töihin, koska kärsin kamalista kuukautiskivuista. Nyt auttoi ihan ibuprofeiini, ja olen todella onnellinen, että olen täällä.

Lyhyet kuulumiseni ovat tässä:

Bob on Portugalissa maalla. Hän oleilee ystävän talossa keskellä pampaa. Hänellä on kuulemma asuna verkkarit. Parta kasvaa ja päässä haituvat. Istuu 24 h lepotuolissa puun alla, lukee ja välillä kuin vanha ukko nukahtelee tuoliinsa.
Minulla on kauhea ikävä, koska olen takiaisten sukua.

Työnteko hotsittaa yhtäpaljon kuin neulojen kynsienalle-työntely. En tajua enää mistään mitään, hyvä kun muistan nimeni. Jotenkin vielä reilu viikko sinnittelyä.

Loma alkaa ensi ensi viikon perjantaina, ryysään suoraan duunista Amsterdamin kentälle hakemaan Blancaa, joka suvaitsee vihdoin saapua Eurooppaan sieltä hevonkuusesta.
Sitten me sekä Damin hullu toinen neitonen käyttäydymme erittäin siveästi koko viikonlopun. Istumme siis hiljaa jalat ristissä koko viikonlopun, ihan loman alkamisen kunniaksi. Blanca kertoo Dubain työasioista, myhäilemme.
(En malta enää odottaa hetkeäkään!!)

Sitten palaan kotiin ja Bob palaa samaan aikaan. Auton pakkaus ja kohti Berliiniä. Minun pikku Bob täyttää 37 vuotta ja aiomme juhlia sitä ystävien kanssa pääkaupungissa. Koska minä olen varmaan kovin virkeä Damin reissun jälkeen, on päivänsankari luvannut, etten joudu ajamaan tuona päivänä.



Sitten aiomme suunnistaa kohti Puolaa. Lopusta en tiedä. Suunnitelmissa on Varsovaa, Prahaa, Bratislavaa, autossa Karpaateilla nukkumista (ostin juuri autojääkaapin sekä kaasukeittimen kahvia varten), erilaisia majataloja, hotelleja, ystäviä Wienissä sekä siellä täällä oleilua ja uusien juttujen katselua ja kummastelua.
Parasta kaikessa on se, että suunnitelmaa ei ole, voimme tehdä mitä vaan. Pitää välttää eripuraa ja kiirettä. Paljon kirjoja, kilometrejä, kasoittain cd levyjä ja hyvää ruokaa.



Sitten vielä viikoksi Suomeen. Kesäinen Helsinki on pakko nähdä joka vuosi.

Tässä se on, kesä.

Katapultti menee kesätauolle, tai sitten ei. Saas nährä. Kattellaan.

Nauttikaa rakkaat ihmiset kesästä. Voikaa hyvin ja yritetään välttää murheita.

Laskin tässä että

Kesäloma alkaa 25 päivän päästä.

Kesäloma kestää 30 päivää.

Työt jatkuvat 55 päivän päästä. Sitten pitäisi taas olla motivoitunut ja jaksaa joululomaan asti.

Töitten alkamispäivästä joululoman alkamiseen on 145 päivää.

Joululomanpäättymisestä kesäloman alkuun, mikäli tuotantosuunnitelmaa ei muuteta, on 179 päivää.


En nyt ihan tarkkaan tiedä, että mitä tästä kaikesta pitäisi olla mieltä.

Kiva ja Antava Taukki joka Antaa

Tere tere!

(Tämä on uusi tervehtimistyylini, puhelimeen vastaan jatkossa halojaa!)

Muutama asia:

1. Luin tässä juuri kirjan nimeltä Raja. Kirjalijan nimi on Riikka Pulkkinen. Sain sen Äidiltä. Alkuun meinasin jättää sen kesken, koska se oli mielestäni niin naivi, mutta jatkoin kuitenkin ja kuinkas sitten kävikään. Kirja imaisi minut niin mukaansa, että ajoin vahingossa väärällä metrolla lähiöön ja luin siellä sitten penkillä kirjaa. Soitin duunin ja sanoin, että on justiinsa yksi tärkeä tapaaminen. No kyllä olikin, luin niin kauan kunnes sormet olivat kohmeessa. Suosittelen.

2. Ne minun uudet saappaat! Mikä show, olen käynyt viiden eri kenkätyypin luona ja kukaan ei suostunut niitä korjaamaan. Nyt löysin yhden paikan ja ne ovat valmiit perjantaina 13. päivä. Näenkin tässä jo jonkin yhtälön. Saas nährä. Jos ne on muuten hienosti kavennettu, niin vähintään korko putoaa sitten illalla.

3. Olemme aloittaneet pakkaamisen Bobin asunnossa. Ostettiin ebaystä kympillä 30 muuttolaatikkoa. Nyt kaikki meneekin nopeammin kuin luultua. Löytyi sympaattiset opiskelijatytöt seuraaviksi vuokralaisiksi ja Bob muuttaa minun luo jo tämän kuun viimeisenä päivänä. Hiukan pelottaa ja kauhistuttaa.
En nyt jaksa ajatella asiaa tämän enempää. Kaikki tulee menemään hyvin, kuten aina. Mitenkäs muuten. (Älkää sanoko mitään muita vaihtoehtoja!)

4. Minulla alkaa tänään illalla loma, joka kestää ensi tiistai aamuun asti. WOW! Vielä 3 tuntia ja sitten pakkaamaan. Lennämme Suomeen, en ole käynyt siellä viime heinäkuun jälkeen.
Nyt seuraa kysymys: Siellä taitaa olla kylmä. Voinko lähteä kevättakissa jos alla on paksu huppari tai villapaita, vai tarvitsenko talvitakin? Onko siellä pipo sää? Onko Helsingissä se tyypillinen jäätävä tuuli?
En ole ollut tähän vuodenaikaan Suomessa ainakaan seitsemään vuoteen. Kuvista päätellen siellä on jo vähän vihreää.
Kertokaa heti, minun pitää parin tunnin päästä pakata laukku!

Lohileipä lihapiirakka karhuolut limppu

Niin ja muistutuksen sananen kaikille Suomessa asuville, jos sitten ilmenee jotain maanlaajuista sähkökatkosta tai vr: n junaliikenne takkuilee, niin tiedätte että ei hätää, Kirjeenvaihtajanne se siellä vaan.

Mukavaa pääsiäistä kaikille, syökää hyvin!

Kölnin Kirjeenvaihtajanne keittiössä

Täällä töissä ei tapahdu mitään. Kaikki ovat Innsbruckissa tekemässä lähetystä, minä pidän täällä päämajassa naruja kätösissäni, mikä tarkoittaa sitä, että voin jakaa kanssanne erään reseptin. Tämä soveltuu hyvin iltoihin, jolloin ei jaksa tehdä melkein mitään, mutta haluaa kunnon sapuskaa.
Teen tätä aika usein. Eilen onnistui taas hienosti. Ruoka olkoon nimeltään "Possun kyljyksiä vihanneksien kanssa kermakastikkeessa". Lisänä salaatti.

Lähdetään kello seitsemän väsyneenä töistä kotiin. Juostaan ruokakauppaan ja ostetaan neljä possunkyljystä, kermaa sekä vihannesta tarpeen mukaan, palsternakkaa ainakin pitää olla.

Kotona: Riisutuminen ulkovaatteista, ripeä hyökkäys keittiöön etsimään leikkuulautaa ja veistä. Kuoritaan vihanneksia mitä kaapista löytyy. Muutama reilu palsternakka, pari porkkanaa, pala purjoa, pala selleriä. Kaikki paloitellaan ja pestään. Tässä vaiheessa laitetaan kylpyvesi valumaan ja uuni about 200 asteeseen.

Sitten paistetaan possunkyljykset lyhyesti padassa öljyssä, minä käytin ohdakeöljyä. Myllystä pippuria ja suolaa. Kun ne ovat molemminpuolin ruskeahkot heitetään vihannekset, reippaasti kermaa ja vähän kasvisliemijauhetta sekaan. Laitetaan kansi päälle ja pata uuniin.

Kuoritaan muutama luomuperuna valmiiksi kattilaan kylmään suolaveteen. (Jos on todella väsynyt, eikä kestä henkisesti yhtäkään lisäkattilaa, voi ne perunat laittaa sinne samaan pataankin)

Kylpyamme on täynnä. Vedessä lillumista. Mies tulee kotiin ja ryysii kylppäriin. Sanot että laita perunakattila kiehumaan ja valmista salaatinkastike.

Bobin salaatinkastike on ihan tavallinen. Oliiviöljyä (hyvää sellaista), balsamico etikkaa (hyvää sellaista), valkosipulia, pikkasen dijon sinappia, suolaa ja pippuria myllystä, ripaus sokeria. Suotavaa on myös laittaa mitä vaan Provencen yrttiä sekaan.
Salaatti on jo edelliseltä päivältä onneksi valmiina pestynä. Mies laittaa jokatapauksessa salaattikulhoon vielä punasipulia ja tomaattia.

Sitten noustaan kylvystä, laitetaan pyjama päälle, mennään keittiöön, laitetaan tuoretta ruukusta nirhaistua persilijaa pataan, avataan ihana Beck’s olut ja laitetaan ruuat lautaselle. Siirtyminen olohuoneeseen ja tv päälle.
Oih. Ihanaa. Hyvää. Ja sitten saapuu braindead olotilan saavutus, aivojen nollaus.

Kaikille ihanaa iltaa.

P.S. Hämäsin. Sen persilijan voi laittaa sinne pataan ihan jo ennen kylpyäkin. En vain muista milloin sen sinne tungin.
Niin ja maistuu tosi hyvälle kanssa Heinzin kedarin kanssa!

Menen lauantaina kampaajalle

En ole syönyt makeaa yli kuuteen vuoteen. Tästä laskusta jätetään pois kerran vuodessa syömäni yksi korvapuusti.
Siis käytän kyllä sokeria. Salaatinkastikkeeseen sitä tulee melkein aina ripaus, puhumattakoon sokerin määrästä ketsupissa. Mutta suklaa, kakut, jäätelö, karkki, leivokset, keksit, munkit jne. eivät vain enää maistu. Kai minulla muuttui joku hormonitoiminta tai jotain silloin vuonna 2000, koska lopetin makean syömisen kuin seinään. Aluksi kaikki luulivat minun olevan jotenkin sairas, olinhan vetänyt koko ikäni levyn taloussuklaata sekä pari viineriä päivässä. Korvasin sen sitten tosin muulla.
Aloin himota juustoja, hampurilaisia, sipsejä, suolaisia piirakoita, pekonipalleroita ym. suolaisia rasvaruokia. Tokihan olin näitä suolaisia ruokia jo aikaisemmin himonnut, mutta intohimoni alkoi kasvaa. Kun muut söivät kakkua kahvilassa, minä vetelin parmankinkkuviipaleita, oliiveja ja juustotarjottimia nassuun.

Toissa iltana tapahtui jotain kummallista. Tulin illalla kotiin ja Bob oli keittiössä paistamassa lettuja. Pöydässä oli herkkuhilloja, siirappeja ja valkoista sokeria. Bobin tytär, Blondie ahmi niitä jo samaan tahtiin kuin Bob ehti paistaa. Aika normaalia sunnuntai-illan toimintaa, erikoiseksi se muuttui kun minäkin otin letun, kasasin sen täyteen ylimakeaa sokeroitua vadelmahilloa, sokeroin lätyn vielä valkoiseksi, rullasin sen ja aloin syömään. Söin niitä noin seitsemän kappaletta. Pariin lisäsin vielä hillosokeritahnan päälle vaahterasiirappia. Olo oli aika outo, väsähdin ennen kymppiä ja nukuin tauotta kahdeksaan. Eilisen kärsin päänsärystä.

Muihin aiheisiin.

Kaikki varmasti tietävät sen tosiseikan, että kun lainaa tavaroitaan tai asuntoaan muille, melkein aina jotain hajoaa. Sitten siitä ei kuitenkaan viitsi mainita henkilölle mitään, koska eihän kukaan tahallaan mitään hajota.
Ja mitä se jälkikäteen hyödyttäisi, ellei nyt puhuta jostain satojen tuhansien eurojen vahingoista, joita minulle tosin ei voi tapahtua. Kallein omistamani asia on varmaan joku täysin arvoton kadulta löydetty kaappi. Vaikka onhan levyillä arvoa. En saa vähätellä original Miles Davis levyjäni 50-luvulta, puhumattakaan ikivanhasta Motörhead picture vinyylistä. Eli onhan minulla vaikka mitä törkeen hienoa! Nyt kun maallinen mammonani on tässä merkinnässä käsitelty, jatketaan.
Bobin sisko oli käymässä täällä Euroopassa ja lainasi autoa. Hänellä oli ollut varmaan stressaava reissu. Kolme pikkulasta, auto täynnä tavaraa ja se pakollinen ympäri Saksaa ja Ranskaa kiertue. Ulkomailla asuvien tyypillinen synnyinmaareissu. Kaikki sukulaiset ja ystävät on tavattava jne. (Elämäni tarina!)
Eilen illalla lähdimme vasta palautetulla autolla Bonniin Bumerangi-näyttelyyn, olin nauhoittanut uuden Peeping Tom levyn cd:lle kuunneltavaksi, ja kas, auton musiikkilaitteet eivät toimineet. Boxeista lähti sellainen ääni, että katsoimme parhaaksi ohittaa aiheen. Avasin kuitenkin boxit ja tarkistin piuhat. Kaikki päällisin puolin kunnossa. Musiikkia ei vain enää voi kuunnella. No, kyllähän autobaanakin kivasti humisee.

Minä tiedän muuten nyt Bumerangeista melkein kaiken tarvittavan. Hienoja ovat myös "ei takaisin palaavat", lentävät uskomattoman pitkiä matkoja. Ilmojen lämmettessä alan opetella heittoa.
Raportoin oppimisestani heti, kun ilmenee kerrottavaa.

------------------------------------------------------------ (väli)

Viime yönä unissani pyörin taas ympäri kämppää. Havahduin seistessäni keittiössäni. Jokainen unissakävelijä tunnistaa sen kamalan olon. Häpeä ja hämillään. Kata, mene takaisin sänkyyn, mitä helkkaria sä täällä pyörit, sanoin itselleni.

Aamulla taas heräsin siihen, että puhuin ääneen suomea. Olin kuulemma kuullostanut vihaiselta ja erittäin kiukustuneelta. No ei mikään ihme, kyllä vituttikin. Unessa olin juuri lentänyt Suomeen, mennyt mummolaan ja huomannut, että Äiti ja Sisko ovat heittäneet arkullisen ihania 60-luvun mekkojani roskiin. Äiti sanoi, että ne olivat homeessa. Sisko sanoi, että no osta vittu uudet. Olin todella raivoissani. Mutta pitääkö minun mölistä öisin ääneen, se on kamalan noloa, varsinkin jos on yökylässä.
Herättyäni avasin heti vaatekaapin ja aloin tarkistamaan. Huh, se oli vaan unta, kaikki ihanat hippimekkoni roikkuivat nätisti henkareillaan rivissä. Kuin vatupassilla mitattuina!

Rakas nettipäiväkirja, eipä täällä muuta erikoista kerrottavaa. Työ ottaa päähän ja vapaa-aika on minimissään. Kulmakarvojen väliin kohoaa uhkaava finni, jos nyrpistelee nenää, siihen sattuu, eli se taitaa olla sellainen kiva sisäisesti tulehtunut yksilö.
Ystävätär, en ole vieläkään päättänyt mitä puen päälleni lauantain häihin, mutta olisiko sinulla ehkä sellaisia ihania Intiasta tuotuja hindutarroja? Voisin liimata yhden tuon finnin päälle. Mitäs siihen sanot?

Toivotan kaikille herkullista tiistaita. ChaChaCha.

Keikarimaisen Aneeminen Torikauppias Akrobaatti

Olen seurannut koko aamun Hailuodon lautan webkameraa. Kiitos tästä aktiviteetistä Joonas ja VT. Elämäni on nyt mielekkäämpää.

Laihduttajat ovat ilmeisesti päättäneet dieettinsä. Blogilistalla vilistää Hamstereita, huora ja kivantuntuinen uusi ruokablogi. Ruksasin.

Ruokablogin ongelma on usein huono kuva. Kiinnostava resepti, mutta kuvassa näkyy epätarkasti joku epämiellyttävä mössöläjä. Epäesteettistä, ei kiitos.
Reilun vuoden olen kokannut Pastanjauhajien ohjeilla. Kuvat ovat aina hienoja. Jauhajilla on tyyliä.

Sorsanpaistajalla uusi haaste helmikuuksi. Punasipuli.

Jos ilmenee tekemisenpuutetta, askartelkaa.

Minä lähden Amsterdamiin. Viikonloppua, Amigos.

Riivaa

Taidan olla nälkäinen ja kärsin suomiruoka-kaipuusta. Päässäni on tänään liikkunut todella monta asiaa. Ajatukseni harhailevat mm. näin:

savusiika, taffelsipsi dippikastike, lihapiirakka kurkkusinappi judensilla, piimälimppu, HK:n maksamakkara, Kuun paistetut silakat ja perunamuusi, graavilohi, felixin punajuuriviipaleet, lenkkimakkara ja turun sinappi, aurajuusto, mustaleimainen, fazerin kauraleipä, koskenlaskija, korvapuusti, Sikalan muikut, metsästäjänleike huoltamolla, sinappisilli, pakastimen valmis perunasipulisekoitus mistä voi tehdä vaikka mitä, eikä tarvitse yömyöhään kuoria ja pilkkoa, lihapasteija, oltermanni, katkarapu pakastealtaassa kuorittuna, lohikeitto, nakkikastike, voileipäkakku, hernekeitto, grilli porilainen

Tämä on sietämätöntä.
Kaikki te, jotka pääsette ostoksille vaikkapa Alepaan, olkaa onnellisia. Kadehdin teitä!