Minulla on kaksi kansalaisuutta, yksi isänmaa, yksi äidinmaa ja yksi asuinmaa. Missä ikinä maailmalla olenkaan, kuvassa oleva edustaa minulle kotimaista ruokaa.
Tuota mössöä syödessäni laitan joskus silmät kiinni. Silloin muistan ihan tarkalleen, miltä tuntui syödä sitä ensimmäistä kertaa elämässä juuri avatussa, uututtaan kiiltelevässä Helsingin Forumissa.
Kuvassa Bobin ja minun tyypillinen ateria. Minä olen ketsuppi ja syön juustopurilaiset, Bob on majo ja syö Big Macin sekä nuggetit.
Onneksi käymme siellä aika harvoin.
14 kommenttia:
Globaalia kotimaisuutta:))
Home is where I eat my fries.
Jotenkin söpöä :)
Hehee...
Kaverit ihmettelivät sitä kun mainitsin että kun matkustan jossain niin pitää käydä kerran syömässä paikallisessa Mäkkärissä, siinä on standardoitu tuote jonka pohjalta voi sitten vertailla maita...
Mutta olen oppinut syömään ranskiksia majoneesin kanssa. Näin se kansainvälistyminen etenee.
Itsellä myös tapana käydä joka ulkomaanmatkalla ainakin kerran jossain perus hampurilaismestassa. Ehkä se on sitä, että tietää mitä saa, eli todellisuudessa ei ole hajuakaan mitä suuhunsa tunkee.
Viime Damin reissulla kävin Burger Kingissä, enkä ole koskaan syönyt niin hyvää hampurilaista. (Tosin reissulla oli aina nälkä ja kaikki ruoka ylikeitetyistä kananmunista lähtien oli taivaallista, tiedä sitten mistä johtui...)
Mulle on jotenkin muodostunut sellainen käsitys, että sulla on aina nälkä tai vähintäänkin himoitset jotain ruokaa. :D
Susu tuohan olisi hyvä blogini kuvausteksti! Tai kummatkin lauseet itseasiasa.
Kervo en tiedä mitä söpöä tässä on, mutta otan sen kohteliaisuutena. :)
Hdcanis, mä harrastan tuota automatkoilla. Tunteja jossain ei missään ajoa ja sitten se ihana iso keltainen M näkyy! Ooh cheeseburger! Kyllä mäkin syön majoa. Väitän etten syö, mutta aina kun Bobin silmä välttää, ronkin sen ranskiksia. (Väsään sulle just muuten levyä. Olen Stephen Malcomin kohdalla. Tämä on aikaavievää, koska mulla ei ole koneella mitään ja muutenkin kaikki kiva vinyylinä, mutta hauskaa puuhaa)
Funka hei! Mun on nyt pakko sanoa, että en tykkää yhtään Burger Kingistä. Syön vaan jos Mäkkiä ei ole. Mulle mäkkäri on kuningas ja kaikki muut feikkejä. Toisekseen burger kingin ranskikset tarttuu kitalaken. Mutta Damissa niitä tietty voi syödä. Mä syön ulkomailla ihan mitä vaan. Pääasia kokoajan. Tästä pääsemmekin Tiinan kommentiin.
Sinähät olet Tiina tajunnut minun perusluonteeni helvetin hyvin! Ei muuta mielessä. Ja nyt meen syömään ja luen samalla uutta ruoka/resepti lehteä. Kaame nälkä taas.
Minä käyn aina Burger Kingissä, jos niitä sattuu maassa olemaan. Hiljattaisella Hongkongin-reissullakin poikkesin vaihtokentällä Amsterdamissa. Tukholmassa käytäessä Burger King kuuluu tietty myös asiaan.
Hongkongissakin kokeilin, mutta siellä pihvi ei maistunut oikeaoppisesti grillatulta. Paras pikaruokaelämys tuolla reissulla oli melkeinpä, kuinka döner oli kovasti samanlaista kuin Saksassa.
Mä pidän kyllä kanssa Burger Kingin hampurilaisista, Clock sen sijaan ei tehnyt kauhean positiivista vaikutusta.
Mutta muuten on todettava että kai siinä ranskalaisessa keittiössä joku pointti on, siellä ne Mäkkärihampurilaiset ovat olleet parhaimpia (Italiassa sen sijaan eivät osaa niitä tehdä, ranskikset oli tosin parempia...)
Hyvä että kokoelma etenee, entäpä millaisen vaikutelman se Villi Pohjola on tehnyt? Oliko yhtä hyvä kuin muistit vai petyitkö?
Niin, piti tietysti sanomani, että teen ihan samaa: aina uudessa maassa käyn mäkissä! Siinä on jotain hauskaa.
Burger Kingissä en ole käynyt sen jälkeen kun Lontoossa sain kauhean vatsanväänteen purilaisestaan. Ja siitä on jo kymmenisen vuotta :)
Aikoinaan taas kun kävin muutaman kerran jenkkilässä, niin olin ehdottomasti sitä mieltä että BK oli parempi.
Italiassa ja Kreikassa on tosiaan ollut Mäkissä nihkeintä. Se on jotenkin fiilishommaa ehkä...
hiljaisuutta, pyydän!
MINÄ käyn hesburgerissa, jos jossain käyn.
ps. eilen kävin kyllä mäkkärissä ja ostin pehmiksen ja söin sen tossa tampereen keskustorilla, kun oli niin käsittämättömän hienoa taas ja koska rakastan syvästi kotikaupunkiani. ttu.
kiitos.
näkemiin.
Muistan Saksan alkuaikoinani (meinasin kirjoittaa akuankka), että Burger King kiinnosti, koska se oli eksoottinen, mutta pian sitten huomasin että ei ole mun juttu. Mutta yleensähän kaikki maistuu mitä ei kotona usein saa.
Hesburger on musta myös aika kauhea, sellaista majoneesimössöä ilman mitään makua. Vaikkakin ryysin aina kännissä Hakaniemen Heseen ja tilaan sitä kurkkumajoneesia ranskiksien kanssa. Eli siis öööh kyllä sekin on hyvää.
Ennen oli tosiaan se Clock! Muistan että ainakin yksi Erottajalla. Se oli tosi hyvä mitä nyt lapsuudesta muista. Ainiin ja Carrols. Ja muistatteko Snackin?! Sieltä sai jopa porilaisia! Niitten välissä oli kiinankaalia?! Weird.
Hdcanis, se Villipohjolan kaksi ekaa jaksoa olivat hiukan laimeita, mutta sittenb jymähdin siihen, ne henkilöt ovat upeita, toinen dvd vielä katsomatta. Hyvä se on, ehdottomasti!
Joo Snäcki oli ihan mahtava. Kyttä tuplamällillä :D !!!
Kerran oltiin porukalla Hakiksen Hesessä omat punkut mukana aamiaisella, eikä meitä ajettu ulos. Höh.
kyttä tuplamällillä? mulla tais tulla nyt vähän georgea suuhun.
Lähetä kommentti