Tein eilen virheen töissä. Huomasin sen tänään, tai siis kollega huomasi. Siitä asti oloni on aivan kauhea. Päässä vaan humisee, lattia tuntuu keinuvan jalkojen alla, olo vaan jotenkin kokoajan pahenee, kun käsitän että olen oikeasti mokannut.
Siis kun minä en ikinä tee työssäni virheitä, ei tässä työssä vaan tehdä virheitä. Olen tehnyt tätä duunia 7 vuotta ja koskaan en ole mokannut. Never fuckin' ever.
Ällöttävintä tässä on se, että alkuperäinen virhe ei ole edes minun tekemäni. (Selitys teille lukijoille siis, en ikinä sanoisi tätä töissä ääneen) Minä uskoin mitä minulle sanottiin ja siinä oli erehdykseni, en tarkistanut. Eli tein sen saatanan mokan. Ja koska minä vastaan asiasta, on tämä minun virheeni. Ja niin se onkin, tässä taas kerran huomaan että VITTU KAIKKI PITÄISI AINA TEHDÄ ITSE! Seison nyt asian takana ja kunhan pääsen himaan vedän ranteeni auki.
No ehken kai. Bob juuri lohdutti kertomalla paljon isommasta ja kamalammasta virheestä mikä hänelle tapahtui ja silti hän elää. Hän sanoi, että viimeistään parin viikon päästä en enää ajattele asiaa. Virheiden kanssa pitää oppia elämään ja semmoista.
Tekee vaan niin pahaa, että äsken melkein oksenin. Mieluiten kaivaisin maakuopan ja muuttaisin sinne.
(Tiedän että on olemassa se inhimillinen erehdys, ja tämä moka ei kaada maailmaa, mutta kauhealta tuntuu)
Illalla asunnonnäyttö. Rakas Jumala, anna minulle asunto ja uusi identiteetti.
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
12 kommenttia:
Voi augh, voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Jos se nyt lohduttaa, että muutaman viikon päästä ei tunnu missään, niin tarraudu siihen ajatukseen! Älä ainakaan kaivaudu maakuoppaan, koska tuskin sinne on edes nettiyhteyttä.
Joskus käy niin, että virhe tuntuu itsestä kamalan isolta mutta muut sitä tuskin huomaavatkaan ... Joskus taas käy niinkin, että tyypit huomauttelevat sellaisesta, mikä omasta mielestä ei ole juuri minkään arvoista (silloin sopii todeta, että "vain allah on täydellinen").
Erehtyminen on inhimillistä. Ota virtuaalikalja lohdukkeeksi, kippis! Toivottavasti asunto on ihana.
"VITTU KAIKKI PITÄISI AINA TEHDÄ ITSE!" No näinhän se nimenomaan tasasen tarkkaan on. Mutta kun on vaan kaksi kättä ja 24/7.
Voi kun voiskin lohduttaa Kukiksen lailla, että parin viikon päästä ei tunnu missään! Minä tein vuonna 1984 liikevaihtoveron suuruisen mokan yhdessä sahatavarakaupassa. Fiilikset oli silloin just niin kuin nuo sinun kuvailemasi. Ja mikä pahinta vielä nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, alan hiota, kun muistan häpeääni.
Mutta, ja nyt tulee se lohdutus, löisin vetoa, että muut kyllä unohtivat mokani parissa viikossa! Ole itsellesi armollinen!
Ota kaljaa siellä maakuopassa. Helpottaa. Lyön vetoa, että mä olen mokannut pahemmin ja ranteet on edelleen kiinni. Vittu identiteettikin on sama, so unfair!
-minh-
Symppaan täällä joukon jatkona.
Kukaan ei selviä työelämästä mokaamatta. Mahdoton tehtävä!
Luulen kyllä, että Bob on oikeassa ja huono fiilis helpottaa ja unohtuu nopsasti. Varsinkin, jos ja kun saatte uuden kämpän, jota ihkuttaa ja laittaa!
Yksi vaihtoehto on tietenkin vaikka se majakka, sieltä on paremmat maisemat kuin maakuopasta;-) Mut jos ei kuitenkaan.
Kämppikseni opiskeli aikoinaan lähihoitajaksi ja meni vanhainkodin vuodeosastolle ensimmäiseen harjoitteluun. Ensimmäisenä työpäivänä ensimmäinen työtehtävä oli syöttää osaston vanhuksille aamiaista. Ensimmäinen vanhus tukehtui ruokaansa ja kuoli. Ajattelen aina välillä tätä, kun mokaan.
P.S. Välittömästi tuloksettomien elvytysyritysten jälkeen kämppikseni pakotettiin "heti takaisin raitille"-mentaliteelilla syöttämään myös viereisen vuoteen puhekyvytön, kauhuissaan kämppistäni tuijottava vanhus... Kämppis tosin itsekin vakuutti, että jollei olisi heti jatkanut, ei olisi enää varmaan pystynytkään siihen.
P.P.S. Ethän ole hoitoalalla töissä?
Kiitos, erittäin iso sellainen teille!
Saavuin juuri olohuoneen sohvalleni. Vihdoin kotona! Eli ei mitään netitöntä maakuoppailua.
Kukkis tämä virhe tuntuu varmasti minulta isommalta kuin muista..hehhehhe, yritän tuudittautua tähän ajatukseen.
Zepa sanos muuta. Pätee muuten kaikilla elämänaloilla. Jos mä teen kaiken ite, voin ehkä selvitä jouluun asti ja sitten oon jossain klinikalla saakeli.
Kiits SÄ, eli enää joku 30 vuotta ja sitten unohdan asian :) Veikkaan että MUUT unohtavat sen viikonloppuna.
Minh juu, en tiedä, mokia on niin erilaisia. En onneksi vielä ole koskaan miettinyt oikeasti indiini vaihtoa tai sahailua.
Rappis se majakka olisi kyllä nyt aika hieno! Ottaisin mielelläni myrskyn, laatikollisen vanhoja lehtiä ja rommitotin...meri myrskyää ulkona ja majakassa lämpöä.
Jospa. Tuo lohduttaa. Sääliksi käy vaan ukkoa ja ystävääsi. En muuten hoitoalalla. TV:tä teen. Ei varmaan niin raskasta kuin hoitajilla, mutta siellä kynitään tasanvarmaan ihmiset loppuun ennen 39 ikävuotta. Siis jos on jo teininä aloittanut...
Se kämppä oli unelma, tai sit ei en osaa päättää. Menen miettimään. Kaippa tämä tästä.
Pitäiskö sellainen majakka ostaa jollakin isommalla porukalla, vähän lomaosaketyylisesti, mutta rennommilla aikatauluilla?
Eli jos jollekin omistajista tulee akuutti ahdistus, sydänsuru tai mokan jälkeinen tila, niin sitten sinne voi mennä vähäksi aikaa juomaan rommia ja pomppimaan rantakallioilla kumppareissa, paksu palmikkoneule päällä hiukset tuulessa hulmuten.
No niin. Lähden tästä fantasioimaan ihan keskenäni.
Palmikkoneule! Itsesavustettu kala! Ymmärrän visiosi, luulisin täydellisesti.
Zeniä ja semmoista.
Arvelin että teet jotakin viestintää ja sitten luin vanhempia postauksia ja varmistuin. Mistäkö tiesin? No siitä kuinka reagoit mokaasi. Itse olen tehhyt mokia jotka ovat päättyneet eetteriin, ne sitten ovat siellä ja on aika selitellä. Perua ei voi, vajotaan maan alle. Vanhempana mokiin sitten osaa suhtautua, niitä tapahtuu välttämättä. Vastuu ei ole sinun vaan päätoimittajan.. Ja asiakaspalvelu selittää puolestasi.
Hei Geminius. Ei mennyt mitään mokia mihinkään eetteriin. Se tästä nyt puuttuisikin! PALJON pienempi juttu.
Luulen että "hiukan" ylireagoin.
Kata, ajattelepa, jos kukaan ei koskaan mokaisi. Kaikki olisi täydellistä ja elämä tylsää. Mutta se on kyllä totta, että kaikki pitäis aina tehhä itte.
Lähetä kommentti