Sananen eksymisen ihanuudesta

Minulle tarjottiin töissä jotain modernia laitetta, eli kännykkää, missä on puhelin, internet, musiikinkuuntelu ja ties mitä samassa. Olisiko ollut i-phone tai muu merkki. Kieltäydyin ottamasta laitetta vastaan. Tämä aiheutti kummastusta monissa ja siispä listaan syyt miksi minä* en halua, enkä tarvitse kyseistä vehjettä.

- Käytän puhelinta vain puhumiseen.
- Kotona on musiikinkuuntelulaitteet ja autossa myös.
- En kirjoita tekstiviestejä, paitsi jos pidän bileet kirjoitan ryhmäviestin ja ehkä kerran kuussa erikoistilanteessa tai ulkomailla ollessani.
- Minulla on kamera.
- En halua olla internetissä jos en tietoisesti ole istunut koneen ääreen.
- En halua navigaatiolaitetta
- Haluan käyttää vanhanaikaisella tavalla aivojani
- Haluan joutua kysymään ihmisiltä neuvoa
- Minua ärsyttävät piippaavat laitteet

Pelkään, että laite vaikeuttaa seuraavien asioitten kokemista:

- Istua bussipysäkillä täysin tiedottomana siitä koska seuraava bussi tulee. Odotellessa voi miettiä erilaisia asioita, hyräillä, sohia toista kenkää toisella niin että kenkään tulee mutaa, katsella taivasta ja tarkkailla ihmisiä.
- Ajella autolla ja lukea karttaa. Välillä voi kinastella kaverin kanssa siitä, että käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. Eksyminenkin on ihanaa, en keksi mitään niin vapauttavaa, kuin olla jossain, ilman aavistustakaan siitä missä on. Sittenhän sitä voi vaikka pysähtyä ja katsella lehmiä laitumella.
- Etsiä jotain tiettyä paikkaa vieraassa kaupungissa. Sitä saattaa kulkea tietämättään tunnin ympyrää ja viimein paikan löydettyään todeta sen olevan jo kiinni. Sitten voi naureskella omalle tyhmyydelleen ja oih, mikä ihana tekosyy mennä baariin istumaan.
- Junan ikkunasta ohikiitävien maisemien katselu.
- Istua kesäiltana kavereitten kanssa puistossa ja väitellä asioista. Jos aiheen muistaa vielä kotona, voi oikean vastauksen tarkistaa netistä tai kirjasta
- Pitkillä automatkoilla arvuutella, että mikä biisi ja miltä vuodelta se on kun soi radiossa.

Listaa voi tietysti jatkaa. En halua lukea meilejä bussissa, enkä halua, että minun elämääni „helpotetaan“ yhtään mitenkään. Ja pelkään aivojeni rappeutuvan, jos kaikki tieto on aina parin napin painalluksen päässä.
Kaikista kamalin visio on se, etten enää osaisi vain olla, että aina kun kärsivällisyyttäni koetellaan, pitää odottaa tai tylsistyy, alkaisin räplätä jotain laitetta, painajaismainen ajatus.

Olen varma, että minun elämäni on paljon laadukkaampaa ilman tuota laitetta ja olen onnellinen etten joudu sitä käyttämään.


Kuva on viime kesältä Englannista, katselen penkiltä Bristolin lahtea. Kuvanottamishetkellä laite olisi ollut kätevä, se olisi helpottanut asioitten kulkua, mutta juuri tämän laitteettomuuden vuoksi, tapahtui kuvan ottamisen jälkeen vaikka mitä ihanaa!


* Muitten ihmisten laitekäyttäytyminen ei kuulu minulle, enkä halua omalla listallani vähätellä heitä, keitä nämä laitteet kiehtovat.

FÄSHÖN!

Heipähei rakkaat muotioikkuilijani!

Olettekin jo varmaan kauan odottaneet Päivän Asu kuvaa. Nyt päätin ryhdistäytyä ja esitellä uusimpia trendejä.

Ilma tuntui aamulla kovin kolealta, joten pukeuduin ensimmäistä kertaa loman jälkeen pitkähihaiseen paitaan ja vedin trikoot jalkaan. Tulipas syksyinen olo, ihan kuin olisin ollut kouluun lähdössä.



Huppari on uusi. Ostin sen netistä. Oli jännittäävä saada paketti ihan Ameriikasta asti! Huppari on tuttua American Apparelin pehmeää puuvillaa. (eli siis sitä luontoa saastuttavaa, firma on kai jo pidempään lupaillut siirtymistä organiseen puuvillaan, en sitten tiedä että mitä ja koska.)

Indiskan oranssi mekko on kaverin tuliainen Tukholmasta. Indiskan puuvilloista, saatika rättien ompelijoitten oloista en nyt jaksa jauhaa.

Kengät ostin Lontoosta (tietty Camdenin ryysiksestä) ja ne ovat niin ihanat, että niitäkin on pakko esitellä. Niillä ei ole nimeä, itseasiassa niissä ei lue mitään. Alkuperämaa on varmaankin Aasiassa. Ne ovat mukavat ja niissä on kiva-bonus, että monet ihmiset tulevat kadulla sanomaan, että onpa sulla hauskat kengät ja sitten voi jutella helpommin tuntemattomien kanssa.

Lähikuva vielä:



Ja tähän nuorekkaaseen asuun sopii hyvin seuraava rento käsilaukku.



Loppuun vielä viesti kanssapolkkaajalle.



Kuuma vai ei?

Voi tätä jätteen määrää

Joulu on todella pian. Huomaan sen joka vuosi kun alan kerätä jätettä laatikoihin. Aloitin 7 vuotta sitten lähettämään Jouluksi lastenkoteihin tarpeetonta tavaraa ja siitä on tullut tapa. Nämä lapset ja nuoret nimittäin ottavat kaiken vastaan!
Kirjoitan aina koko meidän firmalle meilin, että tuokaa tavaraa, minä hoidan sen sitten oikeaan osoitteeseen. Kaikki aina sanovat, että ei ole mitään, selitän, että "jäte" käy.
"Jäte" tarkoittaa laatikoittain huppareita, pleikkari-, pc-, xboxpelejä, cd levyjä, pipoja, lippiksiä, avaimenperiä, ranteenlämmittimiä, laukkuja, t-paitoja kymmenillä eri logoilla ja kuvilla, sade-, ulkoilu- ja kylpytakkeja, uimalaseja, uimapukuja, hassuja naamareita, kännykkäkoteloita, animefilmejä, dvd:itä ym ym ym ym. Riippuen tietenkin hiukan siitä, mitä vuoden aikana on tuotettu. (Eräänä vuonna meillä oli 600 ratsastuskypärää)
Pitää vielä huomauttaa, että kaikki vaatteiden logot tai printatut eri tv-ohjelmien "kuuluisat lauseet" eivät ole mitenkään epäkoleita, vaan juuri niitä, mitä nuoriso kadulla hokee.

Tämä määrää vaan järkyttää minua joka vuosi. Kun miettii että yhtä iltaa varten tuotetaan vaatemallistoja ym. roinaa, jätteen määrä on ihan kauhea. Kestää yksi päivä ja aletaan tekemään uutta kamaa.
Kolleegani heittäisivät kaiken roskiin, ellen näitä kamoja keräisi. Joka ikinen työhuone pursuaa tätä roinaa. Kukaan ei ymmärrä miten sitä tulee jokapuolelta ja ihan liikaa. Sitten vielä päälle se jäte, mitä ei edes itse tuoteta, vaan sitä tulee tänne pyytämättä.
Että suuri kiitos vaan kaikille suomalaisillekkin bändeille, ketkä lähettelevät promolevyjään kilokaupalla ympäri Eurooppaa, menee hyvää tarkoitukseen!

Kun ajattelen kaikkia maailman levyjä, filmejä, tv-ohjelmia (listaa saa jatkaa) ja jokaiseen liittyviä artikkeleita, niin alkaa ihan pyörryttämään. Ei mikään ihme, että maailman meret ovat täynnä laivoja roudaamassa satamasta toiseen tätä skeidaa.


P. S. Kiitos kysymästä, pileet menivät hienosti, sanoisin että täydellisesti. Nyt menen vielä pakkaamaan vikat lippiskasat laatikoihin. Josko myöhemmin meemeilisin.