Silirimpsis!

Valokuvatorstai. "... silirimpsis, sileä tie..." Kesämuisto aasin selästä. Tällä tiellä tämän aasin selässä oli kovin silirimppallarraa olo.

Edit. Pakko nyt korjata, koska sekoilin. Siis kuvassa olevat korvat eivät todellakaan kuulu aasille, vaan muulille! Siinä on suuri ero! Aasilla ratsastus ei ole läheskään niin hienoa kuin hyvin kasvatetulla muulilla. Muuli on paljon isompi ja suuriliikkeisempi eläin. Muuli on myös hyvä ratsu pitkille matkoille tai vaelluksille, ne osaavat jakaa säästeliäästi omaa energiaansa hiukan kamelien tyyliin, eli kestävät vaikeammatkin matkat ja maastot. Muulin askel on mukavan pehmeä, paitsi laukka kummallinen ylöspomppiva. Tajusittekos? Niih.

Sain kerrankin olla rauhassa eläinten kanssa!

Pääsiäislomalla koettua.

Muuli ja erittäin vanha hevonen (25 v.) Ratsastin muutama vuosi sitten tuolla hevosella, mutta nyt hän on liian väsynyt, ei enää oikein jaksa, viettää eläkepäiviä:
Muulit ovat erittäin vaikeita kasvatettavia. Niillä on ns. norsun muisti ja ne tarvitsevat kärsivällisen kasvattajan ja paljon lempeä. Harvinaisen pehmeä kaveri tuo muuli siis.

(Klikkaa kuvat isoiksi niin näet elukoitten rakkaat silmät)



Sosiaalisin kolmesta kissasta, laiskottelija:


Nämä tyypit hengaavat pihalla, niitä on enemmänkin, säikkyvät kuvaajaa:



Aasi ja minä (olen ihan tohkeissani):



Päätin alkaa koirakampaajaksi. Tässä ensimmäinen FÄSHÖN kokeilu koiran kanssa.

Aloitustilanne, koira ihan takkuinen:


Kampaaja-Kata työskentelee:


Hiusmalli (Puffi lempinimeltään) on yhteistyöhalukas:



Valmista tuli:



Kiiltävä eikös? Puffi meni sitten heti erään penkin alle kaivamaan kuopan ja makaili siellä.

Seuraava asiakkaani Nelli on arka. Hän on huonoista oloista ja luottamusta vieraaseen ei oikein syntynyt. Selkää ja päätä sain harjata. Ihana nappisimmu:



Bääää:



Tätä en tunne, naapurin aasi. Mölisi siellä laitumellaan matkalla Bobin äidin elukoitten luo. Vein sille leipää. I H A NA !


Hevosia on paljon enemmän, mutta kaikki kuvissa niin, että liikaa ihmisiä ketkä eivät halua kuviaan intternettiin.

Lopuksi vielä minä ja huppuni tuijottamassa Cevennen villisikametsää.

Juusto- jq Pâtéahky

Tervehdys Ranskasta.

Olemme etelassa Provencen ja Cévennen valimaastossa Bobin vanhempien luona. Taalla on sanoin kuvaamattoman kaunista.
Saavuimme tanne eilen aamupaivalla, Bobin isa haki meidat Montpellierista. Aidilla on valitettavasti kasi kipsissa joten paasin heti toihin. Kavelin pari kilometria alas vuorilta laaksoon ruokkimaan kolme hevosta ja ihanan lempean muulin. Kaksi koiraa seuraavat minua kuin hai laivaa. Metsa on taynna villisikoja, joten sinne ei saa hamarassa menna yksin. Vein niille omenoita. Paarynapuut kukkivat, samoin kaikki muutkin; joita en nimelta tunne.

(Outo ranskalainen nappaimisto)

Illan vietimme takkatulen aaressa viinia juoden ja jutellen, pidan Bobin vanhemmista todella paljon.

Nukuin kuin tukki ja nain unta etta jarjestin Kolnissa konserttia, mutta tapahtumapaikka olikin aina eras lehmatalli Suomen hameessa.

Tanaan aamulla hain tuoreita munia tuosta pihan kanalasta, kanat ja kukko juoksentelevat ympaariinsa vapaina, eivat vaikuta kovin jarjen jattilaisilta! Voi etta tuoreet munat ovat hyvia!!!

Soimme salaattia, patonkia ja juustoa lounaaksi, nyt kaikki paitsi mina ovat siestalla. Bob ja hanen isansa makaavat ulkona lepotuoleissa peittojen alla, Bobin aiti lepaa jossain ja mina paatin blogata. Tama talo on niin iso, etta taalla loytaa aina uusia salahuoneita ja salakaytavia, leikin siis miss marplea. Vieressani on kolme kissaa takan (pankon?) paalla, ikkunoista avautuu uskomattoman kaunis nakyma vuorille. Vanha seinakello tikittaa, laventeli tuoksuu ja oloni on mainio.

Kunhan siestailijat heraavat, lahdemme jollekkin suurelle antiikkimarkkinoille, toivottavasti loydan sielta jotain edullista asuntoomme tai ainakin saan inspiraatioita.

Bobin aiti opettaa minulle huomenna miten tehdaan mosaiikkipoyta. Ehkapa alan mosaiikkitaiteilijaksi.

Lahetan tuulahduksen valimerellista ilmaa Suomeen, toivotan mukavaa paasiaista ja lahden nyt ensin antamaan hevosille heinat, matkan varrella asuu myos aasi, se ulisee siella, taidan ottaa mukaan hanelle leipaa.

Meilleures Salutations,
K