Aatonaattona

Rakas verkkoploki,

joululomani alkoi perjantaina kello 18. Olin juuri saanut tehtyä työt tältä vuodelta loppuun sekä hankkinut huoneeni takaisin, kun suuntasin kynttiläjoogaan missä juhlistimme vuoden pimeintä aikaa. Joogasali oli kovin kaunis, kynttilöitä oli monia kymmeniä ja ne valaisivat ihanasti. Joogasimme pari tuntia ja nautimme tämän jälkeen glögiä. Erittäin mukava loman alku.
Lauantaina paketoin kaikki lahjat, pesin pyykit ja siivosin asunnon. Illalla menin suomalaisen Knucklebone Oscar yhtyeen konserttiin. Se oli hieno show. Katsokaa vaikka videota my spacesta, en osaa selittää. Ja symppis bändi muuten. Jouduin valitettavasti poistumaan paikalta jo ennen kahta, koska meille tuli sunnuntaiaamuna kolme varhaisteiniä kylään. Hengasin varhaisteinien kanssa koko päivän ja he jäivät yökylään. Oli ihan kivaa, vaikkakin olin siitä edellisestä illasta (mikä siis ei ollut edes pitkä!) aika uupunut.

Olen lueskellut kirjoja ja makoillut. Olen myös syönyt paljon. Nyt tilanne on tämöinen, että jouluvalmisteluni sujuvat hyvin. Tämä tarkoittanee tälläistä:
-Kinkku on uunissa
-Lanttulaatikko on valmis
-Lohi on graavattuna jääkaapissa, huomenna se on valmis
-Maitojuusto on jääkaapissa valumassa, huomenna valmis
-Sillisalaatit tein juuri

Huomenna en tee kuin perusjutut, tyyliin salaatin, leikkaan lohen, keittelen perunoita ym. Aiomme mennä aattona saunaan, siihen ihanaan sauna paikkaan mistä olen ennenkin kirjoittanut ja rentoutua siellä pari kolme tuntia. Lueskella peiton alla kirjaa ja miettiä että menisikö seuraavaksi suomalaiseen vai turkkilaiseen saunaan. Katolla on kuuma poreallas mistä näkee kaupungin kattoja. Sitten voimmekin tulla kotiin ja syödä, ihan mielenkiintoista olla aattona kahdestaan kotona. Tämä suunnitelma miellyttää minua.
Joulupäivänä Blondie tulee meille ja kavereitakin lappaa varmasti sisään, joten kinkun olisi parasta onnistua.
Viikonloppuna tulee Blanca Dubaista. Tähän fanfaareita ja duubaduubaduu tanssia! Muita suunnitelmia ei olekkaan ja se on just hyvä niin.

Sitten vielä pää-aiheeseen. Ostimme internetradion. Se on siis pieni keittiöradio mistä lähtee hyvä ääni. Tässä se on paikallan jääkaapin päällä. (Kuvassa näkyvät roikkuvat apinan jalat)

Tämä on paras juttu mitä olen nähnyt vuosiin! En ole ikinä harrastanut internetradion kuuntelemista läppärillä, koska minä kuuntelen radiota keittiössä ja en jaksa sitä koko läppäri sinne tänne-juttua.
Mutta nyt!! Istun keittiössä ja kuuntelen jotain Suomen iskelmä radiota ja Hämeenlinnan city marketin väki toivottaa minulle henkilökohtaisesti hyvää joulua ja kyselevät että onkos kinkku jo uunissa. Minä nyökyttelen marketin väelle takaisin, että kiitos kiitos, paistuu juuri. Olen kuunnellut hiphopia Iranista, country radiota Texasista sekä öiseen aikaan Uuden Seelannin ruuhkauutisia. Yksi rekkakuski soitteli texasin radioon ja lähetti terkkuja koko perheelle "daddy's coming home for christmas!". Olin ihan liikuttunut. Olemme myös kuunnellet Romanian radiota sekä Etiopiasta jazzia. Aivan mieletöntä!!

Melkein tauotta on kyllä Radio Helsinki päällä. Sieltä tuli jo esim. Pavementtiä. Ehkä alan ottamaan sinne puheluita. Kata Kölnistä toivoi juuri Ultra Bra:ta.

Suosittelen kaikille. Laite maksoi 134€ ja on kyllä jo nyt tuonut rahat takaisin!
Menen katsoman kinkkua.

Rauhallista Joulua kaikille miten ja missä sitä ikinä vietättekään.

Keskustelu keittiössä

Vihanneskaupasta mukaani tarttui pari perunaa, porkkanaa, palsternakka, selleriä ja lanttu. Myöhemmin keittiössä päätin tehdä niistä keittoa. Kuuntelin tyytyväisenä radiota juureksia kuoriessani. Lanttu oli älyttömän suuri, ainakin kaksi kiloinen. Halkaisin lantun ja olin juuri aloittamassa sen paloittelua, kun kuulin möreän äänen. Lanttu puhui. "Hei älä nyt viitti. Keittoa, miten naurettavaa..." Hämmästyin, puhuuko lanttu minulle? Oliko viimeinen, jo vuosia sitten ottamani lsd lappu sittenkin liikaa? Olenko tulossa hullussa? Lanttu jatkoi: "Komerossa olisi siirappia, jääkaapissa muna...mieti nyt, loraus kermaa, kamoon..."

Tajusin tilanteen. Lanttu yrittää saada minut tekemään lanttulaatikkoa! Sanoin lantulle että ei lanttulaatikkoa voi tehdä lokakuussa. Lanttu oli ärsyttävän ylimielinen ja kyseli että miksikäs ei, kukas sen ajankohdan määrää? Yritin selitellä jotakin, mutta lantun röyhkeys laittoi minut hiljaiseksi.

Laitoin lantun sivuun, veden kiehumaan ja paloittelin kaiken muun. Lanttu kyyräili minua sivusilmällä. Kyllästyttyäni mulkoiluun, paloittelin kylmänrauhallisesti lantun. Lanttu jupisi minulle: "Keitto tulee maistumaan pahalle.....et ymmärrä hyvän päälle...tämä on vääryys, olen kasvanut maan alla iät ja ajat...joutuakseni keittoon....pah...vääryys..."

Heitin lantunpalat kiehuvaan veteen. Mikä röyhkimys! Keitosta tuli oikein maukasta.

Se typerä lanturetkale sekoitti pääni ihan pyörälle! Arvatkaa vaan mitä nyt tauotta mietin!

Onnellista tätä vuotta rakkaat lukijat!

Siinä minä olin, eräässä suomalaisessa kirjapuodissa kyselemässä Saaran perään, kun tajusin, että Helsingissä saa kaupoissa erittäin hienoa palvelua. Ihan kuin olisin eri planeetalle tupsahtanut täältä Kölnin byrokratialasta. (Luin juuri Tiinan blogista kirjoitusongelmaisista, liityn heti sanapropleemajärjestys-kerhoon) Saaraa ei suureksi harmikseni löytynyt, mutta tarkat kellonajat ja kordinaatit sain, ne olivat tosin liian myöhäisiä ottaen huomioon lähtöpäiväni.
Ensin riivasin Akateemisen kirjakaupan naisia kummilla kysymyksilläni. Murakamin kirjoja etsin suomeksi, Muumeja Saksaksi, Austeria englanniksi sekä Tatun ja Patun Suomea ranskaksi. Melkein mitään ei löytynyt, mutta palvelun nopeus ja ystävällisyys olivat huipussaan. Ihan kuin näiden myyjien intohimona olisi ollut minun auttamiseni. Ostelin sitten muita juttuja.
Suurin kiitos lähtee Kodin Anttilaan, minä olin se hattupää, joka riivasi siellä muumimukien vaihtamisella ilman kuittia. "Äiti sekoitti Hattivatit Nipsuun". Luulen että tunsin myyjättären jostakin vuosien takaa, mutten ole varma.
Jokainen Alepan reissu, VR:n matka ravintolavaunussa unohtamatta hauskoja kondyktöörejä, R-Kioski käynnit jne. saivat minut ihan liikuttumaan ystävällisyydessään. En ole tottunut tämmöiseen. Kyllä siis Saksassakin osataan, mutta herttaisuus on ihan eri liigaa. Ainiin ja lentokentällä vasta huippua olikin! Pikku stokkan myyjät olivat niin kivoja, että mietin mikä lääkitys heillä on, haluaisin samanlaisen!
Ja jos kaikki Helsingin silmälasikauppojen myyjät alkoivat hermostua pariskuntaan (Ei siis päällepäin näkynyt), jossa nainen istui kypsän näköisenä sohvalla valittamassa, että voidaanko pliis lähteä ja mies sovittaa kaikki/kaikkien putiikin/putiikkien aurinkolasit läpi, niin terveisiä, me ne vaan oltiin! Puoliskollani on ostomania ja en voi sille mitään, se tekee minutkin hulluksi! Yhtä helvettiä mennä miehen kanssa kauppoihin. (Turha väittää, että naiset vaan shoppailevat, ei pidä paikkaansa.)

Suomessa oli kivaa, koko kaksi viikkoinen meni kuin siivillä. En ottanut yhteyttä melkein keneenkään, puhumattakan bloggaajista, keitä olisin niin mielelläni nähnyt, mutta ei voi mitään, ensi kerralla sitten. Ja olenhan minä enemmän teidän kanssanne tekemisissä, kuin vanhojen ystävien. Oharin kanssa sentään puhuin puhelimessa, sniif.

(Milla rakas Magiani)

Järkytyksekseni myös huomasin, että suuntavaistoni on alkanut pettämään, en löytänyt Flemarilta Veeruskaan ja jouduin soittelemaan puheluita. Miten voi olla mahdollista, että korttelit jotka on ennen tuntenut kuin omat taskunsa, alkavat sekoittua päässä puuroksi? Etelässä en sentään harhaile, mutta heti kun lähden Pitkänsillan toiselle puolen, alan sekoilla. Ikävää.

Kiitoksia kaverille asunnosta. Tyyppi lähti muille maille ja meille heitettiin avaimet kouraan. Yksiön ikkunasta näkyi Tuomikirkko ja Sörkän satama. Kruunuvuoren selkä aamuauringossa, olin ehtinyt unohtaa tuon kauneuden. Jäänmurtajilla oli loma. Helsinki on niin pirun kaunis, Krakovakin heikkenee sen vierellä.





Olimme ensimmäisen viikon maaseudulla. Metsässä saa kumman hienosti henkeä! Ei toinenkaan viikko pelkkää kaupunkia ollut, Helsingistä kuin löytyy ihanan vihreitä (Joulukuussa siis lumisia, paitsi nykyään) kortteleita kuten esim. Suomenlinna. Olipas tuulista.

Nonni, nyt loppuu tämä blogi teksti ihan tykkänään, lähden pelaamaan pokeria! Se on moro, palaillaan!

Meemijudenssi

Aamulla herätyskellon soidessa se oli heti ensimmäisenä mielessäni, minut on haastettu Minhin toimesta meemiin! Eikä ihan mihin tahansa lempiväri meemiin, vaan JOULU semmoiseen! Nousin heti reippaasti ylös ja kirmasin kuin keskikokoinen hirvi keittämään kahvia. Kiirehdin koneelle ja nyt vihdoin pääsen aloittamaan.

1. Missä vietät joulusi tänä vuonna?
- Suomessa, Hämeessä maalla.
2. Keiden kanssa?
- Bob (ellei hän peru matkaa ja jätä minua, koska riideltiin. Taidan alkaa etsimään uutta asuntoa. Haahhaahhaa!), Isä, Äiti, Sisko perheineen, Mummi, Eno perheineen ja serkkuja perheineen jne. Toivon että melkein kaikki pääsevät paikalle.
3. Mitä olet pyytänyt joululahjaksi?
- En mitään. Me annetaan ihan pikku juttuja. Paitsi pikkulapsi saa tietty lapsilahjan. Toivottavasti joku kuitenkin jotain antaa tai muuten menee kaikki pilalle.
4. Mitä aiot antaa joululahjaksi?
- Pikku asiota. Tämän remontin, muuton ja lentolippujen jälkeen ollaan virallisesti niin heikosti miinuksella, ettei ole varaa mihinkään yli parin euron juttuun.
5. Aiotko koristella joulukuusta?
- No jos ei sitä ole koristeltu ennen meidän saapumista niin mielelläni.
6. Aiotko leipoa pipareita/joulutorttuja?
-Yleensä kyllä, nyt en tiedä, mietin asiaa sitten kun meillä on keittiö…Lauantaina tulee joku heppu ihmettelemään meidän asunnon loistavia 50-luvulla laitettuja sähkö- ja vesihommeleita.
7. Aiotko syödä joulukinkkua?
-No aion. Kuolaan nyt jo.
8. Entä laatikoita?
- Lanttua tietenkin ihan nirvanaan asti. Muista en niin välitä, maistan kuitenkin pikkasen.
9. Aiotko laulaa joululauluja?
- En. Jos menen tädin kanssa joulukirkkoon, kuten tapana on, liikuttelen suutani.
10. Aiotko juoda viiniä?
- En. En ikinä juo viiniä.
11. Missä vietit viime vuoden joulun?
- Bobin entisessä asunnossa.
12. Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
- En tiedä. Joulut ovat aina toistaneet samoja kuvioita. Ja sekoitan muistoja valokuviin ja filmeihin.
13. Entä ensimmäinen muistamasi joululahja?
- En muista. Kummallista mutta muistan muitten lahjat paremmin. Joulupäivänä aina Serkun kanssa sekoitettiin kaikki ponit, barbit, legot sun muut lattialle. Sitten sitä iloitsi kaikkien uusista lahjoista.
14. Kun olit lapsi, koristelitko kuusen?
-Juu kyllä. Mutta kyllä se oli enemmän Isosiskon hommaa. Olin jotenkin kärsimätön siiheen hommaan.
15. Onko jotain, mitä toivoit monta vuotta joululahjaksi, muttet koskaan saanut?
- Lapsena kai joku tajuton Barbietalo. Myöhemmin yksi Granada ja El Camino.
16. Tuleeko teille vielä joulupukki?
- Ei kai. Siis en tiedä esittääkö joku pikku tytölle. Minä olen muuten esiintynyt pukkina. Kyllä se meni läpi. Ripakinttu sääreeni kai jotenkin vilahtivat, voi olla että hämmensi lasta.
17. Miten uskosi joulupukkiin lopahti?
- Olen tästä jo blogannut. Kopion tähän vanhemmasta merkinnästä otteen:
„Niin, ja eihän pukkia ole edes olemassa. Palaamme siis taas aiheeseen lapsuusmuistot. Minä uskoin lapsena Joulupukkiin. Mikä riemu, kun kurkittiin ikkunoista ja aina eräs pikku tyyppi aivan tohkeissaan pölisi, että nyt näkyi valoja tai punaisia lakkeja pimeässä. Lumessa selkeitä jälkiä! Ja niin näin ne minäkin.
Olisiko ollut toisella luokalla koulussa, kun opettaja kysyi joululoman jälkeen, että millainenkas loma oli. Minä sitten innokkaana kerroin, että pukki ehti meille ja jakoi lahjat, olivat jopa tontut mukana. Opettaja tiedusteli sitten, että no olikos teillä vuokrattu pukki vai esiintyikö kenties joku sukulainen? Sillä hetkellä maailmani mureni.
Aloin muuten vihata kyseistä opettajaa siitä hetkestä alkaen.”
18. Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
- Juu. Tai se oli jotenkin epämiellyttävää ja samalla kauhean jännittävää.
19. Pelkäätkö joulupukkia nykyään?
- No ainakin noita kauppakeskuksien pervoja.
20. Onko täällä kilttejä lapsia?
- Kyllä kyllä.
21. Katsotko jouluisin jouluelokuvia?
- En, katson hömppäkomedioita. (Minhin vastaus)
22. Jos katsot, mitä?
- Jos joku hömppäkomedia kertoo joulusta, ni sitten kyllä. (Minhiltä)
23. Entä katsotko joulukalentereita telkkarista?
- En
24. Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
- Ei ole ja vituttaa. haluaisin tehdä itse joulukalenterin (sellaisen valtavan kangasjudanssin, jossa on nappitaskut joka päivälle ja kaikkea itsetehtyä kivaa sälää sisällä, Bobille siis. Mutta en osaa eikä ole aikaa. Ei saa kalenteria. (Minhin muutettu vastaus)
25. Onko sinulla mitään tiettyjä joululauluja, joita tykkäät kuunnella?
- Maa on niin kaunis tulee ensimmäisenä mieleen.
26. Lempijoululaulusi?
- No se Maa on niin kaunis, naiskuorolla kiitos. Sitten se En etsi valtaa loistoa ja Arkihuolesi kaikki heitä. Tykkään enemmän hengellisistä kuin poroista ja pukeista kertovista.
Mitä en kestä ollenkaan, ovat semmoiset yli-innokkaat lapsikuorot joissa huudellaan nisse, possu ja pukki juttuja. No, voin niitä hetken kuunnella jos on lapsia paikalla.
27. Esiinnyitkö koskaan koulun joulujuhlissa?
- Olin kai kerran joku tonttu. Mutta HAA! Olin kerran, lukiossa, Lucia. Se oli kivaa, ei tarvinnut mennä tunneille.
28. Miksi/miksi et?
- ?
29. Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?
- No just niin kuin tuossa ylhäällä kerroin, että miten se vietetään. Jos ei Suomessa, niin sitten omassa kodissa ystävien kanssa. Ruokaa ja rauhaa.
30. Onko teilla varsinainen joulu 24. vai 25. päivä?
- No enemmän aattona, mutta kyllä siis 25. päiväkin ihan kunnon joulua on. Tapanina alkaa kyllästyttämään, silloin iskee AINA semmoinen BAARIIN! olo.
31. Pidätkö joulusta? Miksi?
- Mä vaan rakastan sitä kaikkea. Kerrankin aikaa, sukulaisia, yhteistä puuhailua ja oleilua. Kynttilöitä ja uusia kirjoja. Aikaa jutella mummin kanssa ja pelata vaikka jotain pelejä. Pitää vaan varoa, ettei tule perhekinastelua.
Ja haluan nähdä sen Lumiukko piirretyn. En ole nähnyt sitä vuosiin. Se musiikki on niin kaunis että alan ehkä itkemään. Vaadin että Serkku soittaa sitä pianolla, jooko lupaathan?

Nonni. Ja nyt töitä tekemään. Ja taidan soittaa tuolle miehelle, en jaksa mitään kinastelua, varsinkaan kun en edes muista mistä riideltiin. Varmaan joku todella fiksu ja tärkeä aihe.