Ohhoh, Turisti lausuu pari valittua sanaa. Aamen.
On muuten ihan sama, että onko sitä juuri saanut lapsen, vai asuuko sitä vaikka ulkomailla tai mitä vaan, näitä valittajia löytyy joka tilanteessa. Sitä täytyy oikein opetella olemaan tuntematta jatkuvaa huonoa omaatuntoa.
"Ihan yhtä pitkä matka täältä on sinne, kuin sieltä, oli se sitten missä vitussa hyvänsä, on tänne!"
Jep jep, en tiedä koska tulen Suomeen. Ja kun tulen, niin en todellakaan tiedä, että kerkeänkö viikonlopun aikana ajella Helsingistä Lappennrantaan ja sieltä Mikkelin kautta takaisin. On nääs vähän muutakin tekemistä. Priorisointia. Jos joskus saan sapattivuoden niin katsellaan, voisi ehkä onnistua.
Katapultti julkaisua kirjoittaa Kuulantyöntäjänne
Sinetti
Kunniakirjat, Diplomit, Pokaalit
13 kommenttia:
Hyvin sanottu.
Haluaisin kokeilla siipiäni ulkomailla joskus. Ne on tehty styroxista.
Eikä unohdeta onnenpyörää!
-Hymynakki
Voi olla, että mie kerkeän joku päivä vielä sinne. Toivottavasti.
joo. tutulta kuulostaa. mutta näin kuudennen saksan vuoden alkaessa on suurin osa ystävistä kerinnyt tänne saakka kyläilemään, moni jopa useampaan kertaan. koitan antaa kannustavaa palautetta joka vierailun jälkeen, sillä ne immeiset parhaiten oppii (kai?)
Amen! Tää on niin tätä. Ja annas jos olet paikkakunnalla x. Vuorokauteesi pitää mahduttaa kaikki ne 5 samalla paikkakunnalla asuvaa ihmistä, ja elleivät he mahdu, niin se on MERKKI.
Ååååh. Varjelkoon minua tulemasta tyypiksi, joka syyllistää.
Toisaalta my ex-BFF oli kesälomailemassa Suomessa. Tiedustelin fesessä, minkälainen aikataulu hänellä on. En saanut vastausta, mutta jälkeenpäin minulle selvisi, että hän oli viettänyt Suomessa kuusi (6) viikkoa, minä aikana olin valmis siirtymään hänen luokseen sen vaaditut 400 km.
Tuntui haljulta. Ehkä jopa vitutti.
Lopetin Turistin purkauksien lukemisen jo vuosia sitten. Tulin niistä pahalle päälle. Semmoinen ehdoton, päällevyöryvä negatiivinen energia ei kerta kaikkiaan sovi hipiälleni. -ruu
Voi niin tuttua. Tähän samaan aiheeseen liittyvät he, jotka sitten tulevat, mutta tulevat kotiisi kuin täyden palvelun Bed & Breakfastiin.
Irlannin arjesta tervehtien
Heljä
Tuota huomasi kyllä ulkomailla asuessa, kun itse kävin Suomessa muutaman päivän visiiteillä niin aika kovalla aikataululla usein mentiin, ja osa ihmisistä jäi sitten näkemättä.
Kaveripiiri meni vielä ihan ok mutta sukulaisten, jotka asuivat pääkaupunkiseudun ulkopuolella, kanssa olikin sitten hankalampaa, ja harmittelivat kun en käy katsomassa...nojoo, kyllä sillä lentokoneella pääsee moniin suuntiin, lomamatkoja saa kohdistaa minun asuinpaikkani suuntaan ja jos on eläkkeellä niin silloinhan pitäisi olla aikaa...
Amen täältäkin!
Et uskokaan miten monta kertaa mulle on sanottu että ei mua viitsitä tulla katsomaan kun "tuuthan sä kuitenkin Suomeen".
Ai jaa.
Saattaa olla että olis muutoksen paikka.
Kerran vuodessa nykyään, mutta uskon että varsinkin sitten kun vanhempani ovat kuolleet niin taitaa vierailut tuostakin harventua.
Sitten tänne on kuulemma niin kallista tulla. Hollantiin oli kans kuulemma kallista tulla.
Jostakin kumman syystä Pariisiin ei ollutkaan yhtään niin "kallista"...
Sanoisivat suoraan ettei ne mua edes tule katsomaan vaan nähtävyyksiä.
Aamen kaikille takaisin ;)
Hah, en ole yksin. Siis tämä on ärsyttänyt minua jo vuosia! Kyllä kaikki minun hyvät ystäväni ovat täällä käyneet, jotkut vain kerran, toiset useammin. Olen asunut yli kymmenen vuotta ulkomailla, mikä on muuten yksi kolmasosa elämästäni, joten on aika normaalia, että kaverit käyvät täällä.
Sitten joku entinen koulukaveri, ketä en ole nähnyt moneen vuoteen, KEHTAA ruikuttaa, että "kun sä et ikinä käy täällä" tai "mehän ollaan niin hyviä ystäviä muttei koskaan nähdä"...että kerkeisin viikonlopun aikana kahvitella jossain hevonvitussa. Kai mä nyt ensimmäisenä haluan nähdä niitä läheisiä ystäviä, niitä ketkä käyvät myös täällä!
Ainiin ja jotkut eivät voi tulla tänne, kun heillä on lapsia (!!) ja niin paljon muuta tekemistä, kuten töitä, harrastuksia ja ties mitä. Ai?! Ei kai meillä muilla vaan mitään omaa elämää, töitä ja omia juttuja ole?!
Hyvät ystävät tulevat myös tänne ja ottavat ne lapsensa mukaan.
Ja älkää vaan ikinä vi**u sanoko, että ei ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen rahaa tulla tänne. Se on kyllä maailman paskin tekosyy.
P.S. Ruu, ymmärrän mitä tarkoitat.
P.P.S. Häivyn täältä nyt raivoamasta.
Juu, ja tuo koskee monta muutakin asiaa.
Esim. kaikki konsertit ja muut isommat tapahtumat on aina pääkaupunkiseudulla. Myös työhön liittyvät koulutukset ja tapahtumat on suurimmaksi osaksi siellä. Jos sieltä joutuu tulemaan koulutukseen esim. Kaustiselle (kuten työtoveri kertoi) oli nää Helsingin ihmiset itkeneet kuinka tänne takapajulaan on niin helkkarin pitkä matka. Työkaveri oli todennut, että sama se on matka kuule toisinkin päin...
Hear hear! Todellakin muualla kun pääkaupunkiseudulla saa kyllä tuntea nahoissaan nämä Suomen "hirveän pitkät ja vaikeat" välimatkat. Ulkomaille muuttanut serkkuni saa nykyisin huomattavasti useammin vieraita kun täällä Pohojanmaalla asuessaan... Siellä nimittäin sentään edes läheiset käyvät vähintään kerran vuodessa, täällä asuessa kaikki oletti että serkku on se liikkuva osa joka menee Etelä-Suomeen.
Meillä ei käy juuri kukaan, osittain siks kun tänne on niiiiiin pitkä matka (4 ja puoli tuntiahan on puolet elämästä?) sieltä kaiken keskipisteestä Helsingistä ja osittain varmaan myös siks ettei meillä ole lapsia, jotka ainakin sisarusteni kohdalla ovat tuplanneet/triplanneet vierailutiheyden.. Itseäni täällä kyllä riipii myös monien paikkakuntalaisten sisäänpäinlämpiävyys, tuntuu siltä että olen ikuinen ulkopaikkakuntalainen kun melkeen kaikki muut on täältä kotoisin ja pyörineet samoissa piireissä koko ikänsä eikä heillä ilmeisesti ole kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin.
Kiinnostava keskustelu. Itsekin huomasin, että ulkosuomalaisena elo oli aika yksinäistä. Matka sinne muualle oli selkeästi pidempi, kuin minun matkani Suomeen.
Blogissani on muuten sinulle haaste!
Minä olen asunut vasta niin vähän aikaa muualla, ettei kukaan ole edes kaivannut minua. Tosin tuskin tulee kaipaamaankaan paitsi siis jokunen kaveri, jotka on tulossa tännekin.
Mutta siis suku ei kaipaa enkä osaa kuvitella, että kukaan ruinaisi minua käymään tai tulisi täällä käymään. Nyt se tuntuu kivalta, mutta voi olla, että joskus se alkaa ottaa päähän ja tulee hylätty olo. Niisk.
Lähetä kommentti