Tapahtui äsken: Andreaksen reppu

Istahdin kello 19:40 junaan. Olin matkalla työpaikalta joogaan. Viereisellä penkillä oli reppu. Kysyin kaikilta lähellä istuvilta matkustajilta, että tietävätkö he kenelle reppu kuuluu. Kukaan ei tiennyt eikä kukaan näyttänyt kiinnostuneelta. Kummastelin asiaa hetken ja kyselin ääneen, että mitä pitäisi tehdä, voisinkohan avata sen ja katsoa onko siellä jotain repun omistajan henkilöllisyydestä kertovaa. Kukaan ei vastannut, ihmiset näyttivät siltä, että ASIA EI KUULU MEILLE, EMME HALUA OLLA KOKO REPUN KANSSA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Junan kuljettajaan ei voi ottaa yhteyttä. Avasin reippaasti repun, en kehdannut heti tonkia, tuli heti varas-olo, muitten laukkuja kaivelemassa. Repun pikkutaskussa oli virallinen kirje, ja näin ollen nimi ja osoite. Heti perään huomasin pienen purkin täynnä ruohoa. Joku opiskelija, ajattelin, en voi jättää reppua tänne lojumaan. Nainen vieressäni sanoi, että laukun voi viedä poliisille tai junayhtiön löytötavaratoimistoon. Löytötavaratoimisto on iltaisin kiinni ja poliisille en tämmöisessä tilanteessa todellakaan soita. Alkoi harmittamaan, miksi aloin pitää asiasta melua, olisin vaan ollut kuin reppua ei olisikaan. Nyt toisen virallinen kirje, ruoho ja koko reppu ovat minun ongelmani. Otin repun kuitenkin mukaani. Ajattelin kokoajan, että jos jollain olisi minun kadonnut laukkuni, toivoisin että joku ottaisi sen ja etsisi minut käsiini. Eihän sitä nyt voi sinne junaankaan jättää!

Menin sitten repun kanssa joogaan. Joogaopettajani sekä ystäväni Bettina kurkkasivat reppuun ja sanoivat että se on murtovarkaan reppu! Siellä oli työkaluja ja pari reipasta veistä. Aloitimme joogan ja kaikki mantrat sunmuut mietin vaan reppua, en siis mantoja. Bettina toi minut joogan jälkeen autolla kotiin ja ehdotti että pitäisimme ruohon ja heittäisimme repun ulos. (Bettina oli juuri 2 kuukautta Hawailla juhlimassa 40-vuotispäiväänsä ja oli kovin huhhahheijjaamainen, aikaeroa kai) En suostunut, halusin kuulla Bobin mielipiteen. Toisekseen, minulla ei ole tapana koskea muitten omaisuuteen. Tulin kotiin noin kello 23 ja Bob oli vielä hereillä lukemassa kirjaa. Kerroin heti suuren salaisuuteni. Tutkimme laukun perinpohjin, tajusin että repun omistaja ei ole mikään nuori opiskelija ja löysimme:

- Sosiaalitoimistopapereita nimellä
- Häätö asunnosta-läpyskä nimellä
- Kinderyllätysmunan yllätyksen muovikuorimuna täynnä spiidiä
- mp3-soitin, patterit loppu
- Tyhjä filmi
- Lakana
- 4 erilaista työkalua, en tiedä sanoja suomeksi
- Linkkari
- Mattoveitsi
- Pitkät kalsarit
- Kolme pyöränlamppua, veikkaan varastettuja, kalliita
- 2 taskulamppua
- Kallis otsalamppu
- Nenäliinapaketti
- Käytetty junalippu
- Tupakanpuruja, jämät
- Muovipurkkitäynnä ruohoa, sanoisin hollantilaista, ei paljon, noin 3 grammaa silmämääräisesti
- Vaijeri
- Muovipussi täynnä pyöräntarakalle tarvittavia kuminauhajudensseja
- Jazz peli

Tyypin nimi on Andreas, hän on 42 vuotta, asuu kauheassa lähiössä ja aion etsiä hänet käsiini. Kaikesta päätellen Andeaksella menee päin vittua ja nyt hän istuu jossain ja pelkää poliisien löytäneen reppunsa missä ovat selvästi esillä nimi, henk.tunnus ja osoite.
Lupaan, että Andreas saa reppunsa takaisin.

...jatkuu...