Ostimme siis viime keväänä astianpesukoneen merkkiä Electrolux ja se oli meille kummallekkin elämämme ensimmäinen tuollainen kone! Ajattelimme että tästä se aikuisten elämä alkaa, astiat koneessa ja me viettämässä LAATUAIKAA, esim. reikaamista, kynsienleikkuuta, huilumusiikin kuuntelua, selluliittivoiteen levitystä tai muuta ihanaa ja mitäs vaan. Ei kun stressiä! Huomenna otan sinne liikkeeseen puhelua (taas!), kone pitää outoa ääntä ja pesutabletit eivät liukene veteen vaan jäävät klimpeiksi koneen pohjalle ja kone alkaa haista ja astiat ovat likaisia. Viimeksi ostin erittäin kalliita pesutabletteja ja korjaaja-urpo sanoi että väärää merkkiä, ostin sitten niitä Electroluxille sopivia CALGONIT vai olisiko GALCONIT merkkisiä (Muka-sopivia, sehän on vaan joku kahden firman diili) ja ei toimi taaskaan! Mitä kusetusta, koko ikäni olen kadehtinut astianpesukoneellisia ihmisiä, ajattelin että heillä on ihana elämä. Tyypit istuvat rivareissaan tyytyväisinä, katsovat uutisia ja makkarat on syöty, kukaan ei tiskaa ja on tosi harmonista yhdessäoloa. No ei täällä vaan, kohta sitä pesuvettä on tietty lattiallakin perkele.
No ei se mitään, minullahan on PIIRAKKA uunissa huomista varten.
Olenkohan koskaan kertonut, että olen sellainen kaikkien tapahtumien yleinen piirakan tekijä. Minulla on jo jopa laukku minne mahtuu kolme pellilistä kaupungin halki kuljetettavaksi, niin suosittuja piiraani ovat. Siis en tienaa piirakoillani mitään, menevät aina ikäänkuin synttäri-hää-mikä vaan juhliin tuliaisiksi/lahjoiksi.
Yleisemmin minulta tilataan kinkku-paprika-juusto tai pinaatti-feta-pinjansiemen tai lohi-purjo-tilli, eli ihan peruspiiraita.
Vihaan sitä voitaikinan nyppimistä niin paljon! Nypin ja nypin, sitten koittaa se "alamme levittämään taikinaa pellille"-kohta missä meinaan tulla hulluksi. Taikina ei aluksi ikinä tunnu riittävän koko pellille! No, kyllä se sitten sen vartin SORMEILUN jälkeen riittääkin.
Nyt tuolla uunissa on se pinaatti-pinjansiemen-feta judenssi. Uuni on täynnä jotain paistoroiskeita ja löyhkää, mutta en suostu sitä pesemään. Ottaa kyllä päähän. Nythän minulta ei edes piirasta pyydetty, ihan hyvänä ihmisenä ajattelin piirakalla ilahduttaa.
Viimeksi tein piirakkaa eräisiin venäläisjuhliin.
Kaalipiirakka (ei varman yhtään venäläinen, pikkupellillinen)
Helpompi pohja, ei se typerä kinkkupiiraan nyppimispohja:
500 g voita
8 desiä jauhoja
2 tl leivinjauhetta
300 g maitorahkaa
Sekoitetaan ensin kaikki paitsi rahka ja lopuksi sekin mukaan. Taikina jaetaan kahtia ja kummatkin palat kaulitaan jauhoitetulla pöydällä pellin muotoisiksi ja kääritään kelmuun, hetkeksi kylmään jähmettymään.
Vuoka/pelli voidellaan voilla tai laitetaan leivinpaperi ja alimmaiseksi hiukan isommaksi lätsähtynyt taikinatuotos.
Täyte:
Pari kiloa valkokaalia
2 isoa sipulia
2 rkl rasvaa
1-3 desiä vettä
reippaasti suolaa
ei niin reippaasti valkopippuria
reippasti meiramia
loraus siirappia, joku pari kolme ruokalusikallista, luulisin
Lisäksi muna voiteluun!
Hienonnetaan kaali ja sipulit, kiehautetaan rasvassa, lisätään nuo vedet ja annetaan hautua pehmeiksi noin 40 minuuttia. Mausta koko höskä kaikilla jutuilla ja anna jäähtyä.
Sitten koko täyte taikinan päälle pellille.
Kanneksi se toinen taikinan pala päälle. Nypi ja sörki haarukalla reunoja tosi kauan. Voitele munalla!
Painele reippaasti haarukalla reikiä. Uuniin 200 astetta noin puoli tai kokonainen tunti.
Juo tosi paljon vodkaa piirakan kanssa.
Niin ja sitten kun hyvä piiras on valmis, niin sitä unohtaa sen halvatun taikinan nyppimisen ja on oikeastaan aika iloinen kätensäjäljestä.
Eipä nyt muuta, piiras palaa ihan just ja astianpesukone piippaa taas. En tarkista kirjoitusvirheitä, täällä kun vauhtiblogataan, pakko mennä hei!
9 kommenttia:
"Juo tosi paljon vodkaa piirakan kanssa."
Toi oli mun lempikohtani tosta ohjeesta.
Mä olen aina niin laiska piirakan tai piirakkapohjan tekijä, että ostan sellaisen valmiin pakastetaikinan. Ei tarvi nyppiä tai mitään. :D
Tää oli tällänen ihana raivopiirakka, vodka roiskuu, astianpesukone räjähtelee vieressä ja leipuri itse nyppii ja sörkkii silmät verta valuen.
Mä olen kyllä nyt aika järkyttynyt tosta astianpesukonejutusta, koska olen elätellyt itse koko ikäni ihan samanlaisia mielikuvia, ikäänkuin mielikuvaharjoitellut tulevaa astianpesukoneen-omistajuutta varten. Rivarit ja kaikki. Ja nyt se on romahtanut koko mielikuvahöskä:(
Koska jos sulla ei toimi, niin mulla se tulee olemaan ihan sairas katastrofi.
Suosittelen edelleen teini-ikäistä poikaa astianpesukoneen tilalle! PUS!
-minh-
Vitjat mikä vauhti! Huh. Sika-astianpesukone. Meillä on vanha ja tuntematonta merkkiä ja voin sanoa, että meillä katsotaan bingolottoa ja annetaan reiki-hoitoja shakroille ihanan rakkaudellisessa olotilassa ihan päivittäin, kun kone huutaa kuin nousemaan lähetvä jumbojet ja aina vähän jännittää, milloin se syttyy tuleen ja polttaa meidän idyllin.
Meillä taas astianpesukone ihan oikeasti helpottaa elämää. Ainoa ongelma on se, että se on kymmenen vuotta vanha laite, joka varmaan kohta hajoaa ja sitten mullekin tietysti myydään joku vuotava ja vinkuva helvetinkone. Ja tätähän kannattaa aloittaa murehtimaan jo hyvissä ajoin.
Kaalipiirakka maistuisi, nam.
Tätä minä odotinkin, meinaan että nyt voin lyödä kaalipiirakalla kaikkia venäläisiä tuttaviani, merci merci.
Pesukoneen sijasta minulla on mies, se vinkuu mutta ei vuoda -ainakaan vielä.
Käyn täällä silloin tällöin salaa kylässä, en yleensä uskalla pukahtaa (suomalainen-hämäläinenkin vielä- ja nautin hiljaa) mutta nyt kun tuli lopetusuhka niin älähdin, pelkäsin etten ehdi ollenkaan jättää merkkiäni, koiramaailmassa sanottaisiin kusta tolpan juureen.
Tiina kultaseni, jos täällä olisi niitä valmispohjia myynnissä, käyttäisin toki. En nyppiessäni mitään muuta mietikkään, kuin että MIKSI VITUSSA TÄÄLTÄ EI SAA NIITÄ VALMISTAIKINOITA PRKLE?!?!?!
Minh. Joo, silmät valu HIUKAN verta tosiaan :D Asiasta tulikin mieleen, että ostin eilen sitä suosittelemaasi ripsaria, siis se keltainen maybelline ja se on ihana, sillä tulee hirmu nätit räpsyttimet. Mutta en vielä anna sille tuomiota/kehuja, koska melkein kaikki ripsarit ovat ensiavaamisen jälkeen hyviä, laatu selviää joku parin viikon kuluttua, kerron sitten.
Joo kauheaa kyllä tuo astianpesukone-elämähaaveilu. Nyt meillä on se kone ja ei mulla ole vieläkään kiiltäviä hiuksia ja valkoisia hampaita damned. Ilmiselvää kusetusta.
Ihanaa Jenni sä olet palannut!! Just tuota bingolottoa mä terkoitin, olen niin kateellinen! Ja sulla on koirakin, tietty sen toimivan koneen syytä, en kestä. Niin täydellistä, jos se palo tulee niin teillä on tietty vakuutuksetkin kunnossa! Mä olen varma että sulla on myös sellainen heleä iho ja valkoiset hampaatkin. Mun shakrat on ihan tukossa. Otan lisää puheluita Electroluxille.
Kittyfane murehditaan kaikki koneitamme yhdessä. Olen tosin varma että niissä tiskaavissa teineissä on enemmän murehdittavaa joten avatkaamme astianpesushakramme!
Hei Sirokko ja tervetuloa. Voi kuule mä olen käynyt jo monta kertaa sun blogissa, enkö ole ikinä kommentilla tervehtinyt?
Mullakin on mies, hän täyttää ja tyhjentää konetta! Eli konevastaava.
Toivottavasti piirakka onnistuu.
Minun eilinen piirakka on siis täksi illaksi, koska tulee koko naapurosto kylään, mutta maistettiin illalla palaset ja oli tosi hyvää, eli koko saakelin nyppiminen kannatti taas.
Aaaaah, kaalipiirakkaa, kokeilen heti kun palaan uuden uutukaisen hellani ääreen!
Minä olen sitä tylsää sakkia, joka on aina syvästi halveksinut rivitaloissa asuvia ihmisiä, jotka tuoksukynttilöden kajossa käyvät keskiluokkaisten normiperheiden epä-intellektuelleja keskusteluja astianpesukoneen kuluttaessa taustalla maailman vesivarat ...kunnes ostimme tämän asunnon (toki olin sihen saakka halveksinut myös omistusasunnon hankkimista), jossa oli jo astianpesukone.
Minusta tuli nimittäin astianpesukoneemme (jonka olemme ristineet Kertuksi) suuri fani heti, kun lakkasin hysteerisenä pelkäämästä vesivahinkoa aina, kun koneesta kuuluu veden liikkeeseen viittaavaa ääntä.
Kerttu pesee kaiken puhtaaksi valittamatta ja nopeasti (puolessa tunnissa ja vieläpä jollain eko-bioohjelmalla) halvimmillakin pesupulvereilla eikä koskaan ole tuottanut minkäänlaista pettymystä. Emme käytä mitään ihmeen kirkasteita tai supertabletteja, pelkkää pulveria ja sitäkin ohjetta pienemmän määrän. Olen AINA inhonnut eniten kaikista kotitöistä juuri tiskaamista ja keittiöön kasautuvaa tiskivuorta ja siitä tappelemista, kenen vuoro on nujertaa se.
Nyt todellakin voin vain usuttaa Kertun astioiden kimppuun ja käpertyä itse viettämään laatuaikaa R:n kainaloon, tai jos en halua kuunnella loisketta (jos jäämme keittiöön), vaan piilottaa kätevästi tiskit Kertun oven taakse :)
Ehkä ongelmanne voisi kiteyttää tällä surullisenkuuluisalla (huhujen mukaan ihan oikeasti pölynimurimainoksessa esiintyneellä ) lauseella: Nothing sucks like Electrolux!?
Mahtavan näköinen piirakka, ja noin muuten Tiina summasikin siitä kaiken. Kaali on niin ihanaa etten tiedä, mikä olisi sitä parempaa, paitsi ehkä lanttulaatikko.
Astianpesukoneista en sano mitään vaikka meidän (vuokra-)keittiössä olisikin paikka sellaiselle. Mä tykkään tiskaamisesta ja myös tiskivuorista rähjäämisestä. Minhin neuvon mukainen teini-ikäinen poikakin on tilauksessa viiden-kuuden vuoden päästä :)
Kävin muuten lukemassa tämän heti kun olit päivittänyt, mutta en pystynyt aikaisemmin kommentoimaan, koska en vaan pystynyt ... Sori, olen luuseri. Tänään menen kuuntelemaan yhtä naista, jolla on kymmenen lasta ja päivätyö ja joka vielä kiertää ympäri Suomea luennoimassa hyvästä elämästä. Toivottavasti se saa minuun puhtia.
Jospa ja Kukkis moi,
kiitokset kommenteista. Mä olen myös ihan luuseri enkä myöskään jaksa pysty kykene. Hädintuskin pysyn hereillä, menen illalla hiukan tanssimaan, ehkä se herättää.
Puspus.
Lähetä kommentti