Päätä särkee

Pitäisiköhän minun näin Saksassa asuvani jotenkin kommentoida tämänpäivän uutista? En keksi mitään sanottavaa, kauheaa, kamalaa, hirveää. Minua lähinnä nyt kiinnostaa miten Saksan televisio tulee lähipäivinä käyttäytymään. Kovasti siellä on ollut porukkaa jo päivän mittaan lapsia haastattelemassa. Toimittajat kameratiimeineen tuntuvat ryysäävän joka paikkaan heidän perässään.

Olen kuitenkin itsekkäästi kovin onnellinen, ettei Blondien koulussa ole tapahtunut mitään näin hirveää. Hän on juuri kotona, tekevät kuulemma läksyjä. Blondiehan ei tosin ole tällä hetkellä omassa koulussaan, vaan sellaisessa väliaikaispaikassa, koska heidän koulunsa on vaarassa romahtaa, kuten aika monet muutkin talot siinä lähistöllä. En nyt jaksa tästäkään mitään kirjoittaa, koko juttua jauhetaan täällä joka paikassa päivästä toiseen. Löytäisivät nyt ne viimeiset ruumiit ja lopettaisivat koko typerän metron rakentamisen.
Ihme sähläystä! Lähden joogaan.

Oksettaa

Olen töiden puolesta joutunut aivan liika katsomaan tv-kuvaa Gazasta. Olo on todella ahdistunut ja täytyy sanoa, että mikään, ei vittu yhtään mikään, mitä rikoksia Hamas ikinä onkaan tehnyt, ei oikeuta näitä israelin paskiaisia tähän viattomien teurastukseen. Ihan saatanan sairasta.

(Pieni välihuomatus vain, yritän ajatella mukavia muuleja ja menen kohta joogaan ajattelemaan mantoja)

Sananen Anttilasta, Petestä ja juureksista

Ihanaa kun on perjantai. Aamulla ei olisi huvittanut yhtään nousta ylös, mutta kun tajusin tämän perjantai-asian niin ponkasin kuin Anttila sängystä ylös. Eikö jossain laulussa joku Anttila ponkassut jonnekkin vai sekoilenko minä? Huomasin siinä sitten pojoing ponkaillessa ja sinkoillessani, että siirtyminen vaikeampiin joogaliikkeisiin, on aiheuttanut karsean lihassäryn. Aika jännä olo, en muista tätä pitkiin aikoihin kokeneeni. Ihan sattuu portaita noustessa.

Olen viime aikoina tehnyt paljon ruokaa. Viikonloppuna tein monelle hengelle porsaanpaistin ja juureskiusauksen. Siinä juureksia pilkkoessani tuli mieleen, että olisipa täälläkkin valmiita suikaloituja perunasipuliseospakasteita myynnissä. Kyllä ostaisin! Olen myös tehnyt kasvispihvejä ja kanttarellimuhennosta. Kasvispihveistä tuli ihan uusi lempparini. Tein myös lihapasteijoita. Tavallinen voi-rahkataikina ja täytteenä riisisipulijauheliharaakakananmuna-mössö. Niistäkin tuli tosi hyviä, ihan semmoisia kuin Suomessa leipomoissa.
Eilen tein ensimmäistä kertaa elämässäni SUOMI PITSAA. Eli laitoin täytteeksi kinkku, ananas, sipuli, katkarapu, sinihomejuusto, valkosipuli, extra juusto jutut. Söin sitä kylmänä tänään aamiaiseksi ja maistui ihan kuin Suomessa.
Eli olen tällä hetkellä fiksaantunut tekemään Äidinmaan ruokaa. No ehkä sitä pizzaa jää vielä pala huomiseksi, niin voin näin viettää itsenäisyyspäivää.
Muutenkin pitää tankata kaloreita iltaa varten, koska ensin on jooga ja sitten menemme eksäni synttäreille ja siellä ei ikinä saa mitään tarjoiluja paitsi juomaa. Tai olisiko hän joku sata vuotta sitten kerran tarjonnut sipsejä. Yksi hyvä syy miksi me erosimme. Hän ei ymmärrä ruoan eikä tarjoilujen päälle.
Huomenna onkin The Dandy Warhols konsertti mistä keikan jälkeen siirrymme taksilla työpaikan joulujuhlaan. Onhan se hiukan noloa mennä vasta yöllä, mutta rajansa firmalle uhrautumisessakin!
Tänään olisi myös Giant Sand keikka ja sunnuntaina Get well Soon, mutta ei sitä nyt jokapaikkaan voi ryysiä. Haluan nimittäin myös katsoa Friends jaksoja dvd:ltä ja syödä niitä piirakoita.

Vielä yksi asia konserteista. Minulle on käynyt monta kertaa niin, että menen katsomaan jotain täysin tuntematonta rokkibändiä johonkin paikkaan ja kappas, siellä seisovat tyyliin "pete" ja "ripa", keitä en ole nähnyt yli 15 vuoteen. Minulla on "pete" mielessäni sellaisena mopo-poikana kenellä on juuri alkanut kasvaa jotain haituvaa leukaan ja asuna myllyt ja pilotti.* Siis Helsinki-Espoo-Vantaa alue on loppujen lopuksi niin pieni, että on ihan mahdotonta ettei näin usein kävisi.
No, äsken katsoin yhden paikan nettisivuja ja totesin, että hyvä homma, tuossa pian siellä soittaa kaverin bändi ja syyhypunkkikolleegani soittaa keikan jälkeen levyjä. Merkkasin kalenteriin ja katsoin vielä että aijaa, siellä soittaa joku toinenkin bändi. Katos vaan, Suomesta. Klikkaaan täysin minulle tuntemattoman bändin kuvaa ja oho! Sehän on "Virtasen Kale". Perkele! Viimeksi nähty siskon lakkiaisten aikaan. Jumpeli. Pieni suloinen Helsinki.

Mukavaa viikoloppua ja itsenäisyyspäivää.

From Cologne with love,
Kata aka CalamityK

*Kukaan ei halua miettiä, että millaisena "petellä" on allekirjoittanut mielessä.

Jaloa ja ehdottomasti kannatettavaa

Törmäsin viime viikolla muutamissa suomalaisissa blogeissa seuraavaan merkkiin:

Ulkosuomalaisille tiedoksi, bannerissa luvataan harkita joka ostosta tavaratalo Stockmannin ale-päivillä. Ehkä merkki lupaa myös harkitsevaisuutta jokaiseen ostokseen tulevaisuudessa.

Tämä merkki edustaa minulle kaikkea sitä mikä minua kuvottaa. Miksi ihmiset ovat niin sekaisin, että erikseen luvataan harkita joka ostosta? Eikö sen pitäisi olla jokapäiväiseen elämään kuuluva normaali asia? Ymmärsinkö siis oikein, bloggaajat ketkä laittoivat tämän blogiinsa, eivät tähän asti ole harkinneet ostoksiaan?
Vai miten tämä pitäisi ymmärtää?

(Banneri pöllitty Kulutusjuhlasta)