Katapultti julkaisu on kesätauolla

Viime yön unessa meidän piti muuttaa. Uusi asunto oli jo valmiina, jotenkin pakon edessä oli vaan mentävä uuteen kotiin. Avasimme Bobin kanssa uuden asunnon oven ja pillahdin itkuun. Asunto oli moderni ja täynnä "luksusta". Se oli valtava, keittiö kiilsi teräksen sävyissä, keskellä mielettömän isoa keittiötä oli pömpeli, mitä kodin messuilla kai kutsutaan lämpimästi kodin sydämeksi. Eli hella ja työtaso tuuletuspönikköineen olivat keskellä huonetta. Kaikki kiilsi kuin sisustuslehdessä ja lattia oli jotain hienoa materiaalia. Kylpyhuone oli kuin tv:ssä näkemistäni Dubai hotelli dokumenteista, hienoa marmoria ja pienia fengshui-henkisiä kiviä sun muita asetelmia. Kuljin valtaisin tyylikkään hallin läpi ja nousin pari porrasta ylemmäs kohti olohuonetta, sekin oli valtava, kuin Dallasiasta tai Dynastiasta, vain nykyajan henkeen sisustettu. Pitkä paljas puupöytä jonka yllä roikkui trendikäs lasi/muovi "kristalli"kruunu. Sohvapöytä oli matala, kulmasohva beige, matot uskomattoman beigejä, sellaisia kuin Ikeassa, mutta niitä todella kalliita, ja siellä olivat kaikki maailman tv-koti-teatteri-laitteet. Näky oli kauhea, koska minä halusin vain takaisin kotiin, omaan kotiin.
Bob yritti lohduttaa minua, että kyllä tästäkin selvitään. Tajusin että koko olohuoneen, mikä oli ainakin 100 neliötä, takaseinä oli pelkkää lasia. Kuljin kohti seinää ja katsoin eteeni, näkymä aukeni ja tajusin, että asuntomme oli keskellä Helsingin Kampin Keskusta. Näin lasin läpi ihmisiä raahamassa ostoksiaan muovikasseissa kaupoista toiseen ja kerrosta alempana oli jokin pihviravintola, siellä istuskelivat hymyilevät, onnelliset ostelijat nauttimassa ostosten välissä punaviiniä ja pihviä. Aloin tuntea outoa sekavuutta, tajusin että on joulunalusaika ja ihmiset tekevät jouluostoksia, Pentikillä olisi joulutarjouksia, kuulin kaiuttimista. Olin keskellä henkilökohtaista helvettiäni.
Bob jotenkin hävisi ja seisoin asunnossa kauhuissani yksin. Yhtäkkiä Boris Beckerin uusin vaimo Lilly tuli sisään ja puhutteli minua töykeästi. Hän kysyi olinko sitten selvillä, että herääminen tapahtuu joka arkiaamu kello kuusi, sillä tehtäviini kuului nuorimman pojan Eliaksen aamupalan teko. Lilly puhui jotenkin kauhean ilkeällä tavalla ja otin pöydältä kännykkäni ja poistuin asunnosta. Hän huuteli jotain ohjeita perääni, mutta juoksin vain pois. Sitten seisoin entisen linja-auto aseman paikalla, siinä mistä ennen Espoon bussit lähtivät ja yritin soittaa Bobille. Koko Kampin Keskus oli hävinnyt, kaikki oli kuten ennenkin, näin tunnelin minne ennen Länsiväylän bussit ajoivat, Forumin valot paloivat ja linja-autoaseman digitaalinen kello näytti kymmenen sekunnin välein kelloa ja lämpötilaa. Busseja ei vain ollut paikalla, satoi lunta ja näpyttelin kännykkääni. Paniikki alkoi kasvaa. Olin vahingossa ottanut Lillyn kännykän, osoitemuistiossa olivat Lillyn ystävien numerot ja en saanut päähäni Bobin numeroa, käteni tärisivät ja en vain saanut numeroa näppäillyksi. Kauhuissani tajusin, että minun on pakko soittaa Rouva Levykauppiaan vaimolle. 0163..... enempää en muistanut.
Lillyn osoitemuistiossa oli vain neljäkirjaimisia tyttöjen nimiä. Kuusi kappaletta.
Tina
Nina
Caro
Lisa
Luna
Lena

Heräsin.

Bob on ollut jo kolme viikkoa poissa, enimmäkseen Sardiniassa ja Provencessa. Hän palaa huomenna keskiviikkona myöhään yöllä ja minä en enää jaksa odottaa. Kaikki yöt yhtä sekoilua! Yksin nukkumisesta ei tule enää mitään, ei enää huvita.
Sitten me lähdemme reissuun ja ajelemme Suomeen. Kiertelemme itää ja länttä. Pääkaupungissa olemme vain pari päivää, joten kaikki suunnittelemani blogitapaamiset pitää unohtaa. (Melkein kaikki muutkin!)
Pakkaan mukaan lämpimiä vaatteita, peittoja ja kumisaappaat. Aion syödä paljon kalaa ja perunaa. Tarvitsen kirjoja (Minh, voitko tehdä mulle valmiiksi pinon?) ja ihan vitusti aikaa itselleni.
Kaikille lukijoille toivotan täten mukava kesää, voikaa hyvin ja blogataan taas syksymmällä, ellei sitten aiemmin spontaanisti.
Ahoi!

Heipähei pitkästä aikaa

Täällä on kaikki mainiosti. Minulle on tapahtunut vaikka mitä, mutta haluan nyt jakaa kanssanne jännittävän asian. Minulla on uusi kampaus! Harmi etten voi näyttää sitä edestä, sillä se on tosi kiva.


En nyt valitettavasti osaa kirjoittaa enempää. Jatkan kun jatkan. Katsokaas niin kauan kun minusta ei kuulu mitään, on kaikki hyvin. Tulen kyllä sitten tänne heti ulisemaan jos jokin mättää! (Tämä tiedoksi huolistuneille lukijoille, ootte ihania)

Terveiset täältä!

Oi kevät, saavu jo!

Nonni, kesälomapäivät on lyöty lukkoon, mökki* varattu ja laivamatkat maksettu. Eipä tässä nyt sitten muuta, odotellaan kesää. Kirsikkapuut kukkivat jo, mutta muuten on kyllä kevät pahasti myöhässä. Aamulla oli taas pipokeli, viikonlopuksi on luvattu 20 astetta, eli kevätsukkahousukeli, mutta enpä usko ennen kuin näen. Viime vuonna oli Huhtikuussa 30 astetta ja minä olin jo istutellut ulkokasveja. Tulispa nytkin näin helle! (Vaikka sitten tietenkin valitan että on liian kuuma)

Muita huomioita:

- Olin aamulla hammaslääkärissä. Hampaani ovat edelleen hyvät ja vahvat.
- Ostin puutarhakaupasta villiviinin taimia, laitan ne isoihin ruukkuihin viikonloppuna, siis jos se kevät tulee. Toivon että ne kasvavat muuria pitkin.
- Mietin mitä tekisimme Pääsiäisenä, neljä päivää vapaata ja olisi kiva mennä jonnekkin, mutten osaa päättää minne. Reissu ei saa maksaa melkein mitään, koska kaikki rahat pitää säästää kesälomaan.
- Kuuntelin viikonloppuna koko Kingston Wallin tuotannon + live levyn pitkästä aikaa läpi. Se on niin parasta.
- Tein eilen ceasar-salaattia Polkkapossun ohjeilla ja se oli todella hyvää, suosittelen. Jätin vain herkkusienet pois.
- Bobilla ja minulla on bändi ja meidän uusi biisi on aivan hitti. Olen kokeillut laulaa kaikkia osaamiani kieliä ja ranska on kyllä todella kaunis, mutta pidän eniten saksasta.
- Odotan että Äiti tulee tänne, ei enää kauaa. Voi onnea!

* Mökki on Itä-Suomessa saaressa, jopa saaren ainoa mökki. Siinä Kiteen lähellä. Mielenkiinnolla odotan että karkaako vene ja sytytänkö saunan palamaan, minulla kun ovat suomalaisten mökkitaidot hiukan ruostuneet, Bobin taidoista nyt puhumattakaan. Hän ei osaa edes soutaa suoraan!

Sananen Anttilasta, Petestä ja juureksista

Ihanaa kun on perjantai. Aamulla ei olisi huvittanut yhtään nousta ylös, mutta kun tajusin tämän perjantai-asian niin ponkasin kuin Anttila sängystä ylös. Eikö jossain laulussa joku Anttila ponkassut jonnekkin vai sekoilenko minä? Huomasin siinä sitten pojoing ponkaillessa ja sinkoillessani, että siirtyminen vaikeampiin joogaliikkeisiin, on aiheuttanut karsean lihassäryn. Aika jännä olo, en muista tätä pitkiin aikoihin kokeneeni. Ihan sattuu portaita noustessa.

Olen viime aikoina tehnyt paljon ruokaa. Viikonloppuna tein monelle hengelle porsaanpaistin ja juureskiusauksen. Siinä juureksia pilkkoessani tuli mieleen, että olisipa täälläkkin valmiita suikaloituja perunasipuliseospakasteita myynnissä. Kyllä ostaisin! Olen myös tehnyt kasvispihvejä ja kanttarellimuhennosta. Kasvispihveistä tuli ihan uusi lempparini. Tein myös lihapasteijoita. Tavallinen voi-rahkataikina ja täytteenä riisisipulijauheliharaakakananmuna-mössö. Niistäkin tuli tosi hyviä, ihan semmoisia kuin Suomessa leipomoissa.
Eilen tein ensimmäistä kertaa elämässäni SUOMI PITSAA. Eli laitoin täytteeksi kinkku, ananas, sipuli, katkarapu, sinihomejuusto, valkosipuli, extra juusto jutut. Söin sitä kylmänä tänään aamiaiseksi ja maistui ihan kuin Suomessa.
Eli olen tällä hetkellä fiksaantunut tekemään Äidinmaan ruokaa. No ehkä sitä pizzaa jää vielä pala huomiseksi, niin voin näin viettää itsenäisyyspäivää.
Muutenkin pitää tankata kaloreita iltaa varten, koska ensin on jooga ja sitten menemme eksäni synttäreille ja siellä ei ikinä saa mitään tarjoiluja paitsi juomaa. Tai olisiko hän joku sata vuotta sitten kerran tarjonnut sipsejä. Yksi hyvä syy miksi me erosimme. Hän ei ymmärrä ruoan eikä tarjoilujen päälle.
Huomenna onkin The Dandy Warhols konsertti mistä keikan jälkeen siirrymme taksilla työpaikan joulujuhlaan. Onhan se hiukan noloa mennä vasta yöllä, mutta rajansa firmalle uhrautumisessakin!
Tänään olisi myös Giant Sand keikka ja sunnuntaina Get well Soon, mutta ei sitä nyt jokapaikkaan voi ryysiä. Haluan nimittäin myös katsoa Friends jaksoja dvd:ltä ja syödä niitä piirakoita.

Vielä yksi asia konserteista. Minulle on käynyt monta kertaa niin, että menen katsomaan jotain täysin tuntematonta rokkibändiä johonkin paikkaan ja kappas, siellä seisovat tyyliin "pete" ja "ripa", keitä en ole nähnyt yli 15 vuoteen. Minulla on "pete" mielessäni sellaisena mopo-poikana kenellä on juuri alkanut kasvaa jotain haituvaa leukaan ja asuna myllyt ja pilotti.* Siis Helsinki-Espoo-Vantaa alue on loppujen lopuksi niin pieni, että on ihan mahdotonta ettei näin usein kävisi.
No, äsken katsoin yhden paikan nettisivuja ja totesin, että hyvä homma, tuossa pian siellä soittaa kaverin bändi ja syyhypunkkikolleegani soittaa keikan jälkeen levyjä. Merkkasin kalenteriin ja katsoin vielä että aijaa, siellä soittaa joku toinenkin bändi. Katos vaan, Suomesta. Klikkaaan täysin minulle tuntemattoman bändin kuvaa ja oho! Sehän on "Virtasen Kale". Perkele! Viimeksi nähty siskon lakkiaisten aikaan. Jumpeli. Pieni suloinen Helsinki.

Mukavaa viikoloppua ja itsenäisyyspäivää.

From Cologne with love,
Kata aka CalamityK

*Kukaan ei halua miettiä, että millaisena "petellä" on allekirjoittanut mielessä.