Sukkahousut ihanaa*

Prospero haastaa kertomaan, mitä omaan soittimeen on ladattu tai mitkä levyt nyt muuten vain ovat viime aikoina tiuhaan soineet..

Kerron tässä ne levyt, mitkä lojuvat tällä hetkellä olohuoneen lattialla soittimen edessä. Niitä ei ole kuin kolme.

1. Holly Golightly and The Brokeoffs: You Can't Buy A Gun When You're Crying

Ostin tämän tuossa kuukausi takaperin (olin odottanut tätä kuin raskaana oleva nainen lastaan) ja se on soinut todella paljon. Kaupasta kotiin tultuani ärsyynnyin, koska siinä oli likaa ja naarmu, yritin soittaa levykauppiaalle, että haen toisen, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä kotiin. Laitoin sen sitten pyörimään ja se soikin hienosti ja kiukkuni rasvakäpälä-asiakkaita kohtaan laantui.
Tässä taas huomataan Hollyn lauluntekijälahjat. Se on melankolisen hieno ja erittäin blues henkinen. Hauska kuulla taas Hollyn laulavan miehen kanssa. Tässä siis Brokeoffs herra Lawyer Dave. Wild Billy Childish ajoista on kulunut kauheasti aikaa.

2. All Smiles: Ten readings of a warning


All Smiles on Grandaddy yhtyeen jäsen. Minulla oli kauhea ikävä uutta Grandaddy levyä, mitä ei ole tulossa ja sitten Bob äkkäsi tämän netistä ja tilasi CD:n. Kaunista poppia mikä sopii herkistelyyn tai käyttämään uutta mikrokuituliinaani. (Se toimii!!! Kaikki pölyt hävisivät!!!)

3. Murder City Devils: In name and blood

HooCeetä vuodelta 2000. Levy oli jäänyt viideksi vuodeksi unholaan. Löysin sen ns. uudelleen. Kappale „Somebody Else's Baby“ murskaa sydämeni aina vaan uudestaan. Kliseistä, mutta Murder City Devil tyyliin huudettuna ah niin romanttisen kamalan ihanaa.
„I woke up, in someone else’s arms, but I was dreaming I was dreaming of you, I woke up in someone else’s bed, and I was dreaming“

Bändihän todella lopetti jokunen vuosi sitten. Eräs ystäväni on niin FANI, että lensi R.I.P. keikalle Los Angelesiin. Olin kateellinen. En ikinä ehtinyt nähdä heitä livenä. Kuulemma aina lavalla murtui luita tai joku valui verta. Siis vahinkoja sattui. Rrrrakastan.

Päivän uutiseen.
Benrope valisti minua kertomalla, että tänään on merkkipäivä. Nailonista valmistetut sukkahousut tulivat Ameriikoisssa tasan 67 vuotta sitten myyntiin.
Mikä loistava aihe juhlaan! Minä aion juhlistaa tätä päivää lähtemällä sinne suomalaisen bluegrass bändin keikalle. Jaloissa tietenkin sukkahousut (varmaa hennes laatua!) sekä ne hienot The Saappaat. Tukkaan vielä lisää B52's voluumia, bepantenia huuliin ja eikun juhlimaan ihania sukkahousuja!

Rakkaat kanssasisaret ja veljet. Mukavaa sukkahousujen Ameriikassa myyntitulon merkkipäivää.

(Wolfordit pitää pestä käsin tai pesupussissa)

*Otsikko on varastettu Minhin vanhemmasta merkinnästä. Buuuaaah.

Edit. Minh linkki hajosi eräästä syystä. Blogger kieroilee, tai sitten minä.