- Haluaisin näyttää teille kuvia Ranskan reissulta, mutta Blogger ei ota kuvia vastaan. Ehkä huomenna, mikäköhän sitä vaivaa. Ja muutenkin matkaraportin kirjoittaminen ahdistaa tämän jälkeen. Tulee niinku suorituspainäh
- Halusin myös osallistua Maaliskuun ruokahaasteeseen, mutta myöhästyin kuten joka ikinen kuukausi. Kirjana minulla oli Hemingwayn "Ja aurinko nousee". En vaan kerennyt ruokien kimppuun. Säästän aiheen toiseen kertaan.
- Olin äsken selkälääkärillä. Yllätyksekseni oma ortopedini ei ollut paikalla, siellä oli erittäin epäsympaattinen vanhempi mies. Hän oli niin inhottava, jopa ilkeä, että melkein pillahdin itkuun. Sain piikin selkään, tyyppi pisti sen myös erittäin kovakouraisesti ja nyt minulla on pahin kipu siinä saatanan pistoskohdassa.
- Taksikuski joka ajoi minut takasin tänne oli hullu. Huusi jotain pakistaniaa kännykkään, ajoi kaikki ikkunat auki ilman turvavyötä ihan tajutonta ylinopeutta. Ahdisti.
- Jäin ruokakaupalla pois. Kahvi oli nimittäin kotona loppu. Ostan aina semmoista Tchibo merkkistä espressoa, koska se on halpaa ja hyvää. Eli otan hyllystä isoimman pussin, koska isoin paketti on tietenkin aina halvin. Sitten se pitää itse siinä jauhaa. Muuten ihan hyvä juttu, mutta se jauhantalaite on tarkoitettu niille pikkupaketeille. Eli se kilo ei mahdu sinne koneeseen sisään, joten tarvitaan jokin astia, mihin se puoli kiloa laitetaan siksi aikaa kun kone jauhaa ensimmäistä puolikasta. Jauhettu kahvi tippuu sitten koneesta takaisin sinne pussiin. Ymmärtääkö kukaan?! No ei vittu varmaan, ei tajua kukaan siellä kaupassakaan. Meinasin saada hermoromahduksen koska selkään sattui ja Bob on joka päivä töissä kello kahdeksasta aamulla puoleen yöhön ja en viitsi soitella kavereille yhden kahvipaketin takia, koska en edes halua tavata ketään. Huom. Tapailen mielummin tänään teitä, rakkaat kanssabloggaajat. No sitten sitä astiaa etsitiin siellä ympääriinsä ja äh, ei tätä farssia voi selittää. Siellä kaupassa on töissä vaan imbessiilejä!
- Sain hoidettua sen duuniasian ja kolleega pääse keikalle. Toivotan hänelle onnea ja menestystä. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ainakin terveellisemmin kuin viime syksynä, koska silloisen heidän Euroopan rundinsa jälkeen jätkä oli kaksi viikkoa sairaslomalla, koska hän sai syyhypunkin. Sehän on tarttuvaa ja jouduin desinfioimaan koko työhuoneemme. Me siis jaamme sen huoneen sillointällöin. (Hän huomasi syyhyn vasta parin työpäivän jälkeen) Ehkä he nyt saisivat menestystä ja voisivat tulevaisuudessa nukkua siisteissä hotelleissa eikä jossain pirun loissohvilla. Syyhypunkki vaivaa yleensä punkkareita, tarkoitan punkkareilla niitä punkkareita ketkä asuvat koiriensa kanssa kadulla, juovat punaviiniä 60 centin tetrapakkauksista ja kerjäävät aina euroa.
- Minua käyvät tanssija Tukiainen sekä Ile sääliksi. Veikkaan että kummatkin nukkuvat yönsä huonosti. Tukiainen halusi hiukan julkisuutta, Ile on nyt semmoinen veijari kun on ja nyt tämmöistä. Minua vaan käy kuitenkin Ile enemmän sääliksi. Miksi tuolla tanssijalla on tuollai kummallisesti rajatut huulet tuossa kuvassa?
- Minua käy tämä myös sääliksi. Raukka, heti hölisemässä lehdille. Kirjoittaisi vaikka anonyymiä blogia.
- Johtuukohan nämä mun emotionaaliset säälit näistä kipulääkkeistä?
Piti sanoa vielä jotain muutakin, mutta kun en muista mitä. Varmasti jotain todella tärkeää!
Vaihtoehtoja tämän iltani viettämiseeni:
- Lukea sitä Hustvedtin Kaikki mitä rakastin kirjaa. (Sain vihdoin sen kauhean Jotunin Huojuvan talon loppuun. Inhosin kirjaa, mutta sinnittelin loppuun asti. Siis ei kirjoituksessa mitään vikaa ollut, henkilöt ja tapahtumat vaan niin kauhean ärsyttäviä, että meinasin seota kun se nainen vaan pysyi siellä semmoisen nöyränä!)
- Katsoa kohta telkkaria. Sieltä tulisi varmaan jotain ei mitään.
- Hengata koneella. Kommentoida häiriintyneenä kaikkia blogeja.
- Soittaa puheluita.
- Kirjoittaa meili.
- Väsätä pari nettialbumia valmiiksi.
