Merkintä mustilla kolmioilla

• Haluaisin näyttää teille kuvia Ranskan reissulta, mutta Blogger ei ota kuvia vastaan. Ehkä huomenna, mikäköhän sitä vaivaa. Ja muutenkin matkaraportin kirjoittaminen ahdistaa tämän jälkeen. Tulee niinku suorituspainäh

• Halusin myös osallistua Maaliskuun ruokahaasteeseen, mutta myöhästyin kuten joka ikinen kuukausi. Kirjana minulla oli Hemingwayn "Ja aurinko nousee". En vaan kerennyt ruokien kimppuun. Säästän aiheen toiseen kertaan.

• Olin äsken selkälääkärillä. Yllätyksekseni oma ortopedini ei ollut paikalla, siellä oli erittäin epäsympaattinen vanhempi mies. Hän oli niin inhottava, jopa ilkeä, että melkein pillahdin itkuun. Sain piikin selkään, tyyppi pisti sen myös erittäin kovakouraisesti ja nyt minulla on pahin kipu siinä saatanan pistoskohdassa.

• Taksikuski joka ajoi minut takasin tänne oli hullu. Huusi jotain pakistaniaa kännykkään, ajoi kaikki ikkunat auki ilman turvavyötä ihan tajutonta ylinopeutta. Ahdisti.

• Jäin ruokakaupalla pois. Kahvi oli nimittäin kotona loppu. Ostan aina semmoista Tchibo merkkistä espressoa, koska se on halpaa ja hyvää. Eli otan hyllystä isoimman pussin, koska isoin paketti on tietenkin aina halvin. Sitten se pitää itse siinä jauhaa. Muuten ihan hyvä juttu, mutta se jauhantalaite on tarkoitettu niille pikkupaketeille. Eli se kilo ei mahdu sinne koneeseen sisään, joten tarvitaan jokin astia, mihin se puoli kiloa laitetaan siksi aikaa kun kone jauhaa ensimmäistä puolikasta. Jauhettu kahvi tippuu sitten koneesta takaisin sinne pussiin. Ymmärtääkö kukaan?! No ei vittu varmaan, ei tajua kukaan siellä kaupassakaan. Meinasin saada hermoromahduksen koska selkään sattui ja Bob on joka päivä töissä kello kahdeksasta aamulla puoleen yöhön ja en viitsi soitella kavereille yhden kahvipaketin takia, koska en edes halua tavata ketään. Huom. Tapailen mielummin tänään teitä, rakkaat kanssabloggaajat. No sitten sitä astiaa etsitiin siellä ympääriinsä ja äh, ei tätä farssia voi selittää. Siellä kaupassa on töissä vaan imbessiilejä!
  

• Sain hoidettua sen duuniasian ja kolleega pääse keikalle. Toivotan hänelle onnea ja menestystä. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ainakin terveellisemmin kuin viime syksynä, koska silloisen heidän Euroopan rundinsa jälkeen jätkä oli kaksi viikkoa sairaslomalla, koska hän sai syyhypunkin. Sehän on tarttuvaa ja jouduin desinfioimaan koko työhuoneemme. Me siis jaamme sen huoneen sillointällöin. (Hän huomasi syyhyn vasta parin työpäivän jälkeen) Ehkä he nyt saisivat menestystä ja voisivat tulevaisuudessa nukkua siisteissä hotelleissa eikä jossain pirun loissohvilla. Syyhypunkki vaivaa yleensä punkkareita, tarkoitan punkkareilla niitä punkkareita ketkä asuvat koiriensa kanssa kadulla, juovat punaviiniä 60 centin tetrapakkauksista ja kerjäävät aina euroa.
  

• Minua käyvät tanssija Tukiainen sekä Ile sääliksi. Veikkaan että kummatkin nukkuvat yönsä huonosti. Tukiainen halusi hiukan julkisuutta, Ile on nyt semmoinen veijari kun on ja nyt tämmöistä. Minua vaan käy kuitenkin Ile enemmän sääliksi. Miksi tuolla tanssijalla on tuollai kummallisesti rajatut huulet tuossa kuvassa?

• Minua käy tämä myös sääliksi. Raukka, heti hölisemässä lehdille. Kirjoittaisi vaikka anonyymiä blogia.
  

• Johtuukohan nämä mun emotionaaliset säälit näistä kipulääkkeistä?

Piti sanoa vielä jotain muutakin, mutta kun en muista mitä. Varmasti jotain todella tärkeää!

Vaihtoehtoja tämän iltani viettämiseeni:

1. Lukea sitä Hustvedtin Kaikki mitä rakastin kirjaa. (Sain vihdoin sen kauhean Jotunin Huojuvan talon loppuun. Inhosin kirjaa, mutta sinnittelin loppuun asti. Siis ei kirjoituksessa mitään vikaa ollut, henkilöt ja tapahtumat vaan niin kauhean ärsyttäviä, että meinasin seota kun se nainen vaan pysyi siellä semmoisen nöyränä!)
2. Katsoa kohta telkkaria. Sieltä tulisi varmaan jotain ei mitään.
3. Hengata koneella. Kommentoida häiriintyneenä kaikkia blogeja.
   
4. Soittaa puheluita.
5. Kirjoittaa meili.
6. Väsätä pari nettialbumia valmiiksi.

Tätä ei varmaan pitäisi julkaista. Enpä lue läpi, painan vaan tuota nappulaa. Huomenna on päivä uus, jospa saisin edes siitä Muulista kuvan tänne.

Kurjaa

Alhaalla edittiä.

No voihan kurjuus!

Muistavatko lukijat, että minulla oli viime Marraskuussa se välilevynpullistuma? Sitten kävin kuukauden fysioterapiassa ja siitä asti olen joogannut 1-3 kerta viikossa. Olen myös kuuliaisesti tehnyt niitä selkäjumppaharjoituksia kotona. (En TIETENKÄÄN päivittäin, mutta säännöllisesti silloin tällöin) Selkäni on voinut hyvin.

Ranskassa nukuin ensimmäisen yön kauhean pehmeässä sängyssä ja aamulla huomasin alaselän särkevän. Loput yöt nukuin kovassa hyvässä sängyssä. Sitten oli se kymmenen tunnin automatka takaisin Kölniin. Autossa jouduin jo ottamaan ibuprofeiinia reippaasti, koska särky paheni.

Nyt tilanne on tämmöinen, että en ole töissä, vaan istun kotona (otin panacodin, joka ei tunnu auttavan) ja kun nousen ja liikun, olen semmoisessa melkein 90 asteen kulmassa. Uutta on se, että kipu ei ole vaan alaselässä, vaan säteilee erittäin ikävästi reisiin. Kipuja on varmasti monenlaisia, minä en tiedä millaisia ovat esim. syöpäkivut, mutta minun tuntemiini vaatimattomiin kipuihin, sanoisin tämän olevan aika ikävä.

Sain ajan kello viideksi ortopedilleni, aion ottaa taksin, en nimittäin muuten sinne pääse. Osaan jo kuvitella, että saan jonkun piikin ja en saa mennä huomenna töihin.

Kaikista ikävintä, siis sen lisäksi että selkäni on romuna, on tämä kauhea huono omatunto, koska työkaverini pitää lähteä bändinsä kanssa huomenna Berliiniin keikalle, ja jos minä en ole töissä, ei hän voi lähteä. Tämä keikka on yhdellä kaupungin makeimmalla klubilla ja he kaikki odottavat keikkaa jo kuukausia. Vertaisin Suomen oloissa asiaa näin; Koululaisbändi Kuusamosta pääsee lämmittelemään Monster Magnettia Tavastialle, ja sitä odotetaan puoli vuotta ja sitten se ei onnistukkaan. Sääliksi kävisi!
Mutta jos en voi kävellä, en voi mennä töihin! Ja jos lääkäri sanoo etten saa, niin sitten en todellakan saa, koska lain mukaan en ole sitten vakuutettu.
Alan soittelemaan kaikille opiskelija-apulaisille. Tämän on pakko järjestyä! Toisinsanoen järjestän tämän jotenkin.

Anteeksi huono suomi, tuo lääke sekoittaa päätäni.

Raportoin lekurin jälkeen.

EDIT. Nopea ilmoitus. Sain pari piikkiä ja olen sairaslomalla nyt ainakin to ja pe. Huomenna uudestaan sinne saamaan joku infusion (tippa?). Pitää kuulemma maata. Minäpä makailen matolla, kaveri tuli käymään, juomme oluet ja kuuntelemme vanhoja Django Reinhardt vinyylejä. Ulkona sataa lunta ja kipupiikki alkaa auttamaan. Kiitos kannustavista kommenteistanne.